30.10.2014

Elämän synnytyskipuja




Välillä oma elämä tuntuu jatkuvalta kipeältä synnytykseltä. Olen saanut paljon palautetta että monilla on tällähetkellä aikalailla samoja tuntemuksia. No, eilen oli synnytyspäivä jälleen. Omasta mielestäni osaan jo jonkin verran pitää puoliani ja olla voimassani ihmisten kanssa, silti omien vanhempien seurassa se ei vain näytä onnistuvan. Huomaa tämän kuun aiheet..menneisyys ja alitajunnan putsaus. Eilen tosiaan jälleen heilahdin heti voimastani ja annoin vanhempieni kohdella minua kuin 15-vuotiasta. Kaikki järkevät sanat ja omien näkemysten puolustaminen ja edes kertominen olivat yhdellä lauseella sivutettavissa. Vaikka mitään pahaa ei tarkoitettu, ja tiedän kyseessä olevan paljon menetyksenpelkoa ja ylisuojelua, niin silti koin syvästi loukatuksi itseni. Kuin en osaisi yhtään itse päättää elämästäni ja valinnoistani, jokaiseen asiaan on eriävä mielipide. Arvostelunpelkoni varmasti johtuu paljon myös siitä että olen aina tulkinnut tuon ylisuojelevan rakkauden tuomiona. Tuntuu kuin isäni mielestä tänne on synnytty jotta kaikin keinoin pyrkisimme säilymään hengissä, paras olisi asua jossain safe room- kaltaisessa vaihtoehdossa. Minä rakastan heittäytyä, luottaa ja antaa maailman kannatella. En pelkää kuolemaa ja oman lapseni suhteen pyrin rakastamaan mutta olemaan samanaikaisesti takertumatta. Olen tietoinen että elämä voidaan viedä minulta seuraavalla sekunnilla, kaikki on lainassa. Jokainen päivä on lahja elää ihmiskokemusta, uskoisin että olen täällä nimenomaan kokemassa. Epämukavatkin kokemukset elän mielihyvin ennemmin kuin olen pelon vankina ja jätän elämättä. Kuolemankin suhteen uskon kaiken tarkoituksellisuuteen ja Jumalalliseen aikatauluun. Vaikka eläisin siellä safe roomissa niin kun lähdön hetki tulee, sitä ei voi paeta. Sitä edeltävän ajan haluan elää hetkessä, unelmia tavoitellen, onnellisena ja pelottomana.  Vaikkakin eilen illalla pala painoi kurkussa ja lapseni lohdutti minua sanoen ”mammat ja papat nyt vaan aina on tuollaisia, älä välitä, ne pelkää” niin synnytys on kuitenkin ohi, oivallus niminen vauva on sylissä ja tämä päivä on ollut paras aikoihin. Naurua, iloa, lapsenmielistä leikittelyä, enkelikortteja  ja ”henkisiä” höpöttelyjä..niitä on ollut tämä ihana päivä täynnä <3 

Usein kuulen sanovani "vanhemmat traumatisoivat lapsensa" ja näin todella on, ja näin kuuluu olla. Minä teen sitä, sinä teet sitä, minulle on tehty niin ja myös sinulle. Nämä traumat ovat kuitenkin niitä suurimpia kasvuja ja niiden aiheuttajat valittu tarkoin. Todella vaikea on hyväksyä sitä tunnetta joka ego nostattaa :"vihaan vanhempiani." Tämäkin ohimenevä tunne on kuitenkin hyväksyttävä ja hyvin pinnallinen. Todellisuudessa tämä "viha" on kuitenkin suurta Rakkautta. Rakkaudella ei ole vastakohtaa, se sisällyttää kaiken. 

Olipa tunne mikä tahansa, pyri päästämään se ulos, puhu asiasta ja uskalla avata haavoittuva sydämesi. Itselle toimii kirjoittaminen ja puhuminen, kunhan sen saa oksentaa ulos. Sisään lukitut asiat paisuvat ja saattavat ilmetä selittämättömänä  raivona ja tunteena jonka vallassa voi satuttaa itseään tai muita. Jos emme näe ulospääsyä on varmaa että kuka tahansa meistä reagoi. Käsitelkää tunteitanne teille parhaalla keinolla, kunhan käsittelette, pyytäkää apua jos itse ette löydä valoisaa reittiä ja muistakaa että Enkelit ovat ympärillänne. Tunteet liikkuvat ja te olette kaikki se pysyvä niiden alla, älkää samaistuko tunteisiinne mutta hyväksykää ne. <3

Huomenna jälleen ihana Enkeli-ilta!! Taivaallista <3 

Suloista ja voimaannuttavaa viikonloppua Rakkaat!!!

22.10.2014

Kohta helpottaa....



Enkelten viesti aamulla: 

”Rauhoitu Rakas. Karista kiire ja huoli pois hartioiltasi, nauti tästä hetkestä ja vapaudesta. Anna asioiden soljua omalla painollaan, tiedä että ponnisteluistasi huolimatta asiat tapahtuvat juuri oikeaan, Jumalalliseen aikaan. Älä luo itsellesi rajoituksia vaan ole kärsivällinen, unelmasi kyllä toteutuvat."

Ohhoh..Aikamoista tunteiden myrskyä ollut muutama viikko täytyy myöntää.  Nämä tunteet ovat siis aaltoilleet sisälläni ja olleet enemmänkin vahvaa oman elämän ja Itsen kelailua. Pohtimista miksi haluan tulla isona, mikä minua kutsuu ja voinko olla niitä kaikkia.  Aika armottomia tuntemuksia riittämättömyyden, arvottomuuden maailmassa.  Surullisuutta, ahdistusta, vertailua ja kuitenkin mukana aimo annos iloa ja onneakin.  
 Olen tuntenut etten pidä itsestäni, ja ajatellut että muutkaan eivät pidä. Olen käynyt läpi ajatusta miten enkelityöni ei ehkä autakaan ketään ja ehkäpä muut voivat tehdä sitä minun laittaessa hanskat naulaan. Niin helposti päätän itseinhon kautta että luovutan, vaikka tiedänhän minä etten koskaan niin tee. Riittämättömyys..pitäisikö minun olla toisenlainen? Nämä ovat egon tunteita, egon huomionhakua. Mieli on laukannut kuin villihevonen ja ollut jatkuvassa valve/analysointitilassa.  Unet ovat sisältäneet rakkautta, kauhua, rajallisuutta, rajattomuutta sekä myös niinkin kummallisia että olen saanut vauvan ja asunut Intiassa. Uutta siis todellakin on syntymässä ja vanha alkaa putsaantua alitajunnasta kovallakin tahdilla, eikä aina niin ruusuisasti. Itsetutkiskelua sekä vanhan ja uuden minän hyväksyntää. Prosessointia parhaimmillaan. Luojan kiitos Uusi kuu kolkuttaa 23.10 <3
Aamulla pohdin myös Ammaa ja sitä miten koen vahvasti olevani Amman työkalu täällä maailmassa. Yhä useammat ihmiset joita tapaan ovat alkaneet tuntea vetoa Ammaan ja heille tulee tarve päästä tapamaan häntä. Olen kuin Amman kutsukortti, ja veto alkaa välittömästi kun kutsu on saapunut oikeaan osoitteeseen. Tämä on ihanaa ja olen tästä hyvin kiitollinen <3  

 Tähän kuukauteen on kuulunut myös menneisyyden kaivelu. Eteeni on tuotu kesästä saakka ihmisiä menneisyydestä jotka herättävät tunteita tai muistuttavat minua vanhasta minästäni, erilaisia tunteita, ajatuksia ja jopa fyysisiä vaivoja kuten migreeniä on noussut kuvioihin. Kuin Universumi haluaisi kysyä; palveleeko tämä vielä? Haluatko säilyttää tämän? On siis alitajunnan putsaus viikot :)  Kaikki nämä nousevat vain koska olemme valmiit irtipäästämään, nyt on siihen oivallinen hetki. Jotta voimme saada elämään jälleen lisää rakkautta ja valoisia asioita on tullut aika päästä irti kaikesta siitä skeidasta jota olemme lapsuudesta asti sulloneet alitajuntaamme. Sitten vain ovi lukkoon ja elämä jatkukoon..hihi… No joskus se täyttyy alitajuntakin ja varsinkin jos kiinnostuksen kohde vähääkään liittyy elämän ”henkiseen” aspektiin sen tarve puhdistua on suuri.

Olen myös maininnut rakkauden kaipuustani ja siitä miten olen kutsunut sielunkumppania luokseni. Noh, tähänkin Enkelit jälleen havahduttivat minut kysyen hieman sarkastisesti:
 ”Mihin sinä ketään tarvitset kun olet niin itsenäinen, etkä tarvitse koskaan kenenkään apua?” Viitaten varmasti lauseisiini ”Ei tarvii auttaa, kyl mä tän saan itse ja osaan ja voin jne jne. Vaihdan renkaat, remppaan kämppää..ihan mitä vaan…” Kaiken pystyn itse aina hoitamaan….
”Ihmiset haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi, mieti miten sinun seurassa toinen tuntee itsensä tarpeelliseksi.”
 Huh, tuo kolahti.  Olen ollut kuusi vuotta itsenäinen vahva nainen.(huomaa pieni ironia) Mulla on muovautuneet omat kuviot ja tavat toimia, elämä on näin todella helppoa, vastaan kaikesta vain itselleni. Elämässäni  siis voi olla tilaa toiselle, mutta vastaanottokyky saattaa vaatia hiomista. No, tästä huomaan taas herääväni ajatukseen ; mitä jos en enää rakastukkaan? mitä jos täällä ei enää ole ketään jonka kuuluu rakastaa minua? siis parisuhde mielessä. Mitä jos aika vain kuluu enkä enää osaa lähentyä?  Mitä jos en osaakaan avata itse tätä lukkoa, tai odotan jotain mitä ei ole olemassakaan?
Zadkiel- enkelini vastaa; "Mitä jos joku toinen osaa, sinun ei aina tarvitse selviytyä kaikesta yksin."
Mahtavinta tässä kaikessa on se että huomaan ja tiedostan itsestäni kohdat jotka vaativat huomiota ja eheytymistä, meillä jokaisella on omat paikkamme joita hiomme. Kutsumme tätä elämäksi.

Jos siis olette tunteneet olevanne sotkussa, mielenne olevan kuin lankakerä niin ette suinkaan ole yksin. Kohta helpottaa, kuiskaavat enkelitkin. Luottakaan itseenne ja omaan huikeaan potentiaaliinne. Olette täydellisiä juuri noin, omassa kehossanne, omien tunteidenne kanssa ja sallikaa ne kaikki tunteet. Ihmiskokemuksessa me haluammekin tuntea myös niitä haastavimpia tuntemuksia ja kokemuksia. Tämä kaikki on ohimenevää :)
Hyväksyvää ja Luottamuksellista syksyä <3

 ”Hymyn taakse voi naamioida monta asiaa, 
nämä asiat näkevät vain ne jotka katsovat sydämellä.”
~Dharmada



"Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo, 
Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo
Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa,
Joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt..."


Muuttumattomuus muutoksessa- True Essence

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa eri vaiheita esim. "henkisellä" polulla, sekä omaa matkaani joka uusille tuttavuksille saatt...