Näe egosi läpi

Aika monet toivoisivat että voisivat luottaa enemmän itseensä, sekä enemmän siihen että elämä kannattelee/maailmankaikkeuteen.
•
Sielu on Itse, se on Rakkaus ja Totuus. Sielu on Universumi ja Jumaluus, sillä ei ole epäilyksiä, eikä liioin luottamusta. Kynttilän liekki ei pelkää tulen polttavan, koska on itse tuo tuli, silloin kyseinen pelko ei tule mieleenkään.
•
Samoin, kun ymmärrät todellisen olemuksesi, et koskaan kärsi rakkaudettomuudesta tai luottamuksen puutteesta. Miksi monella sitten on niin vaikea luottaa itseen tai elämään?
•
Uskomukset ja päälle liimatut ajatusmallit vaikuttavat suuresti. Monesti nämä ovat ihmiselle itselleen näkymättömiä, niistä on tullut "todellinen" osa itseä. Egojen hallitsessa näitä on muiden vaikea tuoda näkyväksi.
•
Tärkeää on että luovut ajatuksesta "mikä on oikea ja mikä väärä" Sinun tehtäväsi on löytää SINUN OIKEA, ja väärä. Maailmankaikkeus ei ole dualistinen, joten siellä ei ole näitä polariteetteja. Niin kauan kuin yrität pohtia mikä on universaalisti oikein, tulet seuraamaan muiden totuuksia ja luovut itsestäsi.
•
Lisäksi monet ovat liian pitkään luottaneet enemmän omaan egoonsa kuin Jumaluuteen. Egoon luottaminen synnyttää haluja ja toiveita, nämä taas luovat pettymyksiä. On vaikea rakentaa luottamusta Sieluun, Jumaluuteen kun on pettynyt usein. Aivan kuten jonkun voi olla vaikea rakentaa luottamusta uudessa ihmissuhteessa kun on tullut petetyksi.
•
Tässä kohtaa on kuitenkin valinta. Harva ihminen valitsee menevänsä mielummin entiseen suhteeseen jossa tuli petetyksi. Usein opettellaan luottamaan tähän uuteen ihmiseen, joka ei ole pettymyksiin syyllinen. Miksi kuitenki usein ihmiset päättävät kerta toisensa jälkeen luottaa egoonsa ja illuusioon jota se luo.
•
Jos todella haluat oppia luottamista Sieluun👉 meditoit, meditoit, meditoit teet henkisiä harjoituksia. Niistä tulee sun voimavara ja yhteys.
•
Jos taas egosi esittää haluavansa luottaa Sieluun mutta mielummin luottaa iteensä👉Unelmoit, takerrut ja luot odotuksia. Unohdat itsekurin, et huolehdi itsestäsi tai yhteydestäsi.
•
Egon mielestä sun pitäisi aina olla erillainen mitä olet. Muutut jatkuvasti niin ajatuksen, tunteiden ja kehon tasolla. Ego pyrkii leikkimään leikkiä jossa mikää ei ole hyvä.

Jos olet onnellinen, se alkaa kuiskutella korvaasi siitä miten onni ei kestä pitkään, kenties et ole ansainnut sitä tai huomaatko miten muut kadehtivat ym. Se koittaa syyllistää sinua onnellisuudesta.
•
Keho taas on egon mielestä aina jotain liikaa tai liian vähän, päälle liimattuna pelkoja sairauksista ja kehon rajallisuudesta. Tai toisinaan ego pyrkii unohtamaan koko kehon, laiminlyömään sitä.

Kuitenkin miten tahansa ego toimii, on sen ydintarkoitus viedä voimasi, horjuttaa luottamusta ja etäännyttää sinut Lähteestä.
•
Focusoi Rakkauteen energiasi, ole se rakkaus joka olet. Vapaasti ja aidosti.

Meillä on vain Itsemme.

" Meillä on vain Itsemme"
Niin monesti me kiinnymme materiaan, samastumme kehoomme ja takerrumme muihin ihmisiin.
Tämä aiheuttaa surua, katkeruutta, kateutta, vihaa ja jopa fyysisiä sairauksia.
...Mutta, meillä on vain Itsemme, muu on lainassa.
Luomme odotuksia toisia kohtaan, pyrimme muuttamaan muita vaikka todellisuudessa meidän tulisi muuttua. Hermostumme kun meille esitetään toisenlainen näkökulma kuin omamme koska mielemme pelkää meidän olevan väärässä, se ei pysty ymmärtämään että todellisuudessa sellaista vaihtoehtoa ei ole olemassakaan.
Meidän tulisi hyväksyä muut ihmiset sellaisinaan, erilaisina mutta yhtenäisinä Itsemme kanssa. Kaikki olemme arvokkaita palasia Universumia, tarkoituksellisia. Kun koemme että toisen tulisi muuttua jonkun asian suhteen ja  saatamme tuntea itsemme jopa ärtyneeksi tästä asiasta, eikö se tarkoita että todellinen ongelma on itsessämme. Tämä toinen ihminen voi olla hyvinkin onnellinen "vääränlaisen" asiansa kanssa..me emme ole. Muuttakaamme siis itsemme. Tämä pätee myös koko maailmantilanteeseen, on turha tuomita mitään koska
Meillä on vain Itsemme.

Kuka sitten määrittelee oikean ja väärän? Tiede, lait..?
Minun todellisuudessani se on Sydän. Ei ole oikeaa ja väärää, hyvää ja huonoa, on vain kasvattavia kokemuksia, erilaisia kokemuksia.
Uskon Rakkauteen ja siihen että jokainen ihminen ja kokemus elämän varrella on tarkoituksenmukainen, jokainen.
Esimerkiksi vaikka luonnonkatastrofit;
Me raiskaamme Äiti Maan roskillamme sekä välinpitämättömyydellämme. Äiti Maa ei kosta meille vaan Rakastaa ja hoitaa. Se antaa meille ravintoa, vettä, kodin ja mahdollisuuden elää ihmisenä. Tämä on meille itsestäänselvyys, miksi? Äiti Maa ei myöskään vaadi mitään, kaikki on ilmaista..vain me ihmiset vaadimme. Olemme tehneet itsestämme Äiti Maan "edunsaajia"
Myötätunto on äärimmäisen suuri ihmiskuntaa parantava voima.
Luonnonkatastrofit synnyttävät ennenkaikkea myötätuntoa toista ihmistä, eläintä sekä tätä koko palloa kohtaan. Tällaisen sattuessa ympäri maailmaa myötätunto kohoaa, hetkeksi.  Aito myötätunto tuntematonta ihmistä kohtaan, auttaminen odottamatta mitään takaisin...näitä meidän tulisi kehittää itsessämme.
Joten luonnonkatastrofien ei ole tarkoitus vahingoittaa meitä vaan auttaa meitä kasvamaan. Jokainen Sielu on tehnyt valintansa Universumia palvellakseen jo ennen tänne tuloaan, Sielu on aina turvassa <3
Mutta meillä on vain Itsemme.

Eilen suunnitellessamme loppulomaa sanoin lapselleni " mä haluan aina auttaa et oot onnellinen ja et sun elämä ois kivaa" Siihen leijonanpentu sielunsa voimin huudahti iloisena "ETKÄ! Mä haluan tehdä sen ite!!"
Niinpä, Itsehän me luomme oman elämämme, teoilla, sanoilla ja asenteillamme. Muut ympärillä olevat ihmiset peilaavat omaa sokeuttamme kuten me teemme samaa heille. Ennen kuin mietimme -miksi toinen ihminen sanoo tai toimii sinua ärsyttäen- tulisikin miettiä, miksi minä reagoin näin?

Meillä on vain Itsemme.
Ja se Itse joka meillä on, on se kuka hyväksyy- ei tuomitse
                                               kuka iloitsee- ei sure
                                               kuka Rakastaa- ei vihaa
                                               kuka nostattaa- ei lannista
                                               kuka on läsnä.

Kunpa muistaisimme että Rakkaus luo vapautta ja toisinpäin.
Pelko menettämisestä saa usein vallan, se kielii takertumisesta, joka taas kertoo kuolemanpelosta.
Jokainen pelko johtaa loppujenlopuksi saman äärelle, pelkäämme menetystä. Oli se sitten terveyden, kehon, materian, ihmisen...
Meillä on vain Itsemme. 
Syntyessämme meillä ei ole ollut mitään muuta kuin kehomme, kaikki on lainassa..nimemmekin olemme saaneet muilta. Kuollessamme tämä rajallinen maanpäällinen vaatteemme putoaa päältämme ja palaudumme siihen tilaan jota eläessämme ihmisenä tavoittelemme.
Olemme pysyvässä onnen tilassa.
Onnellisin on kuitenkin se joka jo täällä ollessaan ymmärtää ja pystyy olemaan kiintymättä ja samastumatta maailmaan. Hän tietää että onni tulee sisältä, aivan toisenlaisesta, jatkuvasti pulppuavasta lähteestä.

Meillä on "vain" Itsemme. <3
Sisällämme on ääretön viisaus jota ei voi kirjoista oppia. Kirjoista saat arvokasta tietoa muiden näkökulmista ja totuuksista, näillä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä omiesi kanssa. Mutta, näistä voit löytää myös palasia sinun totuuttasi. Yksikään ihminen tällä pallolla ei ajattele täysin samoin kuin sinä, ei yksikään. Silti ei ole oikeaa, eikä väärää..On vain eri polkuja Rakkauden luo.

Rikastuttavaa, Ihastuttavaa!!

Rakkautta ja auringonsäteitä päiviisi <3 <3 <3

Keho - parasta ennen..

 Tänään jälleen sain sivustakatsojan roolissa todistaa kehomme rajallisuutta. Rakas äitini sairastaa reumaa ja nyt hän on alkanut oireilla enemmän, sormet ovat muuttuneet osin paksuiksi ja rustottuneet. Hänen on vaikea tehdä asioita jotka ennen tuntuivat niin helpolta, kuten käden laittaminen nyrkkiin. Kysellessäni häneltä tästä, kyyneleet tulvivat hänen silmiinsä ja näin hänen tuskansa, silmät olivat täynnä pelkoa ja ahdistusta. Hän alkoi vaihtamaan puheenaihetta etten näkisi hänen kyyneleitään. Oi rakas äiti <3 Kaikki on hyvin. Herkkyys ei ole ollut perheessäni muiden osalta kovinkaan avointa paitsi minun, tosin päiväpäivältä hekin näyttävät sitä puoltaan. Tämänpäivän aiheena lapsellani ja minulla onkin ollut toisten auttaminen, myötäeläminen sekä  kaiken elävän sekä elottoman kunnioitus.

 Tämä on meillä edessä, joillain on jo nuoruudesta viitteitä kehomme rajallisuudesta, tällöin tulisi koettaa muistaa kuka me todella olemme. Me emme ole tämä keho, emmekä myöskään mieli, ajatuksemme eivät ole se jota me todellisuudessa sydämessämme olemme. Nämä asiat ovat rajallisia, ne ovat meillä lainassa ihmiskokemuksessa, sielumme on rajaton, täydellinen ja aina vahingoittumaton. Miten on mahdollista että minun vanhempani vanhenevat vaikka minä en vanhene..? Vai onko näin..
Sielunvoimin eläessäni en tunne vanhenevani ja tämän vuoksi en ole osannut ajatella asiaa tarkemmin. Todellisuus on että kehollamme on päiväys..parasta ennen tulee täyteen ennemmin tai myöhemmin.
 Oma osallistuminen kehon huoltoon on suunnattoman tärkeää ja täten olenkin päättänyt alkaa syömään paremmin. Oma ongelmani on etten tee ruokaa, lapselleni teen, mutta hänen ruokavalionsa on erilainen kuin omani. Tämä on johtanut siihen että en ole tehnyt itselleni kunnon ruokaa ja nyt en edes osaa ajatella mitä voisin tehdä, lisäksi siihen menee minusta liikaa aikaa. Tilanne on se että syön liian vähän ja ruokaa josta en saa pescovegenä kaikkea tarvitsemaani, tämä aiheuttaa sen että kehoni ei polta mitään vaan varastoi koska ei tiedä koska saa ruokaa. Se muuttukoon :) Olen luottanut siihen että Luoja laittaa safkaani ne mitä tarvitsen kun olen ollut tietämätön, nyt on kuitenkin aika tehdä osani. Asiat menevät juuri niinkuin on tarkoitettu. :)
Myös hyväksyminen ja asenne omaan kehoon, sekä tämänhetkiseen rajallisuuden tunteeseen ovat oivia apukeinoja. Rakastakaa Itseänne kokonaisvaltaisesti <3

Luonto ja päivittäiset meditaatiot ovat minun voimavarojani, niin mielelle, keholle kuin sielullenikin <3
Tälläkin hetkellä olen hyvin jännittynyt tulevista viikoista, ja ilman meditaatiota olisin hukassa ;)
 Olen pyytänyt mahdollisuutta kohdata arvostelun/esiintymispelkoani Universumilta, olen myös ollut halukas vahvistamaan omaa englanninkielentaitoani... Johtuneeko sitä tulevasta ulkomaan rakkaasta..hih..Oma fiilis on kyllä lähinnä se että haluan yhä enemmän ja enemmän matkustaa tai jopa muuttaa ulkomaille, työskennellä mahdollisesti globaalimmin, joten englantia ois hyvä kaivaa muistisopukoista.
Ja Universumi siis on jo vastannut; stailausvastaavan ominaisuudessa työskentelen muutaman viikon näin alkuun ihmisten kanssa jotka eivät ole suomesta. Tämän jälkeen alkaa pitkä koulutusjakso jossa koulutan uusia visualisteja jotka tulevat Virosta. Eli esillä "saa" olla mukavasti ja puhua kokoajan englantia :) Jännityksestä huolimatta odotan innolla, pikku perfektionisti osa minusta vaan on hieman peloissaan..

Amma, minun ikäväni on jo kasvanut äärimmilleen ja alan suunnittelemaan tulevaa matkaa..Miten kiitollinen olenkaan että tämä uskomaton Kaikkeuden äiti on elämässäni <3<3<3
Onneksemme Amma tulee myös lokakuussa suomeen,
 http://ammandeepthi.blogspot.fi/2013/03/aiti-amma-saapuu-suomeen-06-07102013.html 

 Forgive. It is the way to Peace and Love. — Amma

  Many nights we've prayed
With no proof anyone could hear
In our hearts a hopeful song
We barely understood

Now we are not afraid
Although we know there's much to fear
We were moving mountains long
Before we knew we could (oh yes)

There can be miracles, when you believe
Though hope is frail, it's hard to kill
Who knows what miracles you can achieve
When you believe, somehow you will
You will when you believe <3