13.3.2014

Elämää..ei sen enempää...


...On kaikki tää, koita ymmärtää..

Miksi on niin vaikea irroittautua, nauttia vapaasta..
Kaikki muutos ottaa aikansa, ja minulla näyttää olevan vaikeuksia vaihtaa vapaalle...toki lomaani on kestänyt vasta vajaa 2 viikkoa mutta tässä huomaa myös sen todellisuuden miten 2 viikon loma ei vielä ehdi vaikuttamaan fyysiseen ja henkiseen olemukseesi.
Yöllä heräsin kolmelta, ajattelin mielessäni että ei jukolauta nyt kyllä...normaalisti herään n. kuudelta lomalla mikä minusta on aika aikaisin..osaisinpa nukkua kahdeksaan, osaisinpa antaa itseni nukkua. Saisinpa nukkua kainalossa.

Loman aikana olen vaihtanut lapseni ja minun huoneita, olen repinyt tapetteja ja maalannut..koonnut kaappeja, duunannut safkaa, pitänyt Enkeli-iltoja sekä Amma-illan. Olen siivoillut, järkännyt kaappeja, vienyt kamaa varastoon ja ollut liikenteessä, tukenut lasta niin ilossa kuin surussa, kiukussa ja kaipauksessa..yrittänyt olla vahva, yksin ja vahva.
Niin kiire elää ettei ehdi elää, siltä musta välillä tuntuu.

Tänään tuli ekat väsymys itkut..eli vasta nyt alan käsittelemään väsymyspainolastia..jos olisin normilomalla saattaa olla että painelisin maanantaina töihin ja lopputulos olisi yhä kovempi uupumus. Jumalan kiitos lomani kestää vielä 50 viikkoa!! Tulee olemaan varmasti huikeaa huomata muutos kunhan pääsen jaloilleni <3


Aamulla tuli vahvan omantahdon omaavan leijona-poikani kanssa vääntöä joka päättyi siihen että molemmat veti potkulautaa omaan suuntaansa, irroitin otteeni  ja poikani kaatui eteiseen loukaten itsensä. Hän lähti itkien kouluun, myöhässä...ja ette pysty kuvittelemaan millainen olo minulla on nyt....kyyneleet vierivät ja piiskaan itseäni julmetusti. Tiedän tämän olleen vahinko mutta mulle ei saa sattua tällaisia vahinkoja, en saa olla väsynyt ja menettää malttia..näin hoen itselleni. Läheisimmät suhteet ovat kaikista vaikeimpia ja kivuliaimpia...sekä opettavimpia, varsinkin itsen oppimiseen nämä ovat kallisarvoisia.
Opetan ihmisiä miten olla itselleen armollinen ja antaa anteeksi, kuitenkin tämä on minulle hyvin vaikeaa, joskus tuntuu että mahdotonta. No, mahdoton on onneksi vain mielipide.

Itkettää...
Haluaisin vaan Amman syliin ja että musta pidettäisiin huolta, haluisin pienen hetken olla lapsi ja vapaa kaikesta itseaiheutetusta sonnasta. Haluan uskaltaa olla hauras, sanoa mitä todella tunnen. Haluan avata haavat ja vuodattaa mädän pois eheytyäkseni. Haluaisin niin kovasti olla paras äiti, paras kumppani, paras Noora..Omana itsenäni se onnistuu kaikista parhaiten. Väsyneenä kukaan ei täysin ole oma Itse.

Onneksi ihana AmmaRakkausYstäväni tuli pakuriteelle ja minä pillittämään ja kertomaan tapahtumasta, ilman häntä piiskaisin itseäni vieläkin kovemmin.
On hyvin arvokasta että rinnallallani on paljon ihmisiä jotka ovat myös äitejä, jotka ymmärtävät, jotka sallivat ja muistuttavat äitienkin inhimillisyydestä. 


Lapseni on yleensä hyvin kiltti ja rauhallinen kuten minäkin mutta sitten kun napsuu yli niin sen huomaa :) Yleensä tämä tapahtuu kun loukkaannun ja samoin hänellä..vaikka voisin sanoa "tämä loukkasi mua tosi kovin"  ei näin tapahdu vaan yritän kaikin muin keinoin osoittaa, sinä loukkasit minua!! 
Yksinhuoltajuus iski konkreettisesti  lapseni ollessa 5...kaksin olemme olleet jo siitä kun hän on ollut 2,5 mutta ensimmäiset vuodet oli helppoja. Sen jälkeen olen tajunnut miten raskasta tämä on, ennen en voinut ymmärtää miten jotkut huokailivat yksinhuoltajuuden raskautta. Ajattelin että onneksi mulla on niin kiltti ja ihana poika ettei meillä ole ongelmaa...niin..olisiko kasvuakaan? Olemme valinneet toisemme elämäämme juuri kasvun tähden.

Annan itselleni anteeksi, hyväksyn itseni virheineni jotka nekin sisältyvät täydellisyyteen, Kiitos, Kiitos, Kiitos.

Minun piti kirjoittaa täysin toisesta asiasta tänään, riippuvuudesta sekä sairaudesta joka varjostaa ihmissuhdetta..kirjoitetaan siitä myöhemmin...<3


Armoa ja Rakkautta tähän päivään <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muuttumattomuus muutoksessa- True Essence

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa eri vaiheita esim. "henkisellä" polulla, sekä omaa matkaani joka uusille tuttavuksille saatt...