Menneisyys nostaa päätään..

Tervehdys Ihanat <3

 Kylläpä on vierähtänyt viimeisestä aikaa.. ajattelin laittaa vähän kuulumisia ja ajatuksia jälleen ”paperille.” Kirja alkaa olla siinä vaiheessa että olen saanut sen printattua esiluettavaksi, eli teen korjauksia ja lisäilyjä. Matkalla olen kyseenalaistanut kaiken oppimani, ja vahvistunut lisää. Nyt huomaan että aikaan saatu teksti lojuu pöydällä ties monetta päivää, en halua lukea sitä. Tämä merkitsee minulle vain yhtä asiaa, en ole kuitenkaan käsitellyt asiaa vielä täysin. 

Vuosien varrella olen sitä avoimesti raottanut, mutta nyt ymmärrän että olen puhunut jatkuvasti pintapuolesta, en siitä mitä sisälläni tapahtui. Kun poikaystäväni menehtyi ollessani 17-vuotias, jotain sisältäni särkyi ja ajelehdin kolmetoista vuotta tuntematta itseäni. Syyllistin, tuomitsin ja jatkuvasti ajattelin kaikkien muidenkin tuomitsevan minut. Pyrin painamaan asian syvälle alitajuntaani. Unohtaminen oli ratkaisu, kun en ymmärtänyt mitä hyväksyminen ja irtipäästö tarkoittivat. Osat peloistani ovat syntyneet tuolloin, omaa kuolemaa en koe pelänneeni koskaan, Jumalaa olen kyllä tuolloin syvästi vihannut. Pelkoni liittyivät arvosteluun, luottamiseen ja rakkauden sallimiseen. Ne näyttelevät yhä osaa elämässäni, kuitenkin pyrin kohtaamaan niitä parhaani mukaan. Minuun jäi harhainen käsite, etten ole rakkauden arvoinen ja että minun tulee pyrkiä pelastamaan kaikki, oman onnen kustannuksella. Miten pitkään tämä voisi onnistua!! Nykyään koen että kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymä, ja syntymäkin eräänlainen kuolema, mutta silloin pelkäsin että läheiset kuolevat ellen heitä pelasta. Huh!! 

En osaa vieläkään sanoin kuvailla mitä minussa sinä yönä tapahtui…

Aamuyöstä heräsin menehtyneen poikaystäväni kainalosta. Hänen kehonsa oli kylmä, ja jo hieman kankea. Sielu oli poistunut, ja jatkanut matkaansa Enkelten seurassa. Päällimmäinen asia jonka muistan tunteneeni oli hätä. Suuri hätä, kuin olisin pieni lapsi eksyneenä vieraassa maassa, puhuen vierasta kieltä. Kuin sisus olisi jäätynyt, ja särkynyt pieniksi paloiksi. Universaalin Äidin lohdulliseen syliin pääsin 13-vuotta myöhemmin ja hätäni tuntui viimein loittonevan, olin turvassa. Koko tuo yö, ja päivät sen ympärillä ovat yhtä suurta palapeliä joista osa paloista ovat kadoksissa. Olen kätkenyt ne lokeroon joka odottaa aukeamistaan. Muistan puheluni hätäkeskukseen, sen jälkeen filmi katkeaa...palautuu ambulanssikuskien sanoihin ”ei toivoakaan,” muistan shokkitilan keittiölattialla, muistan ruumisautot, poliisikuulusteluista muistan poliisin ruskeat,lempeät silmät. Muistan hetken jolloin istuin poikaystäväni vanhempien kotona tapahtuman jälkeen. Sydän ahdistuu tätä kirjoittaessa, tunnen miten sitä kuristaa enkä meinaa saada henkeä…onkohan siis vielä jotain kesken..Näistä kaikista muistan vilauksia, mutta ennen kaikkea tuon tunteen, hädän. Kaksi ihmistä kuoli, minä jäin.

Elämääni on nyt myös palanut ihmisiä menneisyydestä, ja tämä tuo tunteita sekä asioita jälleen pintaan. Tapahtumista jo paljon ennen tuota edellämainittua joulua ja menetyksiä. Uskon vahvasti että juuri näin on tarkoitettukin. On aika palata vuosia taaksepäin ja hyväksyä myös tämä osa elämääni, sekä silloinen minä. Tapaamani ystävä kertoi miten minun näkemiseni oli nostanut hänessä  tunteita pintaan, kuten mustasukkaisuuden yläasteaikaisista tapahtumista, eli mennään aika kauas. Jännää miten tämä elämä kulkee, kun kuvittelet lähimenneisyyden karman olevan aika siistissä paketissa, universumi tuo unohdettuja asioita käsittelyyn...ja näin me puhdistumme, hyväksyen ja irtipäästäen. Rakkaudessa. 

Voi Rakas Amma, my saviour <3 Miten kiitollinen olenkaan elämästäni, ja siitä keneksi olen muovautunut, siitä mitä minulla on. Onnellisimmaksi minut tekee tänäkin päivänä se, että saan puhtain sydämin auttaa muita, virrattaa myötätuntoa ja informaatiota. Olen kaikesta kokemastani vahvistunut, kokemani auttaa minua ymmärtämään ja auttamaan muita. Kaikella on tarkoituksensa, aina.

Amma on opettanut minua rakastamaan itseäni, ja kaikkia puolia minussa. Enkeliminää, äitiä minussa, kehoani, sarkastista minää, herkkää ja voimakasta. Rakastan vetäytyvää hiljaista puoltani, sekä iloista ja avointa, kaksimielistä, ärsyyntyvää, rakastavaa, hullua…koko pakettia. Olen myös tajunnut että toivon elämääni aikuista ihmistä joka Rakastaisi näitä myös, kokonaisuutta. Pitkään kuvittelin haluavani olla yksin, tai että haluan tietyn ihmisen elämääni. Viimein olen alkanut ymmärtää että haluan tietyn tunteen elämääni, sen mitä siinä jo on, mutta jonkun ketä heijastaa sitä minusta ja vahvistaa tunnetta. Jonkun jolle minä voin tehdä samoin, rakastaa ehdoitta niin hyvin kuin osaan. Hyväksyä ihmisen kaikki puolet <3

Tässäpä hälle:

~Kutsu~

"Minua ei kiinnosta, mitä sinä teet työksesi. Tahdon tietää, mitä sinä kipeimmin kaipaat ja uskallatko uneksia kohtaavasi sen, mitä sydämesi halajaa. 
Minua ei kiinnosta minkä ikäinen sinä olet. Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä, että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkauttasi, unelmaasi, elämisen seikkailua.

Minua ei kiinnosta mitkä planeetat varjostavat kuutasi. Tahdon tietää oletko koskettanut surusi ydintä, ovatko elämän koettelemukset saaneet sinut avautumaan, vai oletko käpertynyt itseesi ja sulkenut porttisi siitä pelosta että tuska lisääntyy. Haluan tietää pystytkö olemaan tuskan, omasi tai minun, lähellä hievahtamatta, yrittämättä peittää tai hälventää tai poistaa sitä.
Tahdon tietää, osaatko kohdata ilon, omasi tai minun, osaatko heittäytyä villiyden vietäväksi ja täyttyä hurmoksesta sormenpäitä ja varpaita myöten ajattelematta, että pitäisi olla varovainen, realistinen ja muistaa ihmisenä olemisen rajoitukset.
Minua ei kiinnosta, onko kertomasi tarina totta. Tahdon tietää, uskallatko antaa toisen pettyä ollaksesi uskollinen itsellesi; pystytkö kestämään syytökset petoksesta pettämättä omaa sieluasi; pystytkö olemaan epäluotettava ja siksi luottamuksen arvoinen.
Tahdon tietää, osaatko nähdä kauneuden joka päivä, silloinkin kun se ei ole kaunista ja ammentaa elinvoimaasi sen läsnäolosta.
Tahdon tietää, pystytkö kestämään epäonnistumisia, omasi ja minun, ja seisomaan silti järven rannalla ja huutamaan hopeiselle täysikuulle "Kyllä!"
Minua ei kiinnosta, missä sinä asut tai miten paljon sinä ansaitset. Tahdon tietää pystytkö surun ja epätoivon täyttämän yön jälkeen nousemaan ylös uupuneena ja rikkinäisenä ja tekemään sen mitä tarvitaan jotta voit ruokkia lapsesi.
Minua ei kiinnosta keitä sinä tunnet ja mistä sinä olet kotoisin. Tahdon tietää pystytkö seisomaan rinnallani tulen keskellä perääntymättä.
Minua ei kiinnosta mitä tai missä tai kenen johdolla olet opiskellut. Tahdon tietää mikä sinua kantaa sisältäpäin, kun kaikki muu hajoaa.
Tahdon tietää, osaatko olla yksin ja todella nauttia seurastasi olemassaolon tyhjinä hetkinä."

-Oriah Mountain Dreamer-

Vielä täysin toisenlaiseen asiaan, kehon hyvinvointiin.

Olen jättänyt jälleen ruokavaliostani pois erään osan, gluteiinin. En vedä tätä äärimmäisyyksiin, mutta leivät, pullat, pastat ovat nyt gluteiinittomia, eli voin syödä vähäisiä määriä viljatuotteita. Olen huomannut 6 vk aikana miten turvotus on kadonnut, samoin raskaus. Oloni on huomattavasti keveämpi, sekä onnellisempi. Olen tehnyt testejä ja suurin vaikuttaja tässä on vehnä! 3vk sitten aloin myös vihdoin lisätä ruoan määrää, nykyään syön 4-5 krt päivässä ja noin 3-4 h välein. Kun lisäsin ruokaa, paino alkoi tippua! Minulle on pitkään toitotettu että syön liian vähän, ja että kehoni varastoi kaiken koska käy säästöliekillä. Näin todella on ollut. En enää edes tunnistanut nälkää muuta kuin ärtymyksen kautta. Nykyään 3h jälkeen vatsani ilmoittaa ruoka-ajasta! Voi onni, ja tämä siksi että asetan aina muut asiat edelle, keho jää viimeiseksi ja sitä olen tottunut "kiusaamaan"..tämä on rakastamisen opettelua tämäkin <3 Nyt lenkille nauttimaan ilman kosteudesta, metsän tuoksusta ja omasta ihanasta seurasta :) 

niin ja p.s haluan ehkä isona radioon töihin juttelemaan henkisistä asioista tai tv:hen..hihiii..lisää vaan esiintymistä ja pelkojen kohtaamista <3 Erään tuottajan sanoin:"olet syntynyt kameran eteen " :D :D Halit!

Rakkautta ja Enkelivaloa kaikille <3

 Tässä vielä mielenkiintoinen juttu johon törmäsin:

eroon vehnästä 

Elämän pienet ihmeet ja Kiitollisuus.

Terveisiä lumoavalta metsäretkeltä..pimeä, hiljainen metsä yllään punainen taivas..valkea maa puhtaudessaan ja Enkelten turvallinen läsnäolo, mitä voi ihmislapsi enää kaivata? Paljonkin, vastaa mieleni sieluni hymyillessä tyytyväisenä.
Minulle tapahtui tänään asia josta olen vain uskaltanut uneksia..Olimme lapseni kanssa matkalla mökille kun satuin katsomaan kauas metsikköön, puiden keskivaiheilla säteili n. 2x2 metrin kokoinen valopallo. Pallo sisälsi eri värejä, sinistä, punaista, vihreää ja keltaista. Ummistin silmäni koska ajattelin kyseessä olevan jonkinsortin näköharha :) Avatessani silmät pallo oli edelleen metsänreunalla!!! Kyyneleet kihosivat silmiini liikutuksesta ja kohta pallo oli poissa. Tämä oli ensimmäinen "ilmiö" jonka näin fyysisillä silmilläni, aivan mahtavaakin mahtavampaa <3 <3 Niin lämmin ja kaunis kokemus <3
Kerroin pojalleni tästä ja hän tokaisi "niin..siis mitä ihmeellistä tuossa on? mä nään tosi usein värejä, välillä koetan napata niitä mutta koskaan en saa kiinni" Niinpä niin. Meillä aikuisilla ei ole edes materiaalia jolla lähteä purkamaan lasten maailmaa. Vaikka olemme itse olleet lapsia emme enää muista taikka koe asioita niin puhtaasti, selkeästi. Asiat ovat heille yksinkertaisia ja luonnollisia, toivon ja rukoilen että maailman paine tai minun näkökulmani eivät vaikuta lapseeni negatiivisesti. Vaikka itse koenkin Enkelit vahvasti ja kommunikoin heidän kanssaan,olen hyvin intuitiivinen ja teen energiahoitoja, vaikka kuljen vakaasti henkistä polkua ja yritän säilyttää lapsenmielisyyden, minulla ei ole samaa kokemusta asioihin kuin lapsella. Mieleni on jo niin vahva ja altistunut vaikutuksille, mielipiteille..ennen oman voiman ymmärtämistä. 
Mökillä Hermanni katsoi omista velho- korteistaan jokaiselle oman kortin. Hän luki tekstit suoraan kortista ja isäni sanoi hänelle "Muista kuunnella sydäntäsi ja suojelusenkeliäsi, ne kyllä aina varoittavat vaaroista. Niitä kuunnellessa opit myös tulkitsemaan kortteja intuitiivisesti" Leukani taisivat loksahtaa auki..kuulinko oikein?? Tiedän että isäni uskoo enkelihin mutta hänen kantansa minun vakaukseni suhteen on joskus ollut hyvin pelokas. Enkelit ovat tainneet  rauhoitella häntä <3<3 Kiitos, Kiitos!

Torstaiaamuna juuri ennen heräämistäni näin unta että Amma halasi minua lohduttavasti ja kuiskasi korvaani pehmeästi, niin että todella tunsin hänen ihonsa poskellani " Kali Ma, Kali Ma" 
Kali on muutoksen, luomisen sekä "tuhon" jumala, rakastava äiti joka kuvataan usein hurjana jumalattarena. Kali tunnetaan myös egon tuhoajana. 
Oi kiitos Amma, take my ego <3 Tämä kokemus tuntui niin todelliselta. Aina Amman vieraillessa unissani koen vahvasti että  hän haluaa minun ymmärtävän että Amma on luonani aina, kaikkialla. Uni kätkee sisäänsä aina myös jonkun ohjauksen, viestin <3

Ollessani Intiassa eräs ihana ystäväni oli nähnyt minusta unta jossa olin näyttänyt Ammalta mutta hän oli tiennyt kuitenkin sen olevan minä. Olin myös käynyt toisen ystäväni unessa, seissyt avoinna ja avuttomana..(kuten Amman sylissä yleensä tunnen itseni, avoimeksi ja "avuttomaksi", kuitenkin turvalliseksi Äidin syleilyssä)olin näyttänyt eriltä mutta hän oli tiennyt sen olevan minä. Tätä ennen hän oli nähnyt unta kolmesta leijonasta, pohdin onko tässä yhteyttä siihen että lapseni on horoskoopiltaan leijona ja hänen syntymänsä jälkeen elämääni tulleista ihmisistä yli puolet ovat leijonia..olen kuin leijonamuurin ympäröimä. Ihanat rakkaudelliset jellonat <3

Torstaina tapahtui myös eräs huvittava, blessed seikka. Olin lähdössä ystäväni kanssa autollani liikkeelle ja hän huomasi että minulta puuttuu takarengas autosta..Auto oli yhä nostettuna ylös tunkin, halkojen sekä joulukuusenjalan avulla :)) Tämä oli minusta hyvinkin huvittavaa!! Koen että enkelit ovat joutuneet tekemään tällaista etten voisi ajaa autolla silloin, että minua ja ystävääni varjeltiin joltain. <3 Kiitos Amma ja Enkelit <3

Halusin vielä tähän pikaisen kirjoituksen loppuun heittää sinulle muutaman kysymyksen..

Seuraatko sinä "kutsumustasi"?
Mitkä ovat suurimmat haaveesi?
Uskallatko luottaa intuitioosi täysin?
Luotko elämääsi sellaiseksi kun toivot sen olevan?

Pienet asiat <3 Mitä tahansa teet elämässäsi, tee se sydämelläsi <3

Rakkautta ja Enkelin kosketuksia sydämeesi, olet Rakas!!

Kiitollisuus

6.38..."Wake up Light...We have some work to do, go get your paints. It's time to start a new painting <3
Ihanuutta! Aloin maalaamaan jo 3 tuntia sitten kun vielä oli pimeää, nyt olen vastaillut ihaniin viesteihin ja suunnitellut tulevaa satsangia. Elämän keveys ja ihanuus saa minut yllättymään yhä uudelleen ja uudelleen.

Eilen matkallani töihin aloin bussissa miettiä viime kevättä ja sen tuomia haasteita. Kyyneleet kihosivat silmiini muistellessani tätä, kiitollisuuden kyyneleet. Oivalsin miten kaikki kynnykset ja tunteet voimattomuudesta..vertailu, ja siitä syntyvä kateudentunne olivat valahtaneet pois harteiltani kesän lopussa..huomaamatta. Taaksepäin on joskus hyvä katsella huomatakseen miten paljon on liikkunut siitä pisteestä uuteen. Muistelin myös miten perustimme lapseni kanssa kalenterin johon joka päivälle merkkasimme joko hymiön tai "surunaaman"seurataksemme riitojemme määrää. Touko-kesäkuu oli haastavinta kasvun aikaa meille. Tajusin miten ne surunaamat olivat yleensä seurausta minun saamistani itkupotkuraivareista, tunsin etten osannut olla äiti, en hallinnut itseäni vaan hermostuin, itkin ja huusin Enkelilleni. Olin ahdistunut myös töissä, ja siellä tapahtuneet muutokset eivät helpottaneet oloani. Olin väsynyt, uudelleenkalibrointi oli käynnissä kohdallani  voimakkaasti. Vanhat energiat tulivat vahvasti pintaan ja ne piti käydä läpi ennen niiden poistumista, uudet energiat ottivat paikkansa ja tottakai sisälläni oli yhtä myllerrystä.
OmaVoima tuntui niillä hetkillä olevan ulottumattomissani ja se oli pelottavaa minulle.
Poikani tehtävänä oli ja on edelleen haastaa minua, hyvässä. Auttaa minua pysymään voimassani myös silloin kun muut arvostelevat minua ja arvioivat minua äitinä, me olemme valinneet toisemme. Kaikki nämä keväiset tuntemukset on ylitetty, ainakin nyt, huomisesta en tiedä :)
Myös töissä tunnen jälleen viihtyväni hyvin.
Viimeistäänkin elokuinen irtipäästö avasi minut uudelle tasolle, kiitos kiitos kiitos. Myös tiivis työskentely OmaVoima-korttien kanssa sai minut oppimaan ja olemaan voimassani.
Sanotaan "opetat mitä sinun tulee oppia", ja näin on.

Eilen kävin myös isoäitini luona, kirjoitin hänestä kevään alkupuolella tänne blogiini. Hän joutui silloin sairaalaan ja lääkärit eivät antaneet toivoa, vaan kertoivat jäljellä olevan vain viikkoja. Muistan miten kävimme Hermannin kanssa sairaalassa ja minä, sekä mamma luulimme että kohtaamme viimeisen kerran tässä elämässä. Me puhuimme Enkeleistä, anteeksiannosta, hyväksymisestä ja Rakkaudesta. Siitä mitä hän oli "viimeisinä" hetkinään oppinut tuntemaan ja miten hän odotti jo pois pääsyä. Kuitenkin jokin osa hänessä keräsi voimaa, ja n. viikon kuluttua menimme jälleen sairaalaan, mamma oli voimistunut! Hän voimistui viikkojen kuluessa ja pääsi vihdoin kotiinsa, mökillemme. Hän rakastaa luontoa ja eläimiä, ihmiset ovatkin sitten toinen luku..
Eilen juttelimme pitkästä aikaa oikein kunnolla, hän kertoi miten tuntee olevansa vankina, tarpeeton..miten hän tuntee olevansa katkera Jumalalle koska hän ei saanutkaan lähteä vaan joutui jäämään tänne. Enkelit viestivät kauttani Rakkaudellisia ohjeita näiden tunteiden ylittämiseen ja kertoivat asioista jotka ovat vielä kesken, he kertoivat mitä olisi sattunut jos isoäitini olisi silloin poistunut maan päältä. He valoivat uskoa ja hyväksyntää hänelle. Voimaa antaa anteeksi itselleen ja parhaillaan he opettavat häntä jakamaan myötätuntoa myös ihmisrodulle. Meidän mökin pihasta ei kukkia poimita, puita kaadeta eikä nurmea leikata. Isoäitini kirjaimellisesti meinasi pyörtyä kun isäni oli siistinyt erästä puuta, hän voi fyysisesti todella huonosti jos luontoon "kosketaan". Enkelit kertoivat että hän ei ole tasapainossa tämän asian suhteen, kaikki hänessä oleva myötätunto on kanavoitu luontoon sekä eläimiin, oma rotu ei saa sitä lainkaan, edes hän itse. Tämä yhtälö ei vie eteenpäin, joten Enkelit ovat nyt hänen luonaan suurin joukoin.
Onnentunne jota tunsin lähtiessäni oli sanoinkuvaamatonta, isoäitini oivallukset, valo joka syttyi hänen kasvoilleen, Enkelten supina..kaikki tämä...Uskomatonta.
Hän sai voimaa ja uskoa. Kiitos!

Rakkaudellista pyhäinpäivää kaikille lähelle ja kauas <3<3<3

N

Rakkauden Siivin- Enkelihoitolani

Ihanaa, huokaa sieluni kynttilän valossa..villasukat ovat mulla läpi vuoden kulkeva vaatekappale ja nyt jopa ihan syystä <3 
Vaikka en talven lapsia olekkaan Rakastan tätäkin hetkeä, voisin kuitenkin typistää talvea hieman ja antaa kesälle enemmän aikaa :)
Haluasin jakaa teille pikaisesti tunnelmia lähiajoilta...ajasta elokuun jälkeen jolloin heitin byebyet kahleilleni. Vielä uskallan seisoa sanojeni takana etten ole luonut uusia..ainakaan mainittavia. Tämän niin puhdistavan, vaikkakin jossain määrin tuskallisen valinnan tehtyäni kaikki, aivan KAIKKI asiat ovat loksahtaneet entistäkin konkreettisemmin paikoilleen. Rakkaus säilyy edelleen, tunne on nyt kevyempi..aidompi.

Kun valmistuin energiahoidon kurssilta en osannut uneksiakkaan miten nopeasti kaikki tapahtuu. Keväällä mietin oman hoitohuoneen hankkimista ja Enkelit viestivät että se tulisi olla lähellä kotiani. Ensimmäinen ajatus oli että "Täältä..eihän täällä ole mitään tiloja lähellä." 
Kuitenkin ajatus jäi ajelehtimaan minuun ja olin huomannut jo aiemmin että viereisessä talossamme oli pieni vaateputiikki. No tämä pieni putiikki kävi mielessäni usein ja kesällä kävelin monesti tämän ohi kurkkien ikkunoista sisään, jokin tässä tilassa veti minua puoleensa. Elokuun lopussa sain rohkeutta kävellä sisään putiikkiin kyselemään tilasta, kerroin itsestäni ja kiinnostuksestani. Tilan ihana omistaja ei sillä hetkellä ollut kykeneväinen vuokraamaan huonetta minulle , MUTTA muutaman viikon kuluttua hän soitti minulle ja kertoi nettisivujeni sekä tämän blogini koskettaneen häntä ja että hän haluaisi tehdä yhteistyötä kanssani!!! 
Hän lupasi minulle huoneen omasta putiikistaan. Voih Ihanuus, ihmisenkelit!!! 
Hänen soittonsa jälkeen yksinkertaisesti tipahdin polvilleni itkien kiitollisuutta..minulle..miten minulle suodaan tällainen tilaisuus <3 Eli nyt minulla on hoitohuone, Enkelihoitola Rakkauden Siivin avaa ovensa pienen ajan kuluttua! Tästä olen äärimmäisen kiitollinen Merville, joka kuunteli sydäntään ja antoi minulle tämän mahdollisuuden. Uskon myös että kaunis ystävyys on saanut alkunsa.
Toiveeni olisi saada auttaa ihmisiä, tunnen että se on elämäntehtäväni ja nyt näyttää että tämä todella voisi toteutua suuremmassakin mittakaavassa. Olen saanut maalata tauluja, tehdä hoitoja, välittää viestejä ja ennen kaikkea Rakastaa!  Kiitos, kiitos, kiitos Amma ja Enkelit. 
Uskaltakaa kaikki kuunnella intuitiotanne ja seurata sitä vaikka se tuntuisikin pelottavalta, kyllä meidän sydämemme tietää <3 Se johdattaa meidät tilaisuuksien äärelle, sellaisten jotka tekevät hyvää sinulle sekä muille.

Voit käydä tykkäämässä facebook sivustani täältä.

Rakkausmatka Intiaan myös lähenee ja tämä saa sydämeni hykertelemään onnesta !!Tuntuu että viime matkasta on jo iäisyys! Valtava kaipuu on kasvanut kasvamistaan <3 <3
Tämä on ensimmäinen kerta kun menemme Intiaan aivan kaksin poikani kanssa, mummi on ollut mukana muutamaan otteeseen pitämässä Hermannille seuraa, ja tottakai itsekkin nauttinut ashramin tunnelmasta :)
Toivottavasti se osa minusta joka ei ole kovinkaan kiinnostunut lukemaan opasteita on valppaana tällä kertaa..hihi. 

Kiitos teistä kaikista <3
                               

                          ॐ Lämpimiä tunnelmia jokaiselle  ja  rakkautta sydämiinne ॐ

Rakkaudesta & Äitiydestä

 Ihanaa iltaa kaikille teille Valon lapsille <3

 Minua on pyydetty kirjoittamaan muutama rivi äitiydestä..
Aamulla heräsin valtavaan ikävään koska poikani on isänsä luona. On mahtavaa että he ovat toisilleen rakkaita ja viettävät aikaa paljon yhdessä, olen kiitollinen heistä molemmista elämässäni <3 Tänään kuitenkin tunsin ikävää, ja tiesinkin silloin että kirjoitan tänään äitiydestä.
 Jotenkin jämähdin tekemään muuta, kunnes näin Enkeliystäväni sivustolla tämän linkin jossa muistutettiin lasten tärkeydestä : 

Olen asunut reilu 4 vuotta poikani kanssa kahden, ja näihin vuosiin on kuulunut tunteita laidasta laitaan..iloa, uhmaa, sekä kyyneleitä loputon määrä, mutta ennen kaikkea Rakkautta jota en osaa pukea sanoiksi. Jotain niin puhdasta ja totuudellista. Toki myös ymmärrän, vaikkakin tuntuu hirveältä sanoa, mutta tiedän että joskus on vaikeaa löytää se rakkaus omaan lapseen 24h/7. Vanhemmuus on rankkaa, mutta hyvin palkitsevaa. Oman poikani kanssa  perustimme kalenterin jossa jokaiselle päivälle piirrämme joko hymynaaman tai surunaaman. Päädyimme tähän koska huomasimme taistelevamme usein typeristä asioista, hänelle on kehittynyt vahva oma tahto, Leijonanpentu kuin on...( ja minä Härkä..) ;)
 No koko kuukausi on ollut hymyä, lukuunottamatta yhtä päivää jossa on itkunaama...tästä riidasta kalenteri ajatuskin lähti. Jotta pystymme itse näkemään taisteluidemme määrän, laitamme ne ylös... ja molemmathan haluavat hymyjä, tämä toimii meillä loistavasti <3 

Ja tiedänhän minä että jos vastaat kiukkuun kiukulla, mitä tapahtuu?! Tästä syystä tulee yrittää olla tilanteissa rakkaudellinen, ja näytää lapselle että on luonnollista sekä turvallista purkaa tunteitaan vanhemmalle. Tiedän kuitenkin että tulee niitä hetkiä kun väsymys ja ärtymys ovat jo ennen yhteenottoa huipussaan, tällöin on vaikea nähdä selvästi. On suotavaa olla myös armollinen itselleen suuttumuksen tai itkukohtauksen sattuessa, myös tämä palvelee lasta siinä mielessä että hän oppii nayttämään avoimesti tunteensa, lapsi huomaa myös vanhemman olevan inhimillinen sekä haavoittuva.

Riita tilanteissa yritän parhaani mukaan asettua hänen asemaansa, miltä minusta tuntuisi jos olisin 6-vuotias ja näkisin maailman täysin erilaisena. Haluan nostaa hattua kaikille yksinhuoltajille, sekä kaikille vanhemmille. Itse havahduin alkukeväästä että huh, onpa tämä yksinhuoltajuus välillä rankkaa :)) Kaikki tunteet, pettymykset, ym. vyöryvät minun niskaani, ja usein ovat jopa minun syytäni lapsen mielestä. Mutta myös tässä perimmäinen tunne on kiitollisuus, kiitollisuus että minulle on annettu mahdollisuus olla äiti, sekä siitä että lapseni uskaltaa avata sydämensä minulle vaikeissakin tilanteissa.

Poikani on suuri Opettajani, hän opettaa minulle kärsivällisyyttä, rakkautta, myötätuntoa sekä miten opin asettamaan muut itseni edelle, kuitenkaan tuntematta itseäni arvottomaksi. Hän opettaa minulle miten myös minä olen hyvin tärkeä, ja rakastettava. Meidän perheessä rakkaudentunnustuksia jaetaan monesti päivässä ja suosittelen sitä kaikille. Älkää koskaan piilottako rakkautanne lapsiltanne, älkääkä vajotko siihen että lapsenne tarvitsee kerjätä huomiotanne, rakkautanne, hyväksyntäänne..että lapsenne anovat teitä anteeksiantoa. Kantakaa vastuunne Sieluina, olkaa avoimia ja haavoittuvaisia, uskaltakaa Rakastaa lapsianne. Oma äitini on sanonut minulle muutama vuosi sitten että olen paras äiti mitä hän tietää, nämä sanat tulen muistamaan aina, ja olen niistä kiitollinen. Olen kiitollinen myös sielulleni ja pojalleni että olemme valinneet toisemme<3

Lapset ovat voimavaramme, ja meidän tulisi olla esimerkkejä, enkä tarkoita vain vanhempina vaan kaikkia ihmisiä, meitä tarkkaillaan, nämä puhtaat lapset tarkkailevat, imevät vaikutteita. Varsinkin omilta vanhemmiltaan, vaikka sanoisit lapsellesi että "älä koskaan polta tupakkaa" ja samalla sytytät itsellesi savukkeen, mitä luulet lapsen valitsevan..sanasi, vai esimerkkisi. Oma lapseni on ujo, sekä loukkaantuu hyvin herkästi arvostelusta, tässä en voi kuin katsoa peiliin, myös minä olen ujo ja loukkaannun arvostelusta, pelkään jopa sitä. Joka kerta kun puhun itsestäni alentavaan sävyyn, lapsi alkaa tutkia mielessään itseään, onko hänessäkin joku vialla. Juuri tästä syystä on hyvin tärkeää rakastaa itseään, jotta lapsemmekin säilyttäisivät sen rakkauden itseään kohtaan joka hänellä on jo syntyessään. Lasten läsnäollessa ei tulisi myöskään arvostella muita ihmisiä. Olkaamme valoja lapsillemme, antakaa maailman lapsille niin paljon rakkautta kuin mahdollista. Yrittäkää ymmärtää lapsia, ja auttaa heitä, sillä he auttavat meitä. Me olemme toistemme heijastumia. Luokaa rajat lapsellenne, mutta luokaa rajat rakkauden, ei hallitsemisen merkeissä. Lapset eivät ole täällä kohottamassa egojamme, vaan puhdistamassa niitä. <3

Rakkautta päiviinne <3

-Motherhood, in its ultimate sense, has nothing to do with bearing a child, but with love, compassion and selflessness. It lies in totally giving one’s self to others.

2012 ja Kiitollisuus

Joulukuun energiaennuste:
2012 JA KIITOLLISUUS

Kirjoittanut Lee Harris (http://www.leeharrisenergy.com)
6.12.2011
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Kun olemme vuoden 2011 viimeisessä kuukaudessa, vuosi 2012 ja kaikki sen symboliikka hivuttautuu lähemmäs todellisuuttamme. 2012 - uusi alku ja käännekohdan keskipistevuosi tietoisuudessa ja todellisuudessa.

Vuoden 2012 lähestymisen rinnalla ympärillämme on nyt alkujen ja loppujen, kuoleman ja syntymän energiateema enemmän kuin koskaan. Tämä johtuu siitä, että puhdistuminen jatkuu ihmispsyykessämme ja tunteissamme. Tämä puhdistus on suora reaktio niihin planetaarisiin ja maan muutoksiin, joissa olemme.

Niinpä riippumatta siitä, koetko kuolemaenergian rakkaiden menettämisen tai vakavan sairauden kautta vai kohtaatko suhteissasi paikan, missä et pysty enää yhdistymään samalla tavalla kuin ennen, niin tiedä, että tätä aaltoa käsittelemme tällä hetkellä. Tälle aallolle voimme antautua tai vastustaa sitä. Antautuminen epämukavuudelle kuljettaa meidät sen läpi nopeammin joka kerta, kun taas vastustaminen voi saada tunteet tiivistymään ja vääntelemään sisällämme.

Osana tätä aaltoa henkilökohtaisissa suhteissa kiukku ja toteutumattomat odotukset nousevat pintaan monilla. Voit muuttaa tapaasi nähdä jonkun tai suhteesi yleisesti ottaen. Tämä on kaikki luonnollista kasvuprosessia, mutta voi saada monet taistelemaan tapahtuvaa vastaan sen sijaan, että antaa vain luonnon kulkea omaa kulkuaan. Oikea ja väärä on aina subjektiivista keskustelua ja taisteleminen on heikentävää parhaimmillaankin. Mutta joulukuussa ei kannata kehittää konfliktia minkään tai kenenkään kanssa. Energiat ovat kaoottisia eivätkä perustelut ole "huippuja" ihmisillä, joiden tunteet ovat pinnassa, joten kaikki tappelut joihin menet, voivat olla sotkuisempia kuin odotat. Ja konfliktiin tulee kutsuja, joten tiedosta vaihtoehtosi, ennen kuin toimit tai kommunikoit.

Kaikki taistelu suhteissa tällä hetkellä on reagointia tämän ajan stressiin ja haasteisiin ja se puhuu vaikeista sisäisistä tunteista, jotka heittelehtivät ratkaisun etsintäyrityksessä. Konflikti syntyy impulssista tai ajatuksesta, että taistelun kautta vaikeat tunteet voivat mennä pois. Kun maailmanlaajuinen tsunami tuo jatkuvasti vanhoja ja menneitä tunteita esiin monilla, mieli ei voi saada riittävän nopeasti tolkkua tästä irtipäästämisprosessista, minkä vuoksi sanat, joita monet puhuvat nyt, eivät ole aina loogisia.

Jos löydät itsesi riidasta, yksinoleminen tunteidesi kanssa niiden ollessa voimakkaita tai kehosi tai hengityksesi liikuttaminen on tapa antaa vapautumisen tapahtua, ilman tunteidesi sinkoilua toisten kanssa. Tämä sinkoilu on suosittua riidassa, vaikka sen antama alkuvapautus ei kestä.

Henkiset ja meditatiiviset harjoitukset - mitä se onkin sinulla - ovat tapa siirtyä yli ihmiskunnan ja lähelläsi olevien kasvavasta melusta ja jännitteestä, kun tämä siirtymä/puhdistus jatkaa kulkemista lävitsemme.

Joulukuussa, erityisesti 10. päivästä eteenpäin, meidän nähdään "puhaltavan" kovasti tämän kuolemaenergian läpi (mikä voimistui 11.11.11 paikkeilla). Joulukuun toisella puoliskolla kiitollisuus elämää kohtaan alkaa monilla meistä aivan uudella tasolla. Ja vastapainona joidenkin henkilökohtaisten suhteiden kitkaenergialle on paljon kiitollisuutta ja jakaminen toisten kanssa värittää monien meidän elämää.

Silloin kun voit, ole kiitollinen vain siitä, että olet elossa, tai suhteista, joita sinulla on ollut tai on nyt. Tämä on tärkeää niitä ylösnousemuksen seuraavia tasoja varten, jotka ovat ulottuvilla joulukuussa. Sen kommunikoiminen, miten paljon tai miksi rakastat toista ihmistä, on korkealla tavoitteissa monilla teistä, ja tämä rakastavan kommunikoinnin aalto helpottaa monien ahdistusta ja edistää yhteenkuuluvuutta.

Monet teistä ovat kokeneet tätä olemistapaa muutaman vuoden, mutta joulukuu tuo voimakkaampaa kiitollisuus- ja arvostusenergiaa ja meidän nähdään saavuttavan siinä uudet korkeudet. Tätä korostavat myös kamppailut, joita näemme ympärillämme, ja se sallii meidän olla kiitollinen siitä, mitä meillä on, samalla kun tarkkailemme, mitä meillä oli tai mitä olimme ennen epävarmuudessa tai muutoksessa.

Kiitollisuusenergia on voimakas energia valjastettavaksi ja leikittäväksi, jos päätät keskittyä siihen, ja se antaa tässä kuussa suurimmat avautumisen ja mahdollisuuksien kokemukset.

Jos et ole kiitollisessa paikassa, koska kamppailet, niin keskity ensin päivittäin näkemään, mistä olet kiitollinen - vaikka kuinka pienestä - mutta salli itsesi olla myös kamppailussa, jos siinä olet. Älä tuomitse itseäsi siitä tai kiellä mitään tunteita tai ilmaisuja, joita nousee sen vuoksi. Ole lempeämpi ja rakasta itsesi sen läpi. Muista, että nämä haastavat ajat tapahtuvat jokaiselle tavalla tai toisella ja nekin jotka pärjäävät hyvin omassa sisäisessä tasapainossaan, sopeutuvat ja säätävät jatkuvasti pysyäkseen keskittyneenä.

Me lännessä joilla on etuoikeutettu elämä verrattuna hyvin moniin, voimme joskus unohtaa yksinkertaisen kiitollisuuden ruuasta ja suojasta, kun toisilla ympäri maailmaa ei ole mitään. Olemme heräämässä uuteen maailman tietoisuuteen tällä hetkellä. Oivallus on, ettei luontomme ole loputtoman runsas ilman hoitoamme ja sen tiedostamista, mitä se tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa. Tämä näkemys tulee kaikille eri tasoilla ja sen tuloksena tuleviin vuosiin liittyy positiivisempaa yhteisötoimintaa ja toistensa tukemista.

Tuloksena siintävästä tulevaisuudestamme vanhat muistot ja uskomukset sulavat parhaillaan sisällämme, jotta voimme luoda tilaa uudelle näkemykselle. Kaikissa näissä muutoksissa yritämme tasapainottua jokapäiväisessä todellisuudessamme ja jatkaa "eteenpäin jatkamista". Tämä vaatii paljon energiaa ja monet huomaavat toisinaan vaikeaksi pysymisen normaalitoimintansa tai vanhojen tapojensa perässä. Älä siis huolehdi tästä - olet aivan raiteilla siinä, mitä kaikki muutkin kokevat.

Tee siis niin paljon, kuin pystyt ja haluat, mutta tunne rajasi ja paikat, missä sinun tarvitsee levätä, ja ole selkeä noiden paikkojen suhteen. Olet yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin.

Joulukuulla on monille voimakas terveysmuutosenergia, jolloin sinun on helpompaa haluta ja saavuttaa parempi terveys itsellesi kuin aiempina kuukausina. Päätät ja haluat kuunnella kehoasi ja sen hyvinvointitarpeita entistä enemmän ja joulukuu tukee tuota päätöstä, kun yleismaailmallinen "sopimusaalto" terveyden kehittämiseen alkaa kasvaa ihmisten keskuudessa. Joulukuu aloittaa monien kuukausien keskittymisen terveyteen.

Vuoden 2012 muutama ensimmäinen kuukausi ovat hyvin voimakkaita sekä vakaiden että äkillisten muutosten kuukausia ja pohjustavat meille maan päällä muutaman vuoden, jotka ovat fokukseltaan ja kokemuksiltaan hyvin erilaisia.

Hyvin hitaasti mutta varmasti - ja valmistautumisena - muistetaan elämän kalleus ja sitä juhlitaan maailmanlaajuisesti. Olet osa tätä liikettä ja kun vanhat muistot tulevat esiin vapautettavaksi, anna niille niiden tarvitsema hetki. Anna itsellesi aikaa pohtia ja tarkkailla.

Pohtiminen ja taaksepäin astuminen on tärkeää näinä "tekemisen" aikoina ja se luo tasapainoa henkilökohtaisesti ja yleismaailmallisesti.

Lopuksi, varo ylistimulointia tässä kuussa. Maailmanlaajuisen tunnepuhdistuksen kaoottisuus ei tiedä hyvää niille, jotka juoksevat liian lujaa yhdistyäkseen keskukseensa ainakin kerran päivässä. Voit joko liittyä mukaan vauhtiin tai tarkkailla sitä. Tiedä vain, että siihen liittyminen ulkoisesti (esim. vuorovaikutus toisten kansa, jotka ovat jatkuvasti kireitä) osoittautuu liialliseksi useimpien herkkyydelle.

Jos sinusta on siis tuntunut ylistimuloidulta tai kiivastahtiselta jonkin aikaa, yritä hidastaa ja nähdä, mitä erilaisia näkemyksiä saat sen tuloksena. Se on hyvin tuettua, kun tällaisena kuukautena etsit säännöllisesti keskuksesi tai hidastat, koska joulukuu haluaa tuoda hoivaa.

Jos et pysty helposti hidastamaan, ota säännöllisesti päivittäin hetkiä tarkkailla maailmaa ja ihmisiä ympärilläsi, sillä siitä löytyy suuri kiitollisuus ja hiljaisuus.

Ja se haluaa löytyä, joten etsi … :)

Rakkaudella ja kiitollisuudella teille kaikille.

Lee