Pieni hento tervehdys muistojen kyynelten takaa..

Ovat nämä minun Enkeliystäväni aivan huikeita. Olen tainnut pitää alitajunnan erään oven kiinni jälleen jonkin aikaa. Luulin että asia olisi käsitelty, mutta Enkelit kertovat että se ei ole, lähimainkaan..ja tuleeko koskaan olemaan, sitä en tiedä. Ehkä en edes halua käsitellä sitä pois koska tietämättäni pelkään asian katoavan sen jälkeen. Tämä on minun muistoni, minun haavani sydämessä. Haava joka on samaan aikaan kaunis ja kipeä.
Tämä on haava joka aika ajoin alkaa vuotaa <3

Olimme hetki sitten Hermannin huoneessa kun sain vahvaa viestintää jättää legot rauhaan ja mennä Hermannin kirjoituspöydän luo. Hermannin pöydällä oli mummin tuoma kirja joka oli tehnyt Hermanniin vaikutuksen iltapäiväkerhossa, kirja on Veljeni Leijonamieli. Tämän kirjan jokainen on joskus luultavasti lukenut..minäkin muistaakseni koulussa, mutta en muista siitä enää paljoakaan.
Ensimmäiset 13 sivua olen vain itkenyt ja Hermanni sanoo minulle : "Et kyllä voisi toimia iltapäiväkerhontätinä kun itket kokoajan" ;)..jotenkin tämä koskettaa mun sydäntä todella syvälle enkä saa itkua loppumaan. Ja kirjahan on koskettava varmasti jokaiselle lukijalle, mutta tunnen kuinka jokin lukko minussa aukeaa, nauran itseäni samalla kun itken ja luen.. Sivulla 15 teemme vaihtarit, Hermanni alkaa lukea minulle Joonatanin muistokirjoitusta ja minä en saa kyyneleitäni loppumaan. 
Tämä kaikki tuo esiin niitä tunteita ja kaikkea sitä mitä tunsin kun rakastakin rakkaampi ystäväni, siskoni  kuoli syöpään hänen ollessaan 23-vuotias..siitä on kohta jo 10 vuotta..miten on mahdollista ..minusta tuntuu kuin se olisi tapahtunut muutama vuosi sitten. Tanja oli siihenastisen elämäni tärkein ihminen perheeni lisäksi ja rakastin häntä niin hyvin kuin silloin osasin. 4.5.2003 oli päivä jolloin maailmani mureni..Sitä edeltävä vuosi, kaikki ne hetket sairaalassa hänen vierellään..kaikki ne tunteet ovat käsillä jälleen. En halua irroittaa, en halua menettää muistoa hänestä. Tiedän sydämessäni että näin ei käy, en menetä häntä enää koskaan. Osa minusta kuitenkin pelkää. Tiedän että asioiden oli tarkoitus mennä juuri niin, kymmenen vuotta sitten kirjoittamassani päiväkirjassani toivoin että olisin voinut vaihtaa paikkaa hänen kanssaan. Tanja, aina niin ystävällinen, ihana, lempeä, iloinen, aito rakkaani. Vieläkin muistan unet hänen poismenonsa jälkeen, unet joissa hän kertoi että on aina vierelläni, että kaikki on hyvin hän vain ei voi juuri nyt tulla luokseni <3
Ensiyönä pyydän että hän jälleen vierailee luonani. Kaipaan sinua niin Rakas Siskoni, ainiaan <3<3<3 

Kiitos Enkelit tästä puhdistavasta kokemuksesta <3<3<3

Valonsäteitä Sinulle <3