Muuttumattomuus muutoksessa- True Essence

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa eri vaiheita esim. "henkisellä" polulla, sekä omaa matkaani joka uusille tuttavuksille saattaa olla hämärän peitossa.

Oma syntymälukuni on 5 mikä merkitsee muutosta, tämä ilmenee elämässäni monessakin suhteessa. Mieleni on oppinut jo nauttimaan jatkuvasta muutoksesta, ja tuntuu että aina kun on hetken tasaista, tiedän jo odottaa tulevaa pyörremyrskyä. Numeron 5 ja nimen Dharmada yhtälö on energeettisesti melko voimakas muutoksellisesti. Numero 5: "Hän välittää universaalia tietoa niille jotka eivät ole saavuttaneet valaistumista. Toimii aktiivisesti ja epäitsekkäästi auttaen muita löytämään todellisen Itsen sisältään."

Voin kertoa pienen palan mun elämästä Dharmadana. Oikeamielisyys, sekä "Hän joka tasapainottaa Universumia" Uskon että nimi on vahvistanut mussa jo ollutta energiaa.
Esim. jos huomaan että monet hehkuttaa 100% jotain juttua, mun tehtävä on tuoda toinen, unohdettu puoli esiin. Jos jokin asia tuomitaan 100% mun tehtävä tuoda sen siunaukset esiin.
Tämä on mulle välillä hankalaa, mutta en ikäänkuin voi taistella sitä vastaankaan. Olosta tulee silloin vielä tukalampi. Hankalaksi asian tekee se, ettei egoni välttämättä ole asiasta samaa mieltä, noudatan vain energiaani.

Ihminen joka puhuu ettei usko terveellisiin elämäntapoihin, tehtäväni on näyttää toista puolta. Taas joku joka puhuu 100% luomusta ja kaikesta ulkoisesta mitä tarvitsemme hyvinvoinnin turvaamiseksi, muistutan että maailmassa on nälänhätää ja toiset eivät saa puhdasta vettä. Kaikki eivät voi valita.

Eteerisistä öljyistä on vain ylistäviä päivityksiä, ja mun eteen on ikäänkuin tuotu linkkejä joissa näytetään toista puolta, kun on aikaa, suomennan ja julkaisen. Tämä ei tarkoita että tuomitsen, mullakin näitä on, ja käytän hyvin satunnaisesti. Tuntuu vain että maailma on näidenkin suhteen tasapainottomassa tilassa.

Dharmis rikkoo kaiken, ehkä kaiken illuusion. Se mikä on mennyt överiylös, alennan, mikä taas överialas, ylennän. Epäbalanssi tuntuu kuplivan mun ihon alla jos en puutu siihen. Kun kirjoitan, palautteet viestivät mistä se on tullut, ei omasta mielipiteestä, vaan kollektiivienergiasta, moni on ajatellut samoin.

Kuvittele et ihmiset sun ympärillä on myytyjä jonkun asian suhteen, mut tunnet voimakkaasti et sun pitää ravistaa noi sun ihanat ihmiset omaan voimaan ja se tarkoittaa et sun pitää ikäänkuin tuhota se ulkoinen mihin he nyt ovat takertuneet, jotta uskoisivat itseensä yhä enemmän.It's not easy, ihmiset ei ymmärrä et teet sen rakkaudesta, siitä et uskot Heihin.

Helpottuuko mun duuni ikinä mietin. Tähän tulee vastaus Universumilta:
*Kun ihmiset laskeutuvat päästä sydämeen.
*Kun jokainen muistaa itsensä sijasta muut ihmiset.
*Kun toimitaan Rakkaudesta ja ymmärryksestä käsin.
*Kun omistushalu, odotukset, ja itsekkyys päättyy.
Yllä on kuvaus minusta ja mun tehtävästä maailmassa NYT. Ravistella, tökkiä, herätellä... Tämä on tietyllä tapaa myös hyvin tyhjentävä ja puhdistava energia niin muille, kuin itselle.

Kuitenkin mun tehtävä maailmankaikkeuden palvelijana on ollut myös erilainen, on ollut erivaiheita kasvussa, ja ehkä muutaman vuoden kuluttua katson tätä vaihetta kaukaisuudesta.
Koko elämä on matka täynnä erilaisia vaiheita, muutosta, silti koen että se mikä kaikessa muutoksessa säilyy on sisimpäsi. Itse en koe että olisin muuttunut, koen että tietoisuus laajenee, näkökulmat muuttuu, ulkoinen muuttuu, samoin ajatukset ja tunteet, mutta yksi ei muutu, ja se on Itse. Minä. Olemme jatkuvalla matkalla kohti omaa potentiaalia. Kun oivallat, uskot ja luotat täysin että olet Jumaluus, alat olla melko lähellä tuota pistettä.

Elämässäni on tapahtunut paljon erilaisia menetyksiä ja haasteita, niistä olen kirjoittanut myös blogiin, en lähde näitä tähän avaamaan, voit lukaista pienen osan: TÄÄLTÄ

Eräs oma muutokseni alkoi 2008. Tuona vuonna tapasin AMMAn ensimmäistä kertaa ja elämäni teki täyskäännöksen. Ensimmäisenä astui kuvioon bhaktikausi, antautuminen, Rakastuminen Ammaan ja itseeni. Muistan miten moni tuli minulle sanomaan siitä miten säteilen rakkautta ja valoa jatkuvasti. Minä todella koin rakastavani kaikkia ja kaikkea, mikään ei tuntunut mahdottomalta ja kaikista asioista löytyi helposti sen siunaus. Tällöin ymmärsin myös menneisyyden haasteet ja oivalsin niiden siunaukset. Ennen tuota, koin olevani uhri, koin olevani ihminen jonka läheisyydessä kaikki kuolevat tai että mun tulee jatkuvasti luopua ja uhrautua muiden puolesta.
Tässä eräs pieni kirjoitus bhaktivaiheesta:

Tuhansia ihmisiä oli tullut saamaan Ammalta darshanin, ja tunnelma oli antaumuksellinen. Sydämessäni oli autuas, ja rakkaudellinen olotila.
Amman antaessa darshania, me kaikki (devoteet) hakeudumme mahdollisimman lähelle Ammaa istumaan, kuten myös tällöin. Lavan edessä oli kävelyliuska, joka ei ollut käytössä, vaan se oli täyttynyt devoteista. Löysin paikan aika läheltä Ammaa, joka oli jo sekin aivan mahtavaa tällaisessa ihmispaljoudessa. Hetken siinä istuttuani huomasin jonkun viittelöivän minulle liuskalta, tyttö oli minulle entuudestaan tuntematon. Katsoin ympärilleni, tarkoittiko hän todella minua..Kyllä. Voi sitä onnen, ja säteilyn määrää!! Sipsutin uudelle paikalleni sydän pamppaillen, olin aivan suoraan Amman edessä, hänen jalkojensa juuressa, olisin voinut jäädä siihen iäksi.
En voinut kuin tuijottaa Amman sädehtivää olemusta, ja juuri silloin Amma katsoi minuun. Tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt, soitto lakannut..vain minä ja Amma. Aivan kuin hän olisi katsonut suoraan minun sieluuni. Amma hymyili lempeästi, ja kyyneleet alkoivat nousta silmiini. Hetken päästä Amma katsoi minuun jälleen..nyt hän hymyili vielä leveämmin, ja minä kyynelehdin yhä vuolaammin. Olin niin onnellinen, täydentynyt. Vielä kerran Amma katsoi minuun...hän jo nauroi, ja niin nauroin minäkin, sen minkä kyyneleiltäni pystyin. Yksi elämäni hetkistä, joka jälleen muutti minua.

ENKELIT: Tämä matka alkoi n.2010. Kävin 2010 reikikurssin ja 2011 miltei vuoden kestävän Intuitiivisen energiahoitajan kurssin joka tiivisti yhteyttäni Enkeleihin, auttoi minua ymmärtämään ja syventämään yhteyttäni, kanavointikykyä ja näkemistä.
2011 aloin pitämään ensimmäisiä iltoja, kokoontumisia kotonani, nämä olivat Sydänyhteys-iltoja.
Tein paljon Enkeli/energia hoitoja, etähoitoja sekä kanavointeja. Myös toisinaan luin ja jaoin kanavointeja eri sivustoilta. Maalasin myös SuojelusEnkelitauluja ihmimsille ja sain paljon ihmisiltä valokuvia s.postiin joita tulkitsin, mitä enkeleitä ja energioita kuvissa tuntui.

Aloin pitämään monelle Enkeliterapia istuntoja, joita edelleen pidän. Ensimmäiset Enkeli-illat pidin 2013 ja tällä hetkellä ne ovat muovaantuneet :
 " From head to heart- Dharmada Satsang"
2014 oli ensimmäinen oma retriittini ja nykyään näitä on 2-3 joka vuosi.

2015 aloin kouluttaa myös Enkelihoitajia, Dharmic Angel Healing.
Illoissa ja kursseilla Enkelit viestivät minua aina siitä miten minun tulisi ohjata ihmisiä löytämään Jumaluuden sisältään, ei mistään ulkoisesta, ei edes heistä. Vahva Enkelikausi oli mulle turvakausi, antoi luottamusta. Edelleen he ovat jatkuvasti vierelläni, mutta Enkelit ovat muuttaneet minun toimenkuvaani jälleen maailmanpalvelijana.

Tässä muutama blogikirjoitus näiltä ajoilta:
Näkemisen Lahja
Rakkauden päivä, joka päivä
Ole oman elämäsi Guru

Nyt toimin katalysaattorina, joka varmasi olen ollut aina, olen ns. juurillani ja koen että olen eniten voimassani vaikkakin nykyään koen laajemmin myös tunneskaalaa läpi ahdistuksesta autuuteen.
Ymmärrys siitä että jokainen tunne on ohimenevä ja sallittu, kaikki kuuluu ihmisyyteen on auttanut mua "kohoamaan" vahvemmin potentiaaliini. Siihen joka täräyttää ja herättää.

Koska mun tehtävä on auttaa ihmisiä ymmärtämään ja todella havannoimaan omaa Jumaluuttaan, olen nykyään myös joogaohjaaja. Vuonna 2017 Enkelit toivat viestiä siiten miten ihmisten värähtely ei pääse kohoamaan jos kehoyhteys ja rakkaus on tällä tasolla kuin nyt. Siispä autan ihmisiä näisää nyt myös joogan kautta. Tiedän jo nyt että tämäkin on vain vaihe, yksi pysäkki matkallani. En halua identifioitua tähänkään, enkä varsinkaan siihen mitä teen. Mussa on jotain paljon suurempaa ja ikuista, niin kuin sussakin. Mitä pienempi olen, sitä suurempi olen. You have to become zero, to be a hero. Katalysaattori on ollut kaikissa vaiheissa pysyvä. Mä olen aina mennyt eri ryhmiin ja ravistellut ihmiset irti lauma-ajattelusta. Silti en halua samaistua edes siihen, olen Jumaluus, olen RAKKAUS.


Selkeästi enkeliosuus, näkeminen on ollut muille ihmisille kiinnostavin, koen että se osuus on tietynlainen heräämisvaihe. Kiinnostutaan kaikesta ns. "yliluonnollisesta". Mulle taas näkeminen on ihanaa, mutta yhtä luonnollista ja henkistä kuin kaurapuuro.

Itselle joka vaihe on ollut mindblowing, kunnes lakkaa olemasta, kunnes tosi nopeasti kaikesta tulee luonnollista ja ihmettelen että mitä ihmeellistä on synkronismissa, toistuvissa numeroissa, voimakivissä, värien näkemisessä, äänien kuulemisessa ym. mikä on mulle nyt jäänyt kauas taakse, siis tapahtuu jokapäivä mutta nämä tuntuvat arjelta.


Nämä vaiheet eivät ole asteikkoja henkisestä kehityksestä, mulle nämä on jatkuvaa antautumista muutokseen. Omat vaiheet menee nopeasti, monet voivat pysyä yhdessä vaiheessa koko tämän elämän, jatkaa seuraavassa toista. Mulle on monelta taholta tuotu infoa siitä että tämä on viimeinen kerta mulla maanpäällä, vaiheet ovat nopeat, tässä elämässä on tehtävä opettaa muita, ei miellyttää vaan herättää.

Näe egosi läpi

Aika monet toivoisivat että voisivat luottaa enemmän itseensä, sekä enemmän siihen että elämä kannattelee/maailmankaikkeuteen.
•
Sielu on Itse, se on Rakkaus ja Totuus. Sielu on Universumi ja Jumaluus, sillä ei ole epäilyksiä, eikä liioin luottamusta. Kynttilän liekki ei pelkää tulen polttavan, koska on itse tuo tuli, silloin kyseinen pelko ei tule mieleenkään.
•
Samoin, kun ymmärrät todellisen olemuksesi, et koskaan kärsi rakkaudettomuudesta tai luottamuksen puutteesta. Miksi monella sitten on niin vaikea luottaa itseen tai elämään?
•
Uskomukset ja päälle liimatut ajatusmallit vaikuttavat suuresti. Monesti nämä ovat ihmiselle itselleen näkymättömiä, niistä on tullut "todellinen" osa itseä. Egojen hallitsessa näitä on muiden vaikea tuoda näkyväksi.
•
Tärkeää on että luovut ajatuksesta "mikä on oikea ja mikä väärä" Sinun tehtäväsi on löytää SINUN OIKEA, ja väärä. Maailmankaikkeus ei ole dualistinen, joten siellä ei ole näitä polariteetteja. Niin kauan kuin yrität pohtia mikä on universaalisti oikein, tulet seuraamaan muiden totuuksia ja luovut itsestäsi.
•
Lisäksi monet ovat liian pitkään luottaneet enemmän omaan egoonsa kuin Jumaluuteen. Egoon luottaminen synnyttää haluja ja toiveita, nämä taas luovat pettymyksiä. On vaikea rakentaa luottamusta Sieluun, Jumaluuteen kun on pettynyt usein. Aivan kuten jonkun voi olla vaikea rakentaa luottamusta uudessa ihmissuhteessa kun on tullut petetyksi.
•
Tässä kohtaa on kuitenkin valinta. Harva ihminen valitsee menevänsä mielummin entiseen suhteeseen jossa tuli petetyksi. Usein opettellaan luottamaan tähän uuteen ihmiseen, joka ei ole pettymyksiin syyllinen. Miksi kuitenki usein ihmiset päättävät kerta toisensa jälkeen luottaa egoonsa ja illuusioon jota se luo.
•
Jos todella haluat oppia luottamista Sieluun👉 meditoit, meditoit, meditoit teet henkisiä harjoituksia. Niistä tulee sun voimavara ja yhteys.
•
Jos taas egosi esittää haluavansa luottaa Sieluun mutta mielummin luottaa iteensä👉Unelmoit, takerrut ja luot odotuksia. Unohdat itsekurin, et huolehdi itsestäsi tai yhteydestäsi.
•
Egon mielestä sun pitäisi aina olla erillainen mitä olet. Muutut jatkuvasti niin ajatuksen, tunteiden ja kehon tasolla. Ego pyrkii leikkimään leikkiä jossa mikää ei ole hyvä.

Jos olet onnellinen, se alkaa kuiskutella korvaasi siitä miten onni ei kestä pitkään, kenties et ole ansainnut sitä tai huomaatko miten muut kadehtivat ym. Se koittaa syyllistää sinua onnellisuudesta.
•
Keho taas on egon mielestä aina jotain liikaa tai liian vähän, päälle liimattuna pelkoja sairauksista ja kehon rajallisuudesta. Tai toisinaan ego pyrkii unohtamaan koko kehon, laiminlyömään sitä.

Kuitenkin miten tahansa ego toimii, on sen ydintarkoitus viedä voimasi, horjuttaa luottamusta ja etäännyttää sinut Lähteestä.
•
Focusoi Rakkauteen energiasi, ole se rakkaus joka olet. Vapaasti ja aidosti.

Maasta taivaaseen, vai taivaasta maahan.

Toiset kasvaa maasta taivaaseen ja toiset taivaasta maahan. 🌏🌌
•
Usein sahataan tuota väliä.  Maa-taivas-middleway. Tai taivas-maa-middleway. Kumpikaan ei ole toista parempi tai huonompi, molemmat liittyy ihmisyyteen ja siinä oloon.📈
•
Joillekkin asiat tapahtuu näin: aletaan harrastaa joogaa, muutetaan ruokavaliota, käydään kursseja, opiskellaan kirjoista, pohditaan muiden mielipiteitä ym. Ikäänkuin kasvetaan maasta, maadoittavista energioista kohti taivasta, eteerisimpiin energioihin. Aletaan oivaltamaan  että emme ole vain ihminen, olemme Sielu.🌳
•
Toisille tapahtuu näin: kaikki tuntuu luontevalta ja avautuu nopeasti. Tietoisuus pamahtaa ikäänkuin päälle, kanavoit helposti korkeita energioita. Et tarvitse juurikaan kirjoja tai kursseja tukemaan, et ulkoista opastusta. Aitous ja intuitiivisuus sekä yhteys Sieluun ennen ymmärrystä sen olemassaolosta. 🔮
•
 Maasta taivaaseen kasvavat opetellen luottamista Sielua kohtaan, maa on turvallinen ja varjona saatetaan luottaa omaan egoon enemmän kuin maailmankaikkeuteen. Kasvaessaan kohti taivasta, äärimmäisyydet ja vahvat mielipiteet kevenee. Opettelet Sielua.👁
•
Taivaasta maahan kasvavat opettelevat armoa inhimillisyyttä kohtaan, Jumaluus ja sielu on turvasatama. Varjona näillä on ettei osaa luoda rajoja ihmisyydessä ja jää monien tallomaksi. Kasvaessaan kohti maata, maadoittumista, oma voima vahvistuu. Opettelet ihmisyyttä.
•
Mä olen kasvamassa taivaasta maahan. Kumpikaan polku ei ole siis parempi tai huonompi, tämä kaikki liittyy ihmiskokemukseen, ei siihen mitä todellisuudessa Olet. Itse olen hyvä opettaja niille jotka kasvavat maasta taivaaseen.
•
 Amman (ja Sielun)armosta minulle on suotu vahvaa katalysoivaa energiaa joka toimii käynnistävänä ja puhdistavana. Ja myös oman kasvureitin vuoksi usein pystyn tuomaan balanssia. Monet maata taivaaseen kasvavat vetävät alkuun överit. Samoin taivaasta maahan kasvavat.
•
Tällä tarkoitan: Tie sydämeen on maailman pisin, lyhin tie❤

Kuuntelun Lahja

No nyt...Nettisivua on muokattu uuteen uskoon eilen, ja tänään saa päivetystä pintaan tämä blogi joka on jo aivan pölyn peitossa. Oisko aika aktivoitua? Pääasiassa Instagram toimii nykyään mun bloginani, mutta katsotaan josko tämä alkaisi jälleen resonoida. Instagramissa voit seuraa mua täällä

 -> Dharmis IG

Haluisin muistuttaa yhdestä tärkeästä asiasta mikä usein unohtuu, Kuuntelun lahja. Maltatko sinä kuunnella? Vaikka toisen puhe olisi hidasta ja haparoivaa, maltatko kuunnella. Entä jos asia ei ole kiinnostava, tai jos asia ei liity sinuun? (eli ei ole sinusta kiinnostava..hihi) Entä jos sulle tulee mieleen joku muu asia, onko se tärkeämpi kuin toisen. Melko usein ihminen jaksaa kuunnella hetken, ja sen jälkeen keskeyttää toisen puheen lauseella "minullakin on käynyt noin" tai jotain muuta mikä liittyy itseen. On tärkeää kuunnella, mutta on vielä tärkeämpää kuulla.

Kun me keskittyisimme enemmän läsnäoloon sekä kuulemiseen, voisimme oppia ja laajentua, aina ei edes tarvita sanoja. Kun kuulet, kuulet myös ne sanat jotka jätetään sanomatta, niihin ei tarvitse vastata, riittää että rekisteröit kuulemasi.  On rikkautta osata olla myös hiljaa, on rikkautta osata olla yksin, on rikkautta osata kuunnella, kuulla ja tulla kuulluksi. Me kaikki piiloudumme, käytämme toisinaan maskeja, vain kuulemalla ja näkemällä sydämen saatamme nähdä maskien taa.

Olen vuosien aikana kiinnittänyt tähän huomiota omassa käytöksessä. En olisi edes itse tajunnut asiaa, koska en tehnyt sitä "pahaa" tarkoittaen. Vuosia sitten mun ystävä huomautti tästä ja olen siitä todella kiitollinen, ilman häntä en olisi ymmärtänyt käytöstäni ja sitä etten ollut läsnä. Varmasti näin käy edelleen niin minulle kuin muille, ja juuri siksi haluan muistuttaa  tästä "kuuntelun lahjasta."

Tarkastele oma kuulemistasi, tarkastele miten otat vastaan kuulemaasi ja muista että sinä et ole reagoinnit, ajatukset tai mikään jota tarkastelet. Sinä olet Rakkaus, se osa joka sinussa on pysyvää. Riisu siis omatkin maskisi, älä miellytä, älä muokkaa itseäsi eri ihmisten seurassa, sillä aitous on ainoa tapa kokea elämää täytenä. Sun syntymäoikeus on olla Sinä, se ei ehkä aina miellytä kaikkia, oo silti vaan se kuka oot. <3

Please don't be fooled by me. Don't be fooled by the face I wear, for I wear a mask. I wear a thousand masks, masks that I'm afraid to take off and none of them are me. Pretending is an art that is second nature to me, but don't be fooled, for God's sake don't be fooled.

I give you the impression I'm secure and that all is sunny and unruffled with me, within as well as without, that confidence is my name, coolness my game, that water is calm and I'm in command and that I need no one, but don't believe me, please don't believe me.

My surface may be smooth, but my surface is a mask--my every varying and ever concealing mask. Beneath it dwells the real confusion, fear and aloneness. Beneath lies my smugness, my complacently, but I hide this--I don't want anyone to know it.

I panic at the thought of my weakness and fear being exposed. That's why I frantically created a mask to hide behind-- nonchalant sophisticated facades to help me pretend-- to shield me from the glance that knows-- but such a glance is precisely my salvation, my only salvation and I know it. That is if it's followed by acceptance. If it's followed by love, it's the only thing that can liberate me from myself, from my own self built prison walls and from the barriers that I so painstakingly erect. It's the only thing that will assure me of what I cannot assure myself, that I'm really worth while, but I don't tell you this, I don't dare--I'm afraid to.

I'm afraid that your glance will not be followed by acceptance and love. I'm afraid you'll think less of me and you'll laugh and your laugh will kill me. I'm afraid that deep down, I'm nothing and that I'm just no good and that you'll see this and reject me.

So I play my game; my desperate pretending; with the facade of assurance without and a trembling child within. And so begins the parade of masks, the glittering, but empty parade of masks and my life becomes a front. I idle chatter to you in suave tones of surface talk. I tell you everything that's really nothing and nothing of what's everything and what's crying within me.

So when I'm through going through my routine, do not be fooled by what I'm saying. Please listen carefully and try to hear what I'm not saying--what I'd like to be able to say, but for survival I need to say, but what I can't say.

I dislike hiding, honestly, I dislike the superficial game I'm playing, the superficial phony game. I'd really like to be genuine, spontaneous and me, but you've got to help me, you've got to hold out your hand, even when it's the last thing I seem to want or need.

You can help wipe away from my eyes--the blank stare of grieving dead. You can help call me into aliveness each time you're kind, gentle and encouraging. Each time you try to understand because you really care, my heart begins to grow wings, very small wings, very feeble wings, but wings.

Iif you choose to, please choose to. You can help break down the wall behind which I tremble. You can encourage me to remove my mask. You can help release me from my shadowed world of panic and uncertainty. From my lonely prison.

So do not pass me by-- please don't pass me by. It will not be easy for you. A lone conviction of worthlessness builds strong walls. The nearer you approach me, the blinder I may strike back.

It's irrational, but despite what books say about man, I am irrational, I fight against the very things that I cry out for, but I am told love is stronger than strong walls. In this lies my hope, my only hope, please help beat down those walls with firm hands, but with gentle hands--for a child is very sensitive.

Who am I, you may wonder? I am someone you know very well. For I am every man you meet and I am every women you meet.