Elämäää…pikaiset kuulumiset... <3
Intiasta tulon jälkeen mua on ohjattu jatkuvasti blogini
ääreen. Tämä on jäänyt taustalle, samoin
kirja. Nyt on kuulemma kuitenkin jälleen tullut oikea aika herätellä molempia
eloon, kirjoittaa jälleen.
Kuulumiset muuten ovat hyvät, ensimmäiset enkelihoitajat
valmistuivat heinäkuussa, ja toinen kurssi käynnistyi viikko sitten ihanien
oppilaiden parissa. Kolmatta kurssia Enkelit ovat alkaneet jo hahmottaa
minulle..
Luin juuri vähän aikaa sitten vanhaa tekstiäni jossa haaveilen
mahdollisuudesta, tai pikemminkin rohkeudesta saada jakaa informaatiota sekä
ohjausta laajemmin. Ja kun oikein ajattelen niin kaikki toiveeni ovat aina
toteutuneet, eivät ehkä juuri niin kuin olen toivonut mielen ja egon tasolla,
mutta aina niin kuin on kuulunut ja oikeaan aikaan.
Meillä jokaisella on monia polkuja edessämme
ja niistä me jatkuvasti valitsemme mihin kuljemme, itse pyrin valitsemaan sen joka
tuo sisäistä onnea ja rauhaa elämääni eniten. Meille tarjotaan erilaisia
polkuja eri tahoilta mutta itse päätämme minkä valitsemme, ja kuitenkin se on
juuri se jonka olemme suunnitelleet ennen maanpäälle tuloamme. Intiassa
astrologi tarjosi minulle polkua jota huomaan yhä useammin ajattelevani. Tämä
polku sijoittuu tulevaisuuteen enkä tarkoin tiedä mitä edes ajatella siitä,
muuta kuin että tämä on polku muiden joukossa. Ennen tätä on monta tapahtumaa
ja kiinnekohtaa, rakkautta ja valintoja. Tämä liittyy polkuuni opettajana, hän näki
miten ollessani n.55 minä matkustan paljon, jaan henkistä informaatiota ja toimin
henkisenä opettajana. Tähän hetkeen hän painotti miten minun ei tulisi tehdä
yhteistyötä kenenkään kanssa tiiviisti, koska ”data” jota saan on hyvin korkeavärähteistä,
enkä saisi tehdä kompromisseja sen suhteen. Jos toimin jonkun kanssa, sorrun
herkästi kompromisseihin ja tällöin tämä hänen kutsumansa ”data” ei saavuta
kaikkia. Asia josta hän oli huolissaan
oli terveyteni ja herkkyyteni, ja siis näiden yhdistelmästä. Monet määrittelevät minut varmasti vahvaksi
kokemani ja ratkaisujeni perusteella, samalla
olen kuitenkin hyvin herkkä. Aistin energioita ja asioita jopa huomaamattani. Astrologi
pelkäsi että työssäni olen niin paljon
yhteydessä erilaisiin ihmisiin ja energioihin että minua saatetaan herkästi
pitää oksennusvatina, ja minä herkästi myös suostun siihen. Tämä saattaa
kuulemma aiheuttaa minulle sairauksia, eritoten vatsan seudulle, hän jopa
ihmetteli ettei minulla vielä ole mitään. Astrologi pyysi että tiettyinä
vuosina rauhoitun ja että en manifestoisi mitään sairauksia.
Tällaisia juttuja siis näkyy kartallani,
parantaminen ja henkinen informaatio näkyi jokaisessa huoneessa. Myös
se miten yksityiskohtainen olen, järjestelmällinen koordinoija… joidenkin mielestä
ehkä liikaakin..hihi.. :D
No näitä, ja paljon muuta. Matka itsessään
oli mahtava, oivalluksia täynnä ja myös irtipäästöä...ehkä niistä myöhemmin <3
Ympärilläni olen saanut huomata miten monella on vaikeuksia
näiden energioiden kanssa..eikä ihme. Maapallo on värähdellyt tuhansia vuosia
7,8 hertziä (resonanssitaajuus) ja tänä vuonna sen odotetaan kohoavan 13, ellei
se sitä ole jo tehnyt. Toukokuussa, juurikin silloin kun minulla oli valtava
tarve kävellä käsillä, maadoittua eri keinoin, värähtelytaso oli käynyt 16. Ja
vaikka nämä eivät kertoisi mitään niin kertovat sen että aika monta yksikköä on
noiden lukujen välissä. Toukokuussa olen kirjoittanut näköjään myös viimeisen
blogi- postaukseni, mistäpä muusta kuin maadoittumisesta. Energiat ovat siis voimakkaat ja nopeat, aika
tuntuu menevän nopeammin ja tunteet vaihtuvat myös hanakammin :) Myös menneisyys ja
kokemukset sieltä vaativat päästä ulos. Olisi hyvin tärkeää olla itselleen armollinen näiden
energioiden vallitessa, ja myös muistaa että me kyllä sopeudumme näihin.
Oma prosessini menneisyyden kanssa oli ennen Intiaan lähtöä, pohdin ex-minääni. Jostain alkoi
tulla vahvasti ajatuksia siitä millainen olen ollut, ja myös pelko siitä että
tarrautuisinko näihin ominaisuuksiin jälleen jos pelko iskisi. Nämä pelot
liittyy kas, kas, parisuhteeseen. Tai oikeastaan minuun.. Siihen miten en
uskaltanut antaa kenenkään koskaan huolehtia minusta. Miten en uskaltanut antaa
itseni olla se herkkä, vaan pelkäsin liiaksi kipua. Minulla on ollut rakkautta
elämässäni mutta en ole osannut ottaa sitä vastaan. Olen yrittänyt tietämättäni
murskata jopa tämän toisen herkkyyden kun en itse uskaltanut olla sitä. Nämä
ajatukset ruoskivat mieltäni elokuussa ja aloin tuomita itseäni, aloin viivähdellä ajatuksissa
että jospa olenkin paha. Onneksi minulla ei ole tapana paljoa pyöritellä ja
analysoida vaan tarttua härkää (itseäni siis ) sarvista. Kirjoitin kyseiselle
henkilölle anteeksipyynnön siitä etten osannut arvostaa, kannustaa, olin asshole
ja kiukuttelin vaikka minun olisi vain pitänyt ehkä kertoa että sattuu,
uskaltaa olla haavoittuva.
Mielessäni olin jo maalautunut hirviöksi.. Luojan kiitos
että kirjoitin koska sain itselleni armoa tätä kautta. Muistakaapa että joskus
piiskaamme itseämme liikaa, näemme itsemme vääristyneenä ja vaadimme aivan
liian paljon. Minäpä olenkin oikeastaan aika ihana, ja varsinkin nykyään. ;)Ihan
tosissani toivon muille menestystä, ihan tosissani tahdon auttaa ja olen
vilpittömästi onnellinen muiden puolesta. Haluan jokaisen tuntevat miten he
ovat tärkeitä, miten teissä kaikissa asuu niin huima potentiaali ja Valo. Sinullekin toivon niin suurta
onnea ettet uskalla edes unelmoida.
Nyt on aika lähteä pitämään enkeli-iltaa mutta palaan pian…. <3
" Hyväksy kaikki äläkä takerru mihinkään.
Hyväksy myös se ettet aina voi olla takertumatta.
Rakkaus on Kaikki" -Dharmada
Rakkaus on Kaikki" -Dharmada