Tervehdys Ihanat <3
Kylläpä on vierähtänyt viimeisestä aikaa.. ajattelin
laittaa vähän kuulumisia ja ajatuksia jälleen ”paperille.” Kirja alkaa olla siinä vaiheessa että olen saanut sen
printattua esiluettavaksi, eli teen korjauksia ja lisäilyjä. Matkalla olen kyseenalaistanut kaiken oppimani, ja
vahvistunut lisää. Nyt huomaan että aikaan saatu teksti lojuu pöydällä ties
monetta päivää, en halua lukea sitä. Tämä merkitsee minulle vain yhtä asiaa, en
ole kuitenkaan käsitellyt asiaa vielä täysin.
Vuosien varrella olen sitä
avoimesti raottanut, mutta nyt ymmärrän että olen puhunut jatkuvasti
pintapuolesta, en siitä mitä sisälläni tapahtui. Kun poikaystäväni menehtyi ollessani
17-vuotias, jotain sisältäni särkyi ja ajelehdin kolmetoista vuotta tuntematta
itseäni. Syyllistin, tuomitsin ja jatkuvasti ajattelin kaikkien muidenkin
tuomitsevan minut. Pyrin painamaan asian syvälle alitajuntaani. Unohtaminen oli
ratkaisu, kun en ymmärtänyt mitä hyväksyminen ja irtipäästö tarkoittivat. Osat
peloistani ovat syntyneet tuolloin, omaa kuolemaa en koe pelänneeni koskaan,
Jumalaa olen kyllä tuolloin syvästi vihannut. Pelkoni liittyivät arvosteluun,
luottamiseen ja rakkauden sallimiseen. Ne näyttelevät yhä osaa elämässäni,
kuitenkin pyrin kohtaamaan niitä parhaani mukaan. Minuun jäi harhainen käsite, etten
ole rakkauden arvoinen ja että minun tulee pyrkiä pelastamaan kaikki, oman
onnen kustannuksella. Miten pitkään tämä voisi onnistua!! Nykyään koen että
kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymä, ja syntymäkin eräänlainen
kuolema, mutta silloin pelkäsin että läheiset kuolevat ellen heitä pelasta.
Huh!!
En osaa vieläkään sanoin kuvailla mitä minussa sinä yönä
tapahtui…
Aamuyöstä heräsin menehtyneen poikaystäväni kainalosta.
Hänen kehonsa oli kylmä, ja jo hieman kankea. Sielu oli poistunut, ja jatkanut
matkaansa Enkelten seurassa. Päällimmäinen asia jonka muistan tunteneeni oli
hätä. Suuri hätä, kuin olisin pieni lapsi eksyneenä vieraassa maassa, puhuen
vierasta kieltä. Kuin sisus olisi jäätynyt, ja särkynyt pieniksi paloiksi. Universaalin Äidin lohdulliseen syliin pääsin 13-vuotta myöhemmin ja hätäni
tuntui viimein loittonevan, olin turvassa. Koko tuo yö, ja päivät sen ympärillä
ovat yhtä suurta palapeliä joista osa paloista ovat kadoksissa. Olen kätkenyt
ne lokeroon joka odottaa aukeamistaan. Muistan puheluni hätäkeskukseen, sen jälkeen
filmi katkeaa...palautuu ambulanssikuskien sanoihin ”ei toivoakaan,” muistan
shokkitilan keittiölattialla, muistan ruumisautot, poliisikuulusteluista
muistan poliisin ruskeat,lempeät silmät. Muistan hetken jolloin istuin
poikaystäväni vanhempien kotona tapahtuman jälkeen. Sydän ahdistuu tätä
kirjoittaessa, tunnen miten sitä kuristaa enkä meinaa saada henkeä…onkohan siis
vielä jotain kesken..Näistä kaikista muistan vilauksia, mutta ennen kaikkea
tuon tunteen, hädän. Kaksi ihmistä kuoli, minä jäin.
Elämääni on nyt myös palanut
ihmisiä menneisyydestä, ja tämä tuo tunteita sekä asioita jälleen pintaan.
Tapahtumista jo paljon ennen tuota edellämainittua joulua ja menetyksiä. Uskon vahvasti että juuri näin on tarkoitettukin. On aika palata vuosia
taaksepäin ja hyväksyä myös tämä osa elämääni, sekä silloinen minä. Tapaamani ystävä kertoi miten minun näkemiseni oli nostanut hänessä tunteita pintaan, kuten mustasukkaisuuden yläasteaikaisista tapahtumista, eli mennään aika kauas. Jännää miten tämä elämä kulkee, kun kuvittelet lähimenneisyyden karman olevan aika siistissä paketissa, universumi tuo unohdettuja asioita käsittelyyn...ja näin me puhdistumme, hyväksyen ja irtipäästäen. Rakkaudessa.
Voi Rakas Amma, my saviour <3 Miten kiitollinen
olenkaan elämästäni, ja siitä keneksi olen muovautunut, siitä mitä minulla on.
Onnellisimmaksi minut tekee tänäkin päivänä se, että saan puhtain sydämin auttaa
muita, virrattaa myötätuntoa ja informaatiota. Olen kaikesta kokemastani vahvistunut,
kokemani auttaa minua ymmärtämään ja auttamaan muita. Kaikella on
tarkoituksensa, aina.
Amma on opettanut minua rakastamaan itseäni, ja kaikkia
puolia minussa. Enkeliminää, äitiä minussa, kehoani, sarkastista minää, herkkää
ja voimakasta. Rakastan vetäytyvää hiljaista puoltani, sekä iloista ja avointa,
kaksimielistä, ärsyyntyvää, rakastavaa, hullua…koko pakettia. Olen myös
tajunnut että toivon elämääni aikuista ihmistä joka Rakastaisi näitä myös,
kokonaisuutta. Pitkään kuvittelin haluavani olla yksin, tai että haluan tietyn
ihmisen elämääni. Viimein olen alkanut ymmärtää että haluan tietyn tunteen
elämääni, sen mitä siinä jo on, mutta jonkun ketä heijastaa sitä minusta ja
vahvistaa tunnetta. Jonkun jolle minä voin tehdä samoin, rakastaa ehdoitta niin
hyvin kuin osaan. Hyväksyä ihmisen kaikki puolet <3
Tässäpä hälle:
~Kutsu~
"Minua ei
kiinnosta, mitä sinä teet työksesi. Tahdon tietää, mitä sinä kipeimmin kaipaat
ja uskallatko uneksia kohtaavasi sen, mitä sydämesi halajaa.
Minua ei kiinnosta minkä ikäinen sinä olet. Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä, että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkauttasi, unelmaasi, elämisen seikkailua.
Minua ei kiinnosta
mitkä planeetat varjostavat kuutasi. Tahdon tietää oletko koskettanut surusi
ydintä, ovatko elämän koettelemukset saaneet sinut avautumaan, vai oletko
käpertynyt itseesi ja sulkenut porttisi siitä pelosta että tuska lisääntyy.
Haluan tietää pystytkö olemaan tuskan, omasi tai minun, lähellä hievahtamatta,
yrittämättä peittää tai hälventää tai poistaa sitä.Minua ei kiinnosta minkä ikäinen sinä olet. Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä, että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkauttasi, unelmaasi, elämisen seikkailua.
Tahdon tietää, osaatko kohdata ilon, omasi tai minun, osaatko heittäytyä villiyden vietäväksi ja täyttyä hurmoksesta sormenpäitä ja varpaita myöten ajattelematta, että pitäisi olla varovainen, realistinen ja muistaa ihmisenä olemisen rajoitukset.
Minua ei kiinnosta, onko kertomasi tarina totta. Tahdon tietää, uskallatko antaa toisen pettyä ollaksesi uskollinen itsellesi; pystytkö kestämään syytökset petoksesta pettämättä omaa sieluasi; pystytkö olemaan epäluotettava ja siksi luottamuksen arvoinen.
Tahdon tietää, osaatko nähdä kauneuden joka päivä, silloinkin kun se ei ole kaunista ja ammentaa elinvoimaasi sen läsnäolosta.
Tahdon tietää, pystytkö kestämään epäonnistumisia, omasi ja minun, ja seisomaan silti järven rannalla ja huutamaan hopeiselle täysikuulle "Kyllä!"
Minua ei kiinnosta, missä sinä asut tai miten paljon sinä ansaitset. Tahdon tietää pystytkö surun ja epätoivon täyttämän yön jälkeen nousemaan ylös uupuneena ja rikkinäisenä ja tekemään sen mitä tarvitaan jotta voit ruokkia lapsesi.
Minua ei kiinnosta keitä sinä tunnet ja mistä sinä olet kotoisin. Tahdon tietää pystytkö seisomaan rinnallani tulen keskellä perääntymättä.
Minua ei kiinnosta mitä tai missä tai kenen johdolla olet opiskellut. Tahdon tietää mikä sinua kantaa sisältäpäin, kun kaikki muu hajoaa.
Tahdon tietää, osaatko olla yksin ja todella nauttia seurastasi olemassaolon tyhjinä hetkinä."
-Oriah Mountain
Dreamer-
Vielä täysin toisenlaiseen asiaan, kehon hyvinvointiin.
Olen jättänyt jälleen ruokavaliostani pois erään osan, gluteiinin. En vedä tätä äärimmäisyyksiin, mutta leivät, pullat, pastat ovat nyt gluteiinittomia, eli voin syödä vähäisiä määriä viljatuotteita. Olen huomannut 6 vk aikana miten turvotus on kadonnut, samoin raskaus. Oloni on huomattavasti keveämpi, sekä onnellisempi. Olen tehnyt testejä ja suurin vaikuttaja tässä on vehnä! 3vk sitten aloin myös vihdoin lisätä ruoan määrää, nykyään syön 4-5 krt päivässä ja noin 3-4 h välein. Kun lisäsin ruokaa, paino alkoi tippua! Minulle on pitkään toitotettu että syön liian vähän, ja että kehoni varastoi kaiken koska käy säästöliekillä. Näin todella on ollut. En enää edes tunnistanut nälkää muuta kuin ärtymyksen kautta. Nykyään 3h jälkeen vatsani ilmoittaa ruoka-ajasta! Voi onni, ja tämä siksi että asetan aina muut asiat edelle, keho jää viimeiseksi ja sitä olen tottunut "kiusaamaan"..tämä on rakastamisen opettelua tämäkin <3 Nyt lenkille nauttimaan ilman kosteudesta, metsän tuoksusta ja omasta ihanasta seurasta :)
niin ja p.s haluan ehkä isona radioon töihin juttelemaan henkisistä asioista tai tv:hen..hihiii..lisää vaan esiintymistä ja pelkojen kohtaamista <3 Erään tuottajan sanoin:"olet syntynyt kameran eteen " :D :D Halit!
niin ja p.s haluan ehkä isona radioon töihin juttelemaan henkisistä asioista tai tv:hen..hihiii..lisää vaan esiintymistä ja pelkojen kohtaamista <3 Erään tuottajan sanoin:"olet syntynyt kameran eteen " :D :D Halit!
Rakkautta ja Enkelivaloa kaikille <3
Tässä vielä mielenkiintoinen juttu johon törmäsin: