28.9.2013

Elämän kirkkaat peilit.



Minä se jaksan aina näistä peileistä vouhkata :)

Niin kauan kuin sama oppiläksy säilyy elämässäni opettelematta, myös kokemus toistuu ja tuodaan lähemmäksi. Joskus läväytetään kasvoille ja siltikään ei hokaa :)
Mä olen huomannut tässä jo jonkin aikaa että mun lapseni on ottanut saman asian peilaamisen asiakseen joka minulla oli esillä hänen isänsä kanssa...
Vaikka joku kuka on peilannut sinulle tiettyä piirrettäsi, poistuisi elämästäsi tai välinne etääntyisivät, tulee aina uusi ihminen joka näyttää sinulle oppiläksysi..Uudelleen ja uudelleen, niin kauan kuin ymmärrät. Mitä voimakkaammin sinun halutaan kiinnittävän huomiota tähän asiaan sitä lähemmäs se tuodaan, kirjaimellisesti..sitä lähempi ihminen alkaa peilaamaan sinulle tätä läksyä. Tämä siitä syystä jottei sinun olisi niin helppo heivata tätä "ikävää, ärsyttävää" tyyppiä joka "vaikeuttaa" polkuasi elämästäsi. :) 

Minä olen jo kauan vitsaillut omasta neuroottisuudestani, siitä miten haluan kirjoittaa paperille kaikki asiat jotta en unohtaisi..(juo vettä, käy kaupassa..) Siis!! Muistaahan ihminen käydä hyvänen aika kaupassa kun kaapissa ei ole mitään, tai juoda kun on jano..vai muistaako? ;) 

No tämä oli ehkä vähän kärjistettyä, mutta minä haluan että tavaroilla on paikat, ympärillä on rojutonta ja aikataulut ovat paperilla jne..Tämä on hyve jos pysytään kohtuudessa. Olen luullut pysyväni, mutta tunnetusti ihminen tulee itselleen sokeaksi..tästä syystä nämä ihanat kirkkaat peilit! Olen kirjoittanut 2006 biisin joka alkoi soimaan jälleen päässäni..Enkelit kuiskivat Sieluni kirjoittaneen laulun minun mielelleni. Biisin syntymän aikana minulla ei ollut mitään hajua peileistä, Enkeleistä eikä Ammasta..mielen tasolla <3Tässä muutama rivi biisistä:

" Sä kontrolloit kaikkea, haluat muiden ajatukset lukea
ettei ajatuksissakaan, sua pääsis koskaan kukaan satuttamaan...
Organisoit minunkin elämän, lapuille kirjoitat loppuelämäs
huudat, uhoat, suhteet tuhoat
lopulta vain itseesi luotat.."


Silloin ei vielä ring the bell mutta nyt tajuan...en vain osaa saada langasta niin tiukkaa otetta että tietäisin tarkalleen mitä tehdä.  selvittääkseni tämän läskyn, lopullisesti. Hetkellisesti olen onnistunut mutta hän on tehnyt paluun elämääni.
Olen kuitenkin jossain määrin heittäytyjä, teen hölmöjä ja toimin impulsiivisesti..usein. Silti haluan että himassani on järjestys sekä työpisteelläni..autoon tämä ei päde :))hihi. 

Olen perfektionisti tietyissä asioissa ja sekin on tiettyyn pisteeseen hyve, kun se alkaa ärsyttämään muita (which i know it does ;) sekin on mennyt yli. Ja ei, en ole "puunaaja" joka neuroottisesti pyyhkii tasoja ym..olen järjestelijä..siivon kaappeja enkä pidä siitä että tasoilla on roinaa tai lattialla..meillä ei ole olohuoneessa pöytää koska haluan mahdollisimman paljon pinta-alaa jossa energia vapaasti pääsee liikkumaan. Muutkin huonekalut voisin heivata..keittiökalusteet on muuttunut pieneen tasoon ja baarijakkaroihin.

Mutta..palataan tähän peiliin. Poikani isä on hyvin "go with the flow" tyyppiä..mihinkään ei ole kiire, vähän voi aina myöhästyä, siivota voi kun jaksaa ja nukkua voi koko päivän. :) Ihana asenne ja tätä minäkin toivoisin..jossain määrin..Myös tämä on hyve..kohtuudella. Tasapaino. 

Jossain kohtaa tämä kuitenkin kävi mielelleni sietämättömäksi..en saanut kontrolloitua omaa elämääni koska läheinen ihminen ei noudattanut kotona vallitsevaa sapluunaa, THANK GOD for that! Eron jälkeen tapasin Amman ja minäkin elin flowssa..nyt olen huomannut että poikani on alkanut peilaamaan samaa piirrettä..mihinkään ei ole kiire ja esittää poissaolevaa kun puhun..kuulee muttei kuuntele. Tajuan! Minä kuulen häntä mutta en aina kuuntele..miksi minulla on aina muka kiire jonnekkin? Miksi minun pitää 10 kertaa samoa lapselleni että tule syömään..minuutin sisään..kyllä hän tulee vaikka en sitä kokoajan jauhaisikaan :) Joskus ajattelen ettei hän ole läsnä kun on tuollainen suloinen taivaanrannan maalari..minähän se olen kuka ei ole läsnä koska olen alkanut jälleen kirjoittamaan post-it lapuille elämääni..Milloin tämä muutos tapahtui? En usko takapakkiin, vaan jatkuvaan kasvuun ja nyt on taas hetki ottaa harppaus!
En siis oppinutkaan kokonaan tätä läksyä viimeksi ja nyt se on edessäni jälleen. :) Ehkä olikin liian auvoista ihmiskokemukseen se aika jolloin en menettyänyt lainkaan hermojani ja lilluin Rakkaudessa..kasvamatta. Edelleen lillun rakkaudessa, hyväksyen kokemukset ja peilit. Tuntien yhä suurempaa Rakkautta ja erilaista ymmärrystä maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Kasvu on hyve, kasvu on hyvä..pitää vain olla silmät ja sydän auki kohdatessaan näitä peilejä, eli kokoajan <3 <3 

Elämä on turvattu, Kaunis ja kevyt..aina eheä. Muistakaa aina olla itsellenne armollisia näiden kolahduksien sattuessa, meillä ei ole syytä varjella egoamme vaan pyrkiä kulkemaan kohti pelkoja ja ymmärtää oppiläksymme. Jälleen sama kysymys ; Miksi reagoin?
Ei, miksi tuo toinen on tuollainen vaan miksi minä olen tällainen ja reagoin näin..mitä hän peilaa, sekä pyri aina keskittymään positiivisiin asioihin. Jokainen tapahtuma tai ihminen sisällyttää huikean määrän positiivista energiaa,, your job is to find it, ja tämä sama on sinussa <3 <3 <3

Nyt tuo ihana peili selittää keittiössä kaverilleen : Tiätsä niit banaanei jos on sitä ruskeeta? -jo yäk.
Nii mut ne ehkäisee syöpää enemmän ku tavalliset banaanit. ;) oh my..silly, wise boy <3


Muuttumattomuus muutoksessa- True Essence

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa eri vaiheita esim. "henkisellä" polulla, sekä omaa matkaani joka uusille tuttavuksille saatt...