Rakkaudesta !

Mulla oli mielessä aamuyöllä monta asiaa jota olisin halunnut sanoa...nyt tuntuu kuin ne eivät haluaisi tulla ulos. Pelon muurit nousevat. Mulle on selkeästi haaste kirjoittaa tästä aiheesta...

Mä olen tehnyt n.5.5 vuotta sitten erilaisia lupauksia ja valoja itseni kanssa liittyen parisuhteeseen. Päätin että alan rakastaa kaikkea ja kaikkia..Universaalisti.
Päätin etten tarvitse enää maallista suhdetta. Päätin että elämään saisi tulla enää yksi ihminen jonka kanssa elämän haluan jakaa parisuhde merkityksessä. Päätin monta juttua ja tein diilin universumin kanssa...Mikä hölmöläinen...hih..:)
Nämä päätökset ovat ajaneet mut siihen pisteeseen etten enää päästä ketään liian liki. Aloin miettiä näitä eilen kun istuin tatuointituolissa ja mun favourite tatuoija ihmetteli et miksi mulla ei ole ketään ym...
Vastasin että olen luultavasti liian sekopää! Vastasin et mä haluun vapautta...että olen ongelmamagneetti. Oliko ne totta, aloin miettiä? hmmm...

Mä koen että olisin valmis suhteeseen, mutta sitten taas en halua ketään..tai ainakin pelkään että tämä Ketään ei ole olemassakaan.
Kun olin nuorempi muistan että muhun oli helppo ihastua, nyt mulla on sellanen suojamuuri fyysisen rakkauden saralla että huhuh. Mä Toivon että voisin laskea sen ja rakastua...ihmiseen.
No itseasiassa olen nytkin rakastunut, sehän tässä "ongelma" onkin..olen ollut jo n. 5 vuotta...en vain paljoa kirjoita tästä koska monet eivät tajua rakkautta ilman parisuhdetta..ja asia on muutenkin toivoton :) No toivoton on kyllä minun suuhuni aivan väärä sana, sanotaan vaikka ennemmin...sekava <3
Multahan kysytään usein seurustelenko tai miksi en jne jne...No mielummin rakastan enkä ole suhteessa kuin että olisin suhteessa jossa ei olisi rakkautta. Minun kohdallani nämä eivät nyt vaan satu tällähetkellä kulkemaan käsikädessä :)

Tämä ei kuitenkaan stoppaa mun onnellisuutta, mutta on kuitenkin melkein ainoa asia joka saa mut joskus surulliseksi, ikävöimään. Kaikella on aikansa ja paikkansa, kuulen Enkelten kuiskaavan <3
En halua enää "perusparisuhdetta", siksi mun mielestä tämä mitä tunnen ja mitä mulla nyt on,on parempi..Yhteys, ja vaikka sitä ei olisikaan..luulen niin :D 
Haluan lapsenomaisesti uskoa että jokaiselle on se oma palanen..vaikka tiedän että jokainen on toiselle oikea..riippuen missä pisteessä kukin on. Minun pitäisi avata silmäni ja tutkia oman pisteeni ympäriltä keitä siinä on..:D
Enkä missään nimessä valita, mulla on huikea määrä rakkautta ympärillä, ihania rakastavia ystäviä ja perhe, joten Rakkaudesta ei ole puutetta. Mieli vaan haluaa ja haluaa ja haluaa....

Haluan yhteyden sydämentasolla, sen että mä tunnen kun mua ajatellaan ja toinen ihminen tuntee kun mä ajattelen häntä, mä haluan tuntea vapautta ja äärimmäistä rehellisyyttä, haluan Rakkauden jonka voin tuntea joka solulla...ja haluan myös arjen ja fyysisyyden. Haluan oppia ja kasvaa tämän ihmisen kanssa, oppia häneltä ja myös auttaa häntä kasvamaan....Keskusteluja ja hiljaisuutta...Voi näitä egon haluja, kun ne saisi hiljaiseksi ja olisi tyytyväinen kaikkeen ihanaan mitä ympärillä on <3
Tietysti nuo yllämainitut kriteerit voivat pelottaa joitain...Mutta loppupeleissä mä oon kuitenkin ihan "normaali" tyttönen..huumorintajuinen, sarkastinen ja kaksimielinenkin..niin ja sitten näen Enkeleitä ja värejä ihmisten ympärillä. Mun mielestä se on ihan sama jos mä näen..joku taas osaa soittaa, piirtää, hypätä pituutta..ihan sama. Se ei tee musta mitenkään yli-ihmistä, olen ihan yhtä inhimillinen kuin kaikki muutkin.

Yllättävää kuitenkin on myös se että kun tutkailen ympärilleni niin usein huomaan tämän: kun mies lähtee henkiselle polulle ja etsimään itseään sekä syvempää näkökulmaa elämään, naiset alkavat pyöriä ympärillä. Herkkä, ihana mies. Kun nainen tekee saman, miehet vetäytyy. Hassua. Vai vetäytyvätkö...Ehkä näin ei olekkaan, luultavasti se olen vain minä joka vetäydyn..käännyn sisäänpäin enkä osaa enää kääntyä ulos :D

Ehkä mä tässä ja nyt julkisesti viimein puran mun nunnalupaukset ja alan päästämään mielenkiintoisia ihmisiä ympärilleni, jätän mielen luomat kuvat mr.perfectistä ja antaudun tässäkin maailmalle ja sieluni johdatukselle. Heittäydyn. Toinen asia on itsevarmuus..sitä mun tulee oppia.
Mun astrologisessa kartassa on venus aktiivisena ja viime keväänä sen mukaan olisi ollut mahdollisuus johonkin hienoon suhderintamalla :) Huomasinkin sen, menin puihin ja sivuutin asian täysin...Pelkohan siellä taustalla on. Toisaalta ajatus esim. treffeistä saa mut melkein voimaan pahoin..kiusallista..epävarmuutta jne...ääh..siis pelottavaa. Mitäpä jos ihastuisinkin johonkin ihmiseen..se on se mikä minua todella pelottaa.
Ihmisen solut uusiutuvat täysin seitsemässä vuodessa..saattaa olla myös niin että mun elämä vaatii täydellisen uusiutumisen ennen uuden alkua. Ja siihen on siis enää vuosi <3

Joka rakkaudesta ei nouse ilmaan milloinkaan
se ei kappaleiksi liian korkeella mennä saa
nosta katse taivaaseen sieltä leijun hiljalleen
heliumpallo heliumpallo heliumpallo joka saa räjähtää...<3 <3 <3

Kehoyhteys.

Aamulla herään jälleen kuudelta...joku laulaa mun päässä :
"I wish I could be, I wish I could be like a rainbow
Bringing a smile on your face
I'll keep you warm and I'll keep you safe
When the light tries to escape from your eyes

How I wish you could see
I wish you could feel and believe in
In my love that awaits you everywhere
Darling, everywhere you go somehow I will know " <3
Samantien muistan että näin myös unta sateenkaaresta..

Haaveilut sivuun, ylös, ulos ja lenkille..ja nimenomaan juurikin näin. Juoksutrikoot ylle ja yksinäinen pururata odottaa. Aurinko välkehtii puiden lomasta,raikas ilma ja hiljaisuus. Mitä muuta ihminen voi tarvita? No, tällähetkellä vain ne riittävät...Usein eivät ;)
Mua ei voi kuitenkaan syyttää säännöllisestä liikkumisesta joten verenmaku suussa ja keuhkot räjähdyspisteessä raahaudun kotiovelle. Ihanaa! Rakastan tätä tunnetta, sitä että koen myös fyysisesti olevani täysin elossa. Ensi tiistaina menen joogaan ja toivon että suhteeni joogaan syttyy liekkiin uudestaan <3 Fyysisyys on nyt mulla muutenkin vahvasti esillä. Eilen olen kulkenut lepositeen kanssa koska oikea hartia tuntuu olevan mennyt sijoiltaan..vaikka näin ei olekkaan. Viimeviikolla lähti näkö, tai ainakin niin etten nähnyt telkkarin tekstityksestä ensimäisiä kirjaimia ja näin kaikkea muuta mukavaa...;) Normaalia..ko?! No on. Minulle.
Tuntuu  kuin ihmisenkelin siipiä revittäisiin kirjaimellisesti enemmän auki <3 Enkeliterapeutti, valmistuin tähän ja luultavasti se vaatii jälleen kasvua ja laajenemista.
Se vaatii myös lisää maadoitusta, eli urheilua.
Härkäihmisenä tarvitsen paljon fyysisyyttä, niin halia kuin urheilua ;) Se tasapainottaa sekä vahvistaa minua monella eri tasolla. Myös lihaksistoni on sellaista laatua että minun ei tarvitse tehdä hirveästi töitä jotta esim. hauis tulee näkyviin, no mutta nyt sekin on jossain löysistyneen talvinahan alla. Meillä on Hermannin kanssa kotona ns. ajoittainen "lankkuhaaste" käynnissä, pitänee alkaa tehdä useammin myös tätä. Huomaan miten elämääni tulee jälleen uusia ihania ihmisiä..sattumalta joogaohjaajia, personal trainereitä...kuin muistuttamaan myös ihmisyyden fyysisestä puolesta. Minulla kun sattuu usein jäämään tuo ylächakrojen ja yläilmojen tyyppien kanssa hengailu päälle ;)
Balance.
Kevät, uuden aika, saa aina myös tän treeniosani kukkimaan, syksyllä se taas nauttii maata x-asennossa keskellä olkkarin lattiaa, tekemättä mitään.
Minusta on hyvä pitää koko elämä tasapainossa, itselläni kun on taipumus suorittamiseen ja perfektionismiin niin pyrin tekemään kaikenlaista vähän, enkä mitään vain ja ainoastaan. Siitä tulee muuten mulle kahle, ja sen kautta alan tuomitsemaan itseäni. Asenne kaikkeen tulee olla omalla kohdallani Vapaus.

Vapaudesta tuli mieleen että sunnuntai-iltana se loikookin jo miun kädessä, vapaus siis...tatuoinnin muodossa..onko 8 enough..will see <3 Tatuoitu ihmisenkeli, rajan rikkoja, Enkeliterapeutti, Dharmada <3

Lempeää aurinkopäivää kaikille :D <3

Lomalla viimeinkin, voi ottaa iisimmin...vai voiko.

Olisiko tänään se päivä ku tänne saisi kirjoittaa :) Mun kaikki "kirjoitusajat" on annettu vain kirjaan jota onkin tullut jo monta sinua!! No halusin kuitenkin tulla myös tänne kertomaan pikaisia lomakuulumisia <3

Kaksi ensimmäistä viikkoa käytin siihen että repisin tapetteja, omasta huoneestani sekä Hermannin huoneesta, maalasin seiniä, kokosin kaappeja, siivoilin...
Tämä ei tietystikään riittänyt vaan päätin myös vaihtaa huoneemme, joten siinä yhtenä iltapäivänä aloin roudaamaan oman sänkyni ja muut kamat olohuoneeseen, purin Hermannin 160cm parven jännittävällä tavalla, (lue pultit pois ja romahti päälleni..:) ) ja siirsin Hermannin kamat taas mun huoneeseen jne jne...Perfektionistinä ja kaikkimullehetinyt-tyylillä sekä tietysti "ei tarvi auttaa"-asenteella tein kaiken itse, hyvä minä..:P
Ostin myös ylimääräisen kaapin ja tyhjensin vanhat, nyt täällä on lisää tilaa Rakkaudelle <3 Tervetuoa ;)
Meidän toinen vessa on kattoon asti täynnä kamaa odottaen kirppisvuoroa!

Nämä ensimmäiset kaksi viikkoa oli todella vaikea irroittautua "tekemisestä"
Mieli edelleen koitti noudattaa samaa kaavaa, edelleenkin nousen 6 aamulla...
Nyt kuukauden jälkeen viimein vapaus tai sanotaanko mielummin aika, alkaa tuntua siinämäärin että ideat tulvivat ja asiat loksahtavat paikalleen. Kokoajanhan meillä on vapaus, myös vapaus valita miten vapautemme käytämme.
Olen päättänyt käyttää omaani myös vapaaehtoistyön tekemiseen ja eilen sainkin "paikan" läheisestä vanhainkodista <3 Tämä on minun sevani! Ihanaa!!!Uskon että tämä tulee olemaan hyvin kasvattavaa ja tulen saamaan tästä paljon enemmän mitä koskaan pystyn antamaan. Suosittelen muillekkin, on niin pitkä lista avuntarvitsijoita ja tämä vie aikaasi vähimmillään 30min-1h kuukaudessa, itse käyn aluksi joka toinen viikko piristämässä vanhuksia ja katsotaan mihin tie vie <3

Muutama viikko sitten sain myös kolmelta eri taholta muistutuksen Omavoima-korteista ja ajattelinkin että nyt saattaisi olla jälleen oikea hetki painattaa niitä lisää. Taisin olla oikeassa, sillä moni pakka on jo löytänyt uuden kotinsa <3 Kevät,uuden aika, luomisen aika saa monet epäilemään omaavoimaansa sekä omaa luomiskykyään, muistetaan että 
" Your State Of Mind Is A Magnet That Creates Your Reality."

Viime perjantai-iltana aloin suunnitella tulevaa retriittiä ja pian se olikin jo valmis aikatauluineen ja luento-aiheineen..jännittävää! Enkelit heittivät myös ajatuksen retriitissä Intiassa!!! Tavoitteeni on olla joulu-tammikuu Intiassa joten katsotaan mitä tuleman pitää :) Kesäkuussa toteutuva Suomen retriitti alkaa jo olla muutamaa osallistujaa vaille täynnä vaikka en ole vielä edes julkistanut tapahtumaa, toinen retriitti on luultavasi elokuussa ja sekin taitaa olla jo melko täynnä, katsotaan josko heinäkuulle vielä kehkeytyisi oma retriittinsä <3Kyselkää jos löytyy kiinnostusta osallistua!! :) Kiitos, Kiitos, Kiitos näistä ihanista mahdollisuuksista ja ihmisistä jotka mahdollistavat tämän kaiken!!
Enkeli-illat jatkavat edelleen kulkuaan, ja ensi viikonloppuna on vuorossa jälleen Rauma :) Ihastuttavaa.
Kaikki suunnitelmat ja suunnittelemattomatkin jutut tuntuvat tapahtuvan hirmu nopeasti, unelmat toteutuvat kun uskot niiden toteutuvan. Kulje tietäsi rohkeasti, äläkä anna pettymysten huuhtoa unelmiasi. Luota mahdollisuuksiin ja Itseesi. Kukaan muu ei tuo sinulle onnea, täyttymystä ja iloa kuin sinä itse.

Halusin tänään vielä kirjoittaa hieman ystävien voimasta elämässäni. Mulla on ihan uskomattoman ihania ystäviä, toivoisin jokaisella olevan samanmoisia. Olen nähnyt lomalla paljon ystäviäni, myös niitä läheisiä rakkaita joita en muuten niin usein näe. Minusta on ihanaa nähdä pitkästä aikaa ystävää, ja kaikki jatkuu siitä mihin on viimeksi jäänyt, kaikki on helppoa ja luonnollista. Jokainen ystäväni on erilainen ja jaamme erilaisia asioita, jaamme myös samoja asioita kuin muiden kanssa mutta eri energiassa ja eri näkökulmin, tää on musta huikeaa ja kasvattavaa! Olen äärimmäisen rikas saadessani näitä ihmisiä elämääni, enkeli-iltojen myötä olen myös saanut valtavasti uusia ihania ystäviä. Kiitos myös omasta avoimuudesta ja helposti lähestyttävyydestä <3 Amma <3
(Ihastuminen erikseen, koska silloin juoksen karkuun eikä suusta tule mitään järkevää...;)! )
Ystävät ovat kuin palapelin paloja jotka tekevät sinusta eheän ja kokonaisen, jokainen tuo oman arvokkaan palan. Jokainen peilaa sinulle jotain omaa osaasi.
Tällä viikolla olen nauranut niin että poskiin koskee, ja itkenyt sekä halaillut niin että sydän pakahtuu <3 Voi ystävät, kiitos teistä! Kiitos että Olette, niin JUURI SINÄ <3 Toivon että osaan myös itse olla hyvä ystävä.

Paljon on asioita käynnissä ja paljon on asioita tapahtunut sekä tulee tapahtumaan, osan jo tiedän, osaa en aavistakkaan mutta tärkein on tämä hetki ja olla läsnä NYT. 

                                                           Iloa ja Valoa sydämiinne.

Elämää..ei sen enempää...

...On kaikki tää, koita ymmärtää..

Miksi on niin vaikea irroittautua, nauttia vapaasta..
Kaikki muutos ottaa aikansa, ja minulla näyttää olevan vaikeuksia vaihtaa vapaalle...toki lomaani on kestänyt vasta vajaa 2 viikkoa mutta tässä huomaa myös sen todellisuuden miten 2 viikon loma ei vielä ehdi vaikuttamaan fyysiseen ja henkiseen olemukseesi.
Yöllä heräsin kolmelta, ajattelin mielessäni että ei jukolauta nyt kyllä...normaalisti herään n. kuudelta lomalla mikä minusta on aika aikaisin..osaisinpa nukkua kahdeksaan, osaisinpa antaa itseni nukkua. Saisinpa nukkua kainalossa.

Loman aikana olen vaihtanut lapseni ja minun huoneita, olen repinyt tapetteja ja maalannut..koonnut kaappeja, duunannut safkaa, pitänyt Enkeli-iltoja sekä Amma-illan. Olen siivoillut, järkännyt kaappeja, vienyt kamaa varastoon ja ollut liikenteessä, tukenut lasta niin ilossa kuin surussa, kiukussa ja kaipauksessa..yrittänyt olla vahva, yksin ja vahva.
Niin kiire elää ettei ehdi elää, siltä musta välillä tuntuu.

Tänään tuli ekat väsymys itkut..eli vasta nyt alan käsittelemään väsymyspainolastia..jos olisin normilomalla saattaa olla että painelisin maanantaina töihin ja lopputulos olisi yhä kovempi uupumus. Jumalan kiitos lomani kestää vielä 50 viikkoa!! Tulee olemaan varmasti huikeaa huomata muutos kunhan pääsen jaloilleni <3

Aamulla tuli vahvan omantahdon omaavan leijona-poikani kanssa vääntöä joka päättyi siihen että molemmat veti potkulautaa omaan suuntaansa, irroitin otteeni  ja poikani kaatui eteiseen loukaten itsensä. Hän lähti itkien kouluun, myöhässä...ja ette pysty kuvittelemaan millainen olo minulla on nyt....kyyneleet vierivät ja piiskaan itseäni julmetusti. Tiedän tämän olleen vahinko mutta mulle ei saa sattua tällaisia vahinkoja, en saa olla väsynyt ja menettää malttia..näin hoen itselleni. Läheisimmät suhteet ovat kaikista vaikeimpia ja kivuliaimpia...sekä opettavimpia, varsinkin itsen oppimiseen nämä ovat kallisarvoisia.
Opetan ihmisiä miten olla itselleen armollinen ja antaa anteeksi, kuitenkin tämä on minulle hyvin vaikeaa, joskus tuntuu että mahdotonta. No, mahdoton on onneksi vain mielipide.

Itkettää...
Haluaisin vaan Amman syliin ja että musta pidettäisiin huolta, haluisin pienen hetken olla lapsi ja vapaa kaikesta itseaiheutetusta sonnasta. Haluan uskaltaa olla hauras, sanoa mitä todella tunnen. Haluan avata haavat ja vuodattaa mädän pois eheytyäkseni. Haluaisin niin kovasti olla paras äiti, paras kumppani, paras Noora..Omana itsenäni se onnistuu kaikista parhaiten. Väsyneenä kukaan ei täysin ole oma Itse.

Onneksi ihana AmmaRakkausYstäväni tuli pakuriteelle ja minä pillittämään ja kertomaan tapahtumasta, ilman häntä piiskaisin itseäni vieläkin kovemmin.
On hyvin arvokasta että rinnallallani on paljon ihmisiä jotka ovat myös äitejä, jotka ymmärtävät, jotka sallivat ja muistuttavat äitienkin inhimillisyydestä. 

Lapseni on yleensä hyvin kiltti ja rauhallinen kuten minäkin mutta sitten kun napsuu yli niin sen huomaa :) Yleensä tämä tapahtuu kun loukkaannun ja samoin hänellä..vaikka voisin sanoa "tämä loukkasi mua tosi kovin"  ei näin tapahdu vaan yritän kaikin muin keinoin osoittaa, sinä loukkasit minua!! 
Yksinhuoltajuus iski konkreettisesti  lapseni ollessa 5...kaksin olemme olleet jo siitä kun hän on ollut 2,5 mutta ensimmäiset vuodet oli helppoja. Sen jälkeen olen tajunnut miten raskasta tämä on, ennen en voinut ymmärtää miten jotkut huokailivat yksinhuoltajuuden raskautta. Ajattelin että onneksi mulla on niin kiltti ja ihana poika ettei meillä ole ongelmaa...niin..olisiko kasvuakaan? Olemme valinneet toisemme elämäämme juuri kasvun tähden.

Annan itselleni anteeksi, hyväksyn itseni virheineni jotka nekin sisältyvät täydellisyyteen, Kiitos, Kiitos, Kiitos.

Minun piti kirjoittaa täysin toisesta asiasta tänään, riippuvuudesta sekä sairaudesta joka varjostaa ihmissuhdetta..kirjoitetaan siitä myöhemmin...<3

Armoa ja Rakkautta tähän päivään <3

..writings on the blog...

Ensimmäinen vapaa arkiaamu ja herään jälleen ilman kelloa 4.40 kuten koko viime viikon. No ehkä  tässä vuoden sisällä opin antaa itseni nukkua joskus :)
Viime viikon aikana olen kirjoittanut paljon puhelimeni muistioon reagoinnista, ihmisyydestä ja peileistä. Olen jatkanut kirjoittamista pikkuiseen vihkooni jota kannan mukanani ja nyt koetan saada jutut tähän mahdollisimman selkeästi.
Juuri ennen heräämistä näin edessäni rakastettuni kasvot, hän nojasi johonkin kaiteeseen ja katsoi minua syvälle silmiin. Mitä pidempään häntä tuijotin, sitä vahvemmin hän muistutti minua. Selkeä viesti minulle siitä mihin silmäni osuivat heti ylösnoustuani:

Yksi tärkeä syy välivuoteeni on se että lakkasin pitämästä työminästäni, sillointällöin aloin tuomaan sitä jo kotiini...Työminälläni menee hermot ja se stressaa, toki kaikilla ihmisillä menee joskus, myös kotiminälläni menee..se on suotavaa. Se on ihmisyyttä kaikkineen tunteineen. Silloin kuitenkin kun on burn out lähellä ja mieli mustenee on haastavaa olla hyvä ihminen, saatikka hyvä äiti. Reaktiossa on äärimmäisen vaikea suodattaa kaiken tarkoituksenmukaisuus, ja jos et saa palautettua itseäsi, et saa otetta sielustasi ja olet pienessä reaktiossa kokoajan.  En enää pitänyt itsestäni ja siitä miksi olin tullut, vaikka monet työtoverini sanoivat "olet aina niin positiivinen ja hymyilevä" ym. en ollut sitä sisälläni. Kun astuin bussiin lähtiessäni töistä muutuin jälleen siksi kuka olen ja haluan olla. Onnelliseksi, kaikkine tunteineni. Vapaalla vaikka minua vituttaisi pystyn olemaan samalla onnellinen, kyse on hyväksynnästä. Silloin minun on helpompi hyväksyä ihmisyyden kaikki tunteet kun en ole joka suunnasta niin kuormittunut.
Marraskuussa syntynyt päätös vuoden vapaasta sai kaiken muuttumaan, muistin miten paljon rakastan työtäni, minun oli helppo olla töissä ja meillä oli myös kollegoideni kanssa hauskaa. Uskonkin että universumin oli pakko ajaa minut ahtaalle päätöstä ennen ja koin olevani ulkopuolinen ym. työssäni...ilman tätä en olisi uskaltanut tehdä tätä oikeaa päätöstä. Päätöksen jälkeen tilanne vapautui ja energia muuttui täysin, nyt olen onnellinen että minulla on mahdollisuus vuoden päästä palata rakkaaseen työhöni, ensin balansoin itseni.
Timeout.

Olen horoskoopiltani härkä, vaikkakin nouseva neitsyt ja perfektionismi on kovasti valloillaan..
Tämä härkä ilmenee minussa siinä mielessä että minua saa aika paljon tökkiä että minut saa hermostumaan..mutta sitten kun se tapahtuu kukaan ei toivo olevan lähellä, ja näin toivon minäkin. Olen tempperamenttinen tulisielu ja  kun räiskähtää niin räiskähtää kunnolla. Minun on aika vaikea kirjoittaa tästä puolestani koska en ole täysin hyväksynyt tätä osaa itsestäni...ja niin kauan tämä ilmenee kunnes hyväksyn, kinkkistä, eikös?
Irtipäästö voi tapahtua vain hyväksynnän ja rakkauden kautta, eli opettelen rakastamaan tätäkin osaa itsessäni.
 Reaktiossa en pysty ajattelemaan selkeästi..onneksi suuttumus on pikainen kuohahdus joka menee varsinnopeasti ohi. Toki siinä hetkessä on saattanut hajota kännykkä ja pari lasia..Varsinkin kun olen nälkäinen suunpielet saattavat pysyä tiukasti vaakasuorassa ;) So i need food ..hih <5

Lasten suhteen olen varsinainen leijonaemo!
Esimerkiksi jääkiekkokentän laidalla minua alkaa suoraan sanottua vituttamaan kuunnella miten aikuiset halukkuvat tiimiä laiskaksi jne jne. menisivät itse pelaamaan ja lapset voisivat huudella heille..teki mieli mennä sanomaan että seriously, nää on kahdeksan ja tää on harrastus& mitä ala-astetta te käytte? Siellä minä sitten mielenosoituksellisesti kannustin kumpaakin joukkuetta :D...Tähänkin kuohahdukseen enkelit vastasivat tyynesti "mitä sinä nyt teet? etkö sinä myös nyt tuomitse muita?" arrggghhh..no joo, mut..hihi..yritin puolustella ajatuksiani :)
Joskus minua vain pelottaa se että lapsemme saavat meidän hyvät ja huonot puolemme sekä heillä on myös omat vasanat kannettavanaan. Usein törmää egolähtöiseen kasvatukseen jossa lapsen pitää olla paras, tai ainakin todella hyvä lajissaan..eikö vain riitä että lapsi nauttii siitä mitä tekee vaikka ei osaisikaan täydellisesti. Eikö lapset enää kelpaa elleivät he ole mittapuumme mukaan "parhaita" täydellisesti käyttäytyviä?? Oma lapseni on ihmisenkeli kaikkineen kiukkukohtauksineen, tottelemattomuuksineen..
Mietin miksi reagoin tähän niin voimallisesti..Onko minulla jotain alitajunnan kiukkua vanhempia kohtaan. Meillä on todella hyvät välit ja äidille soittelen melkein päivittäin, mutta varmasti on joitain käsittelemättömiä angsteja lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisiästäkin. Kuten jo olen ennen kirjoittanut, todellisuudessa meillä on vain itsemme. Vanhempamme ovat myös ihmisiä ihmistunteineen. Emme voi milloinkaan tuntea muiden tunteita emmekä kokemuksia, vaikka yrittäisimme astua toisen saappaisiin, vaikka meille olisi käynytkin aivan samoin..emme voi tuntea mitä toiset tuntevat. Täydellisesti voimme luottaa vain Jumalaan, korkeimpaan voimaan tai miksi ikinä sitä haluamme kutsua, ateismiksi..miksi vain. Voimme luottaa myös omaan sieluumme, vaikka mielemme usein on sitä mieltä haastavien tilanteiden tullessa että sielumme on pettänyt meidät, näin ei ole. Kuljemme kokoajan polkua jota meidän kuuluukin kulkea.
Reagoinnin laannuttua on vaikeaa olla itselleen armollinen, sitä piiskaa itseään liikaa. Myös tämä kokemus on arvokas ja opettava ihmiskokemukselle ja kaikille osapuolille. On annettava anteeksi niin itselle kuin muille ja hyväksyttävä tilanne, annettava se korkeimman käsiin.

Vuoden aikana minun olisi tarkoitus alkaa kirjoittamaan kirjaa, johon olen saanut ohjausta jo vuonna 2010-2011..Uskallus puuttuu, mieli alkaa vauhkoontumaan ja sanomaan "kuka sä luulet olevasi, luuletko tosiaan että joitain kiinnostaa sun kirjat ja kirjoitukset?" samoin se tekee usein kun kirjoitan tätä blogia. Raskas. Se ei vielä tiedä että olen aivan yhtä arvokas ja täydellinen kuin kaikki muutkin, olen aivan yhtä rakastettava juuri näin.

Oma arvostelunpelkoni nostaa päätään tietyissä tilanteissa, suuri pelkoni on jos minusta ei pidetä..ja mitä sitten?!!! Oikeesti..mitä sitten???
Kaikki eivät millään voi  pitää kaikista, mitä enemmän joku peilaa sitä ärsyttävämpi hän on :) Esim. mun postiivisuus saattaa olla negatiiviselle ihmiselle jotain käsittämättömän ärsyttävää koska se kärjistyy hänen läsnäollessaan samoin hänen negatiivisuutensa minun läsnäollessa, yritämme viestiä toisillemme tasapainosta, kultaisesta keskitiestä, harmoniasta. <3

Pelkään usein että minua verrataan ja minua ei hyväksytä näin kun olen. Jos räiskähtää, mua ei rakastetakkaan.. Niin kauan kun en itse hyväksy itseä on se myös mahdotonta muille koska heidän tehtävänsä on peilata omaa hyväksyntääni ja epävarmuuttani minuun. Kaikki aggressiot, epävarmuudet, ne heijastuvat itseeni muiden kautta.
Kun pelko on päällä ajattelen että työpaikalla ei ymmärretä tai hyväksytä, Amma-piireissä ei ymmärretä, tai hyväksytä...kukaan ei ymmärrä eikä hyväksy..voihan ihminen :)) Ihanaa tää on kaikkineen karvoineen ja huippua että on oppinut tiedostamaan itseä. Itseä ei voi löytää jollei etsi <3
Rakkautta ja hyväksyntää kaikille <3

Länsimainen elämäntapa, ainainen kiire ja sieluyhteyden heikkeneminen.

Mitä jos jonain aamuna heräisit, et siinä ajatuksessa että sinun pitää lähteä johonkin vaan siinä että sinä voit itse päättää mitä teet ja voit tehdä sitä mitä rakastat juuri silloin kuin haluat? Mikä olisi sopiva summa jotta voisit uskoa että näin Jumala haluaa sinun ajattelevan..
Onko kyse uskaltamisesta..päässä pyörii kysymykset, millä tulemme toimeen? Miten lasten harrastukset maksetaan? entä muut laskut? Mistä ruokarahat tulevat? Mitä minä rakastan? Ja ennen kaikkea, MITÄ MUUT AJATTELEVAT?

Katso ympärillesi. Miten asut? Mitä syöt? Mitä harrastat?
Mieti myös koska viimeksi vietit laatu aikaa lastesi ehdoilla? Olemme saattaneet lapsemme maailmaan, kasvattaako kuitenkin koulu ja lasten ystävät enemmän lapsiamme kuin me itse? Montako tuntia vuorokaudessa yleensäkin teet sitä mitä Rakastat? Olet niiden kanssa joita Rakastat? Koska sinulla oli viimeksi rauhallinen olo etkä tuntenut stressiä? Onko oravanpyörä sinusta nautinnollinen koska olet liian pelokas kohtaamaan sisimmät tunteesi tai siksi koska työ on tällähetkellä elämässäsi se joka saa suurimman huomion? Mitä jos se olisitkin vaihteeksi SINÄ?
Aseta nämä asiat vaakakuppiin ja tarkkaile millä asioilla on enemmän painoarvoa elämässäsi, mistä sinä olet valmis luopumaan saadaksesi "taivaan" maanpäälle?

Me länsimaalaiset olemme aina menossa, katsomassa telkkaria, kuuntelemassa musiikkia, treenamaassa salilla, tekemässä melkeinpä mitä tahansa kätkeäksemme meidän todellisen minämme tunteet, meidän sielumme huudon. Ja toki nämä edellämainitut ovat myös asioita joista nautimme ja joita Rakastamme..silti..
Kiinnititkö viimeksi huomiota lapsesi loistaviin kasvoihin kun hän näki sinut aamulla?
Kuinka usein kävellessämme töihin, pysähdymme ihailemaan luontoäidin ihmeitä, tätä tapahtuu aivan liian harvoin. Kuinka usein olemme läsnä tässä hetkessä, katsomme ihmistä silmiin hänen puhuessaan..usein järjestelemme samaan aikaan tavaroita, selaamme kännykkää tai teemme jotain joka vie täyden huomion juuri siitä tärkeästä hetkestä.

Me sukkuloimme perheen, työn, velvollisuuksien, harrastusten ja laatimiemme suunnitelmien parissa jatkuvasti. Meillä on niin kiire kohti seuraavaa "velvollisuutta" että meiltä jää huomaamatta arjen pienet ihmeet. Kuvaamme lasten päätösjuhlat tai muun meneillä olevan  näytelmän/keikan ja elämme kameran läpi kokematta koko tapahtumaa  ns. livenä.
Ihmisellä on taipumus unohtaa itsensä koska mieli tuottaa niin valtavan määrän informaatiota, eikä tämä rajoitu vain mieleen. Informaatiota tulee kokoajan, älypuhelimesi ilmoittaa kun saat sähköpostia, kun joku tykkää facebookissa, kun uutisissa on tapahtunut jotain mullistavaa. Samoin tv, radio..

Miten sitten muuttaa tätä..Miten hypätä pois oravanpyörästä. Ensimmäinen askel on HENGITTÄMINEN. Kyllä, mehän hengitämme kokoajan..mutta emme HENGITÄ. Liian kiiren ympäröimänä huomaamattamme pidätämme usein hengitystä, hengitämme nopeasti ja epätasaisesti, hengitämme katkonaisesti.
Ilma on ilmaista joten uskalla hengittää kunnolla, pysähdy ja kerää keuhkosi täyteen ilmaa. Hengitä syvään sisään ja ulos, tämä on helpoin keino palauttaa itsesi läsnäolevaksi.
Sinun ei tarvitse alkaa harjoittamaan meditaatiota läsnäolon saavuttamiseksi, mutta sydämestäni suosittelen sitä, ja haluan muistuttaa että meditaatioita on paljon erityyppisiä, varmasti sinullekkin omasi.

Läsnäolon voima on mittaamaton myös onnellisuuden tavoittelussa.
Itselleni oivallus tapahtui 5-6 vuotta sitten..eli onnellisuus on riippumaton muista ihmisistä tai materiasta. Onnellisuuden, pysyvän sellaisen on aina lähdettävä itsestä, AINA. Suurin asia, sekä myös monilla tavoin vaikein asia on asenne..kaikki lähtee omasta asenteestasi kohdata asiat ja maailma. Sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi ja valinnoistasi.
Voidaan toki sanoa että on ihmisiä jotka eivät voi valita, joilla yksinkertaisesti ei ole mahdollisuutta tähän.
Sielun näkökulmasta sanoisin että me kaikki olemme valinneet kokemuksemme jo ennen maanpäälle tuloa, kaikella on tarkoitus ja että olemme aina turvassa. Kovatkin kokemukset ovat kasvua ja asenteellamme voimme muuttaa maailmaa.
Tämä ei kuitenkaan aina riitä kaikille, ymmärrän senkin.
Heille kertoisin toisen näkökulman, ihmiskohtaisemman..eli,
Sinulla on mahdollisuus pienillä sanoilla ja teoilla kohentaa näiden ihmisten jotka eivät voi valita, oloa suunnattomasti. Halaus, hymy, myötätunto, hyväntekeväisyys ovat hyviä keinoja olipa näkökulmasi sitten sielun tai ihmisyyden. Kun olet itse onnellinen on sinun myös helpompi jakaa onnea ja auttaa muita tavoittelemaan samaa tunnetta. Jos et voi tehdä asioita muiden hyväksi, tee niitä itsesi hyväksi. Näin olemme taas pisteessä jossa voit parantaa maailmaa. Huomaa kuitenki egolähtöisten oman edun tavoittelun ja itsen onnelliseksi tekemisen ero.

Itselläni on enää kuukausi työtä kunnes alan opetella elämää ilman jatkuvaa kiirettä ja aikataulutusta. Odotan tätä koko sydämestäni, tiedän että tulossa on suuria muutoksia jotka kasvattavat minua jälleen huimasti. Vanhan tulee poistua jotta uusi ihanuus voi astua sisään. <3 Uskalsin hypätä tähän muutokseen juuri hengityksen ja ystävien tuen avulla. Annoin sielulleni luvan tehdä päätökset ja mieli sai astua sivummalle, jos olisin kuunnellut mieltäni olisin pyöritellyt samoja kysymyksiä joita alussa mainitsin loputtomiin. Päätöksen tehtyäni olen tuntenut suunnatonta vapautta sekä onnellisuutta, kaikki asiat ovat loksahtaneet paikalleen ja asiat tuntuvat hyvin helpoilta. Kiitollisuudella on suuri, kantava voima.
Kiitos Amma, Kiitos Enkelit, Kiitos Oma Sielu  <3 <3 <3 

Lopetan tämän samoihin sanoihin joilla lapseni aloittaa iltarukouksensa : Kiitos että sain tänäkin päivänä elää....<3

Halaa, Hymyile ja anna Sydämestäsi, niin itselle kuin muille <3

tunnelmia...

Itsen tutkiskelua on kuulunut jälleen lähipäiviin, unien tulkintaa ja viestien selvittelyä.
Tällaiset asiat ovat käyneet mielessä ; Mikä on minun lahjani maailmalle? Missä kytevät minun voimavarani? Mikä tehtäväni, ja miten täytän sen.. Miksi Rakkaus luo odotuksia? Millainen ihminen olen muiden silmin, ja millainen oman näkemykseni mukaan?

Eilen yöllä en millään saanut nukuttua..tyhjä koti, kynttilät, ja hiljainen hengitys seurana. Enkelten viileä syleily ja lankakerä päässä..Auttakaa, antakaa langan pää..
Nyt ymmärrän että langan pää annettiin tajuamattani jo edellisyönä ja nyt sitä koetan seurata :) Opetan itse ihmisille miten ymmärtää Enkelten ja Sielun viestejä helpommin, miten ne ilmenevät ja miten kehosi reagoi silloin. Mieleeni tulee sanonta " Opetat sitä mitä sinun tulee itse oppia." Välillä meinaan ilmiselvät viestit eivät millään suodattaudu mielen läpi, ainakaan heti ;)
Eilen oli hyvä päivä kuten yleensäkin, mutta sisältäni purkautui kyyneleitä väistämättä..autossa, bussissa, kotona..itkin suunnatonta Rakkautta. Rakkaus ei ole kärsimystä, ei koskaan, mutta kun mukana on egon tuomia haluja ja odotuksia se Rakkaus saa uusia värejä, sävyjä jotka saavat sydämeni kuristumaan. 

Lahjani maailmalle. Onko se toisten parantaminen, ilon, Rakkauden ja rauhan tuominen ihmisten sydämiin? Tätä toivon maailmalta eniten!! <3
Jokaisella on samat lahjat ja kyvyt, minä en ole erityinen ja samalla me kaikki olemme hurjan erityisiä. 
Mitä Jumala haluaa minun tekevän, missä pystyn ilmentämään parhaiten omaa jumaluuttani... Sielu tuo eteen jokapäivä uusia ajatuksia, uusia tapoja ilmentää Rakkautta mutta minä en aina osaa rakastaa itseäni, en usko että kukaan mukaan silloin voi minua rakastaa. Miksi tämäkin on välillä niin vaikeaa..nähdä itseni Enkelten silmin.
 Pelkoni: "Mitä minulta odotetaan?" "Mitä ihmiset haluavat minusta? " "Mitä he luulevat minun olevan?" 
Minä haluan vain tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja voin  kertoa oman näkökulmani elämään sekä oman totuuteni, toivoen sen riittävän. Toivon että minä riitän, muille ja itselleni. 

 Kuitenkin tänä päivänä olen hyvin kiitollinen siitä millaisena itseni näen, tiedän että voisin rakastaa enemmän mutta kaipa ihmisyyteen kuuluu nuo muutkin tunteet. Nuorena muistan olleeni ja myös halunneeni olla melankolinen. Tapetoin seinät mustiksi jätesäkeillä, kuuntelin Metallican One-biisiä ja viiltelin itseäni, sisällä valtava määrä haikeutta ja surua. Muistan miten arvet käsissäni näkyivät vielä vuosia, arvet sydämessä eivät näy mutta nekin säilyivät vuosia. Ihmiset pitävät asioita usein asioita sisällään ja  ilmentävät sisäisiä tuntemuksiaan mitä kummallisimmin keinoin. Huomatkaa minut! Auttakaa minua! nämä lauseet tulevat ulos eritavoin..
Ilo joka minussa asuu kuitenkin voitti, karikoista ja menetyksistä huolimatta opin olemaan onnellinen ja kiitollinen kaikesta. Päivittäin ihmettelen mistä hoitoihini tulevat ihmiset löytävät minut, kyyneleet virtaavat miltei joka hoidon jälkeen kiitollisuudesta. Enkelit vahvistavat minua joka kerta kun epäilen itseäni ja polkuani. He tuovat eteeni ihmisen joka sanoo juuri ne oikeat sanat, ne havahduttavat sanat jotka saavat minut ymmärtämään että i make a difference in this world. Minulla on väliä, minä pystyn pienillä asioilla parantamaan ihmisten elämää. <3 <3 <3 Olemalla onnellinen ja tekemällä asioita joista nautin teen hyvää myös muille. Muistakaa että jokaisella meillä on merkitys tällä ihmeellisellä pallolla :) Tärkeintä on olla rehellinen itselleen ja sydämelleen, pyrkiä rakastamaan itseään ja muita ehdoitta. Näkemään tämä päivä hyvänä ja tämä hetki parhaana <3

 Viimeaikoina olen nähnyt unia joka yö. Minulla on monta vihkosta joihin aina kirjoitan unet joilla tuntuu olevan joku merkitys. Eräänä yönä näin unta missä kaksi ystävääni näkivät minussa jotain mustaa, synkkää ja pahaa. Heräsin sydän hakaten ja itkien. Muistan koettaneeni unessa selittää että pyrin kaikin tavoin olemaan hyvä, Valo ja Rakkaus, että en halua pahaa. 
Seuraavana yönä näin unta missä pyörin korkealla ilmassa ja alleni avautui myrskyävä meri, meri oli myös sähköistetty ja minä pelkäsin putoavani mereen, huusin, rukoilin ja lauloin Ammaa <3 <3 <3 Sydämeeni laskeutui heti rauha ja jos sekunninkin olisin joskus epäillyt, aamulla olin varma että Amma on elämässäni syystä joka liittyy minuun, olkoon reitti mikä tahansa. Amma is Divine, Mestarini jolta saan apua viimekädessä ja ensihädässä..AINA <3<3 She Loves Me!!!

Ulkona sataa hiljalleen lunta, tämä on minun ensilumeni. Olen maalannut oman sielun kuvaani ja siinä on Valoa <3 Anna Erikssonin " Kulje ohi" soi taustalla. Voimallinen lauantai.
- Love Dharmada-