Tuhansia ihmisiä oli tullut saamaan Ammalta darshanin, ja tunnelma oli antaumuksellinen. Sydämessäni oli autuas, ja rakkaudellinen olotila.
Amman antaessa darshania, me kaikki (devoteet) hakeudumme mahdollisimman lähelle Ammaa istumaan, kuten myös tällöin. Lavan edessä oli kävelyliuska, joka ei ollut käytössä, vaan se oli täyttynyt devoteista. Löysin paikan aika läheltä Ammaa, joka oli jo sekin aivan mahtavaa tällaisessa ihmispaljoudessa. Hetken siinä istuttuani huomasin jonkun viittelöivän minulle liuskalta, tyttö oli minulle entuudestaan tuntematon. Katsoin ympärilleni, tarkoittiko hän todella minua..Kyllä. Voi sitä onnen, ja säteilyn määrää!! Sipsutin uudelle paikalleni sydän pamppaillen, olin aivan suoraan Amman edessä, hänen jalkojensa juuressa, olisin voinut jäädä siihen iäksi.
En voinut kuin tuijottaa Amman sädehtivää olemusta, ja juuri silloin Amma katsoi minuun. Tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt, soitto lakannut..vain minä ja Amma. Aivan kuin hän olisi katsonut suoraan minun sieluuni. Amma hymyili lempeästi, ja kyyneleet alkoivat nousta silmiini. Hetken päästä Amma katsoi minuun jälleen..nyt hän hymyili vielä leveämmin, ja minä kyynelehdin yhä vuolaammin :) Olin niin onnellinen, täydentynyt. Vielä kerran Amma katsoi minuun...hän jo nauroi, ja niin nauroin minäkin, sen minkä kyyneleiltäni pystyin. Yksi elämäni hetkistä, joka jälleen muutti minua.
Olen niin onnellinen ja kiitollinen, Amma on vierelläni joka hetki, jopa kuntosalilla <3<3<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti