When life is 'falling apart' things could actually be falling together...

When life is 'falling apart' things could actually be falling together...Niinpä <3 Joskus tarvii muuttaa elämässä melkeinpä kaikki jotta saa oivalluksen siitä miten aivan KAIKKI on mahdollista <3

Tiistai oli viimeinen työpäiväni visualistina, nyt edessä on täysipäiväinen yrittäjyys ja viime viikko kuluikin kurssimateriaalin laatimisessa, viesteihin vastaillessa, koruja tehden, Onnellisuudesta ja Kiitollisuudesta hykerrellen... jne. Hyppy tähän ei suinkaan ollut helppo mutta vuoden vuorotteluvapaa auttoi..kolmen työviikon jälkeen en oikein edes ole huomannut eroa. Vielä en varmasti edes käsitä mitä olen tehnyt, luulen olevani lomalla....hahhaha... ainakin reissuista ja hotskuelämästä päätellen ;) 

Mieli toki heittää omia ideoitaan epäonnistumisesta ”mitä jos Enkeli-iltoja tai muita work shopeja ei enää tulekaan, mitä jos kurssi epäonnistuu tai ei tule uutta, mitä jos ei ole asiakkaita tai sinä et vaan ole tarpeeksi, mitä jos vaan yhtäkkiä sulla ei olekaan mitään tai ketään…”  Toivotan mielelle hyvät päivät ja jätän sen metelöinnin taustalle…

 Tämä viikko on ollut mulle kuitenkin vahvistusten viikko <3 Ja ehkä juuri siksi että tuo mieli on ollut vähän villinä tällä viikolla ;) Amma, Enkelit ja Ihmisenkulat ovat vahvistaneet minua ja Valoa minussa. Viime yönä  Shiva pyörähti unessa..ja nimeen omaan pyörähti ja pyöräytti Dharman pyöräänsä :) Viesti oli kutakuinkin se että asioita ei voi pakottaa tapahtuviksi vaan tulee odottaa Jumalallisen aikataulun täyttymistä, Kärsivällisyyttä Dharmada & heal your inner child <3 Viikon aikana Enkelit ovat ilmentyneet ja tulleet vieläkin lähemmäs, ohjaus on ollut selkeää ja olen kuullut sen äänenä sekä tuntemuksina..hyvin vahvoina sellaisina!!! Ihanaa!! I’m back <3 

Ja sitten nää ihmeelliset ihmisenkelit, niin läheltä kuin kauempaa. Toivon että myös itse osaisin vahvistella ja auttaa kanssamatkustajia edes pienen määrän siitä mitä itse saan. <3 Kun avaamme silmämme huomaamme miten me kaikki saamme vahvistusta, kyse on siinä haluatko huomata ne vai keskitymmekö positiivisten asioiden sijaan negatiivisiin. On hyvä muistaa että Angels speak to everyone. Myös niille jotka mielessäsi tuomitset ja niille jotka painelevat nappuloitasi <3 <3 :)

Tässä muutama lyhyen ajan sisällä tapahtunut vahvistuskokemus joka todella tuntui sydämessä asti <3 Tämä nyt on tällaista "luetteloimista", mutta me kaikki tarvitaan näitä. Make sure you give these. <3

"Ymmärräthän sä rakas ystävä, että on ihan käsittämätöntä miten jaksat aina olla tossa voimassas ja näyttää kirkasta valoo vaiks mun uhrikiukuttelijapalanen on r a s k a s. Mul tulee tänne saakka aina toivo ja kevyempi tunne . Oikeet hommat valkkasit -SÄ oot se majakka sen frendibändin biisissä...."<3

ja tää:

"Ja kiitos vielä Ihanainen sun enksukurssista. Ei tietoakaan pitkästymisestä! Never ever! Päinvastoin, tänään just tajusin, miten monta lausetta oli just mulle. Ja kaikki se, mikä tuli energiana! WOW! Oot ihan paras Valon kanava " <3 <3 <3 

 "Olet aidoin ja vahvin ihminen johon olen koskaan täällä töissä törmännyt" <3 aaawwww...

Edellispäivänä minulle entuudestaan tuntematon ihana ihminen tuli sanomaan VHB-keikan jälkeen että ”Sä oot Enkeli-Noora” !! <3 Ihan hämmennyin <3

Nämä keikat ja niillä olevat ihmiset on kyllä upeita, moni on kirjoittanut mulle private viestejä, pyytäneet jeesiä tai tulleet muuten vahvistamaan esim. Fb:n kautta tai face to face <3  

Kuten lause ” Aina kun mä kuulen "Sunday Child"in, niin sinä tulet mieleen, vaikken sua tunnekaan henk.koht.”  En kestä!!Itku tuli tästäkin <3 Tämä bändi on kuitenkin vaikuttanut muhun ja osittain myös siihen mitä nyt olen vuodesta 2008 asti <3 <3

Olen niin kiitollinen jokaisesta mun elämässä! Sitte mun vanhemmat!! <3 Mä niin pelkäsin että kun mun isä kuulee et jään pois duunista niin se saa jonkinlaisen slaagin :) Äiti kannusti kuuntelemaan sydäntä ja olemaan onnellinen, vahvisti että tää duuni on sitä mitä mun pitää tehdä. Mutta vaikka olen almost 37 v. oon isin tyttö ja mun isä pelkää aina niin kovin etten pärjää tai että mulle ja Sandeepille sattuu jotain...välillä vähän liiaksikin..hihi my free spirit ahdistuu :P No päätinpä etten sitte kerro faijalle.."kyllä se sitten huomaa etten koskaan mennytkään takaisin töihin"  oli mun ajatus. No onneksi äiti oli kertonut ja arvatkaas mikä oli vastaus " No hyvä että keskittyy vahvemmin siihen omaan juttuunsa" !!! Näinpä <3 Ei arvostella itseä toisen näkökulmasta eikä aseteta sanoja toisten suuhun koska itse pelkäämme. Tämä oli note to self tässä "opetuksessa." 

On jotenkin uskomatonta että moni näkee mut voimakkaana, valoisana ja Valossa. Itse en tähän aina pysty, mä koen valtavasti erillisyyttä ja riittämättömyyttä. En aina todellakaan koe olevani Rakkaus...ja silti koen <3 Mun piru on oma mieli joka kertoo aina miten mua verrataan muihin ja etten ole riittävä....en riittävän valoisa, kaunis, henkinen, ystävä..blaablaablaa. En sovi muka "Enkeliporukoihin" tai "Amma-porukoihin" tms..Kyllä mä hyvinkin tiedän että ei ole näitä  kategorioita ja että jokainen on ihan oma yksilöllinen Itsensä, silti yhtä. Mun tehtävä on myös rikkoa kategorioimista istuessani enkeli-illassa pillifarkuissa ja Nirvana- paidassa tatuoidussa kehossani :P... Kaikki tämä sopiminen tai sopimattomuus johonkin asiaan tapahtuu aina niin minulla kuin sinullakin egon ja mielen tasolla, ne ovat harhaa ja luovat erillisyyden. Pyrin kuitenkin olemaan aina minä, itselleni riittämättömänäkin. En edes haluaisi olla kukaan muu. <3 Haluan kirjoittaa rehellisesti vaikka asiat olisi kipeitä, eikä aina niin positiivisiakaan...ja toivon että kaikki mitä jaan sydämestäni koskettaa edes yhtä ihmistä. That's it. <3 Sielu kehrää tästä, mieli häärää taustalla ;) 

 Viikko sitten kävin Valamon luostarissa. Tämä oli hyvinkin taivaallinen kokemus ja vahvisti yhteyttäni Ammaan entisestään, nyt onkin sitten suuri kaipuu meneillään. Haluaisin tältä istumalta lähteä Amman luo ja samalla tiedän että nyt ei ole oikea aika. Mulla on taustalla sellainen hetkittäinen olo että jäisin sinne pidemmäksi aikaa eikä mun nyt kuulu niin tehdä. Pakenisin luultavasti jotain..ehkä Rakkautta, koska suurin pelkoni tällä hetkellä on se että joku rakastuu muhun ja mä en ole riittävä. Tai että mun pitääkin jälleen pelastaa joku...ja siis eihän mun pidä, tai ole koskaan pitänyt. Mieleni vaan on tehnyt itsestään pelastajan ja noudattaa nyt samaa ajatusmallia. Mulle vapaus on T O D E L L A tärkeää, ja menneiden kokemuksien perusteella mun mielen ajatus on Rakkaus (parisuhde) = vankila. Tarkoittaen sitä että lakkaan elämästä itselleni.. ja tämä kaikki on aina ollut omaehtoista, en missään nimessä syytä edellisiä kumppaneita tms. Tämä kaikki on alkanut 17-vuotiaana koska en pystynyt pelastamaan poikaystävääni kuolemalta. Ja tämä on mun oppiläksy, oppia Rakastamaan ja saamaan Rakkautta, puhtaasti...ymmärtämään että olen sen arvoinen <3 Jepjep :)

Back to Valamo. Muistan miten seisoin tietyssä kohtaa luostarin myymälää, ikkunan edessä ja katselin kuvaa kristuksesta. Kyyneleet alkoivat valua poskilleni ja tunsin kaiken yhteyden, hetkellisesti minä olin ne kaikki ihmiset ympärilläni. Kokemus oli hyvin kaunis ja lohdullinen, sisällä paistoi Rakkauden aurinko. Kun menimme itse kirkkoon alkoi kuoro juuri sillä sekunnilla laulamaan ja huomasin miten ystäväni silmät täyttyivät kyyneleistä.  Kirkko oli henkeäsalpaavan kaunis. Menin Neitsyt Marian eteen seisomaan alttarin vierelle ja sittenhän sieltä alkoi valua myös ne omat kyyneleet, tunsin kuin valtava rakkauden aalto olisi kulkenut ylitseni. Arkkienkeli Mikael pyysi minua luopumaan kaikista tuntemuksista jotka eivät enää minua palvellut...siinä sitten luovutin ja itkin. Huikea kokemus. <3

Ihanaa Elämää Kaikille <3

Enkeliterveiset

Lämpimät ja Valoisat terveiset täältä Enkelten syleilystä :)
Olenkin odotellut koska minun kuuluu kirjoittaa, ja tänään on kuulemma se päivä.
Ai nytkö? kysyn Enkeleiltä jotka puhaltelevat viileää energiaa päälakeni yllä, koko kehoni värisee hetkellisesti. " Kyllä Rakkaus, nyt on aika."
Ensinnäkin minun tulee kirjoittaa siitä miten me jokainen kanavoimme, kanavoimme tunteitamme, energiaa ja viestejä jatkuvasti, pääroolissa on nyt tunteiden kanavointi. Me pyrimme usein löytämään kohteen tunteillemme, ihmismielen on helpompi käsittää asiat kun on olemassa fyysinen kohde johon kanavoida tunne. Tunne saattaa olla rakkaudellinen, se saattaa olla suru, viha tai ahdistus. Rakkaudelliset tunteet toki voimme kanavoida henkilöön, mutta on myös mahdollista kanavoida ne tilanteeseen tai universaalilla tasolla "räjäytellä ympäriinsä" koko luomakunnalle. :)
Todellinen Rakkauden tunne ei koskaan ole väärin.
Edellämainitut jälkimmäiset tunteet meidän tulisi luovuttaa Korkeimman käsiin.
Esimerkiksi kun kanavoin Enkeleitä tapahtuu se seuraavasti : Enkelit viestivät Sielulleni joka taas laittaa viestin eteenpäin mielelleni..tässä korostuu myös mielemme tärkeys, tarvitsemme mielen tuottamaan viestit sanalliseen muotoon, jos sanoin haluamme viestiä. Tarvitsemme myös mielemme ja sielun yhteistyötä jotta viesti olisi mahdollisimman puhdas.
Kun tunnemme surua tulisi meidän toki elää tämä tunne, päästää ulos..mutta meidän tulisi pyrkiä olemaan kanavoimatta tätä tunnetta toiseen ihmiseen. Sielumme kautta voimme luovuttaa nämä tunteet Enkeleille, Korkeimmalle Voimalle, Valolle..miksi ikinä haluamme tätä kutsua.
Niin pitkään olemme kantaneet turhaa taakkaa ja yrittäneet puskea sen ulos satuttamalla ihmisiä ympärillämme. Luoksemme on lähetetty suunnattomasti auttajia niin fyysisessä muodossa kuin henkien ja Enkelten muodossa. Tärkeintä on muistaa pyytää apua, hyväksyä ja päästää irti.

Toinen asia josta minun tulee kirjoittaa on oman näkemiseni todentaminen.
 Niinkuin olen jo aiemmin kirjoittanut, näen Enkeleitä :)
Ihania, kirkkaita, suuria, pieniä, valoisia, erivärisiä, hiljaisia, kovaäänisiä, sädehtiviä ja aina, AINA rakkaudellisia Enkeleitä. Nykyään olen nähnyt usein myös opastani  kun olen päästänyt hänet lähemmäs. Enkelit eivät näyttäydy jokahetki, joidenkin suojelusenkelit eivät halua näyttäytyä lainkaan, mutta voin tuntea heidän energiansa.

Usein käy kuitenkin niin että kun näen hengen tai enkelin, en sano sitä. Hoitotilanteessa pyrin kertomaan kaiken mitä näen ja koen parhaani mukaan, mutta ollessani toisaalla...näen mutta en "todenna." Tähän Enkelit ovat pyytäneet muutosta jo itseni takia, näin opin hyväksymään myös itse paremmin omat "kykyni"
Eilen olikin sitten mukava matka ystäväni kanssa Tampereelle neljän takapenkillä olevan Enkelin kanssa :DD Kun kerroin ystävälleni mitä autossa matkustaa tunsin sydämessäni valtavaa helpotusta ja kiitollisuutta. Enkelit iloitsivat ympärilläni. Toki olen sitä mieltä että näissäkin tilanteissa on käytettävä erottelukykyä, kuka on valmis vastaanottamaan tiedon ympärillä olevista hepuista, kuka haluaa kuulla aurastaan tms. Yhtäkaikki, nyt olen niin onnellinen kun olen tämän ymmärtänyt, oppinut uutta..Itsestäni. Itseni hyväksyminen vaatii minulta joskus suunnattomia ponnisteluja..

Tampereen reissusta sivumainintana voin kertoa että olimme menossa Von Hertzen Brothersien keikalle,.( ties kuinka monetta kertaa ;) )
Kyseinen bändi on saanut minussa 2008 liikkeelle voiman jonka ansiosta olen tässä, tätä kautta minut sysäistiin 2008 maailman suurimman Rakkauden armolliseen syliin. Kiitosta heille ohjauksesta <3
Matkallemme mahtuu monia jotka kuljettavat meitä kohti Itseämme, mutkitellen, oikoreitein, mäkien ja laaksojen kautta.  En voi kyllin painottaa, "Jokainen elämässäsi on syystä, myös tapahtumat."
Anyway, keikka oli H-U-I-K-E-A ja Ystävät olivat ihania <3
Energia ennen keikkaa oli jossainmäärin..hmmm..arvelluttava mutta kaikki kääntyi bändin soittaessa. Taivaallista, ei voi muuta sanoa! Suosittelen jokaiselle <3
Ennen keikkaa kävimme napsimassa kuvia mm. ortodoksisesta kirkosta, ja kas kummaa mitä ihanaisia Enkeleitä kirkon ympärillä hyöri lisäksemme.

Torstaina postipoika kiikutti minulle kirjeen joka kertoi etten ollut päässyt kouluun vaikka tulokset olivat olleet hyvät. Toisin kuin luulin, valtava vapauden aalto kulki ylitseni ja rauha asettui sydämeeni..mitä kummaa tämä nyt taas tarkoitti? Luulin todella halunneeni kouluun..hyvin äkkiä enkelit muistuttivat minua todellisesta syystä miksi hain kouluun, vapaudesta. Olin ajatellut että koulun ohella pystyn tekemään hoitoja, maalata tauluja, pitää enkeli-iltoja ym.enemmän kuin töiden ohella.
 Uskallus hypätä tälle Elämäntehtävän tielle vailla mitään "fyysistä" turvaa on minulle hyvin pelottavaa. Korostan sanaa Hyvin :)
Uskon että paikkani sai varmasti joku joka todella tarvitsee koulua ja joka todella haluaa tähän ammattiin..itselleni tämä oli pakotie..ja näinhän Sieluni ei anna minun toimia. Tähän olen jopa kirjoittanut kirjallisen sopimuksen jota kunnioitan <3
Näin olen pisteessä jossa sydämessä on rauha, vapaus tuntuu käsinkosketeltavalta ja mahdollisuudet edessäni ovat avoinna, potentiaali toteuttaa on kaikissa täydellinen, uskallus ei.
Luotan vahvasti siihen että uudet asiat tuodaan luokseni kun sen aika on.
Uutisen tullessa jouduin myös tarkastelemaan omaa reaktiotani, yritänkö sanoa "ei haittaa" itseni ja pettymyksen takia, koetanko sulkea tämän oven esittämällä että kaikki on hyvin, vai tuleeko tunne sydämestä. Tarkastelun jälkeen olen vahvavsti jälkimmäisen kannalla ja tämä huojentaa mieltäni.
Mikä ei aina huojenna mieltäni on se että jokaisen asiaan pitää aina lisätä henkinen oppitunti ;) Eikö joskus joku asia voisi vain olla? se miettii..onneksi mielikin on alkanut hieman jo ymmärtää että, ei voi..ei vain voi. <3

Säkenöivää ja Rakkaudellista Isänpäivää kaikille <3

Tässä vielä kappale joka toi siskolleni minut mieleen..voi ihanuus ja liikutus <3

Rakkaudella Dharmada

"Sä tiedät reitin taivaanrantaan  
sä naurat valoa maailmaan  
sä piirrät tuulen koukeroita sun huoneen ikkunaan  
Sä keräät ilon sirpaleita pisaroita auringon  
Sul on pantteriaskissa taivas tammikuun
 

 Mä luulen et sulla on enkelinsilmät 

ja paremmin kuin muut näät kesäkuun merensiniset tuulet 

kirkkaammin kuin muut värit varsinkin  

Mä luulen että nuo on silmät enkelin ne näkee taivaan tarkemmin

 Sä tiedät mistä linnut laulaa 

ja minne pilvet laskeutuu 

Sä osaat olla tosi hiljaa puhumatta niinkuin puu 

Ja jos sun sydämesi särkyy se särkyy ihan kokonaan 

Mut vähäks aikaa vaan ehkä tunniksi korkeintaan

 Sulla on taito ottaa mua kädestä kii 

antaa surullisen surra vain surujaan päivin sateisin 

varsinkin on hyvä että sä oot juuri tuollainen valoihminen..."