23.10.2015

elossa ollaan :)






Elämäää…pikaiset kuulumiset... <3
 Intiasta tulon jälkeen mua on ohjattu jatkuvasti blogini ääreen.  Tämä on jäänyt taustalle, samoin kirja. Nyt on kuulemma kuitenkin jälleen tullut oikea aika herätellä molempia eloon, kirjoittaa jälleen. 
 
Kuulumiset muuten ovat hyvät, ensimmäiset enkelihoitajat valmistuivat heinäkuussa, ja toinen kurssi käynnistyi viikko sitten ihanien oppilaiden parissa. Kolmatta kurssia Enkelit ovat alkaneet jo hahmottaa minulle..
Luin juuri vähän aikaa sitten vanhaa tekstiäni jossa haaveilen mahdollisuudesta, tai pikemminkin rohkeudesta saada jakaa informaatiota sekä ohjausta laajemmin. Ja kun oikein ajattelen niin kaikki toiveeni ovat aina toteutuneet, eivät ehkä juuri niin kuin olen toivonut mielen ja egon tasolla, mutta aina niin kuin on kuulunut ja oikeaan aikaan.   

Meillä jokaisella on monia polkuja edessämme ja niistä me jatkuvasti valitsemme mihin kuljemme, itse pyrin valitsemaan sen joka tuo sisäistä onnea ja rauhaa elämääni eniten. Meille tarjotaan erilaisia polkuja eri tahoilta mutta itse päätämme minkä valitsemme, ja kuitenkin se on juuri se jonka olemme suunnitelleet ennen maanpäälle tuloamme. Intiassa astrologi tarjosi minulle polkua jota huomaan yhä useammin ajattelevani. Tämä polku sijoittuu tulevaisuuteen enkä tarkoin tiedä mitä edes ajatella siitä, muuta kuin että tämä on polku muiden joukossa. Ennen tätä on monta tapahtumaa ja kiinnekohtaa, rakkautta ja valintoja.  Tämä liittyy polkuuni opettajana, hän näki miten ollessani n.55 minä matkustan paljon, jaan henkistä informaatiota ja toimin henkisenä opettajana. Tähän hetkeen hän painotti miten minun ei tulisi tehdä yhteistyötä kenenkään kanssa tiiviisti,  koska ”data” jota saan on hyvin korkeavärähteistä, enkä saisi tehdä kompromisseja sen suhteen. Jos toimin jonkun kanssa, sorrun herkästi kompromisseihin ja tällöin tämä hänen kutsumansa ”data” ei saavuta kaikkia. Asia josta hän oli huolissaan oli terveyteni ja herkkyyteni, ja siis näiden yhdistelmästä.  Monet määrittelevät minut varmasti vahvaksi kokemani ja ratkaisujeni perusteella,  samalla olen kuitenkin hyvin herkkä. Aistin energioita ja asioita jopa huomaamattani. Astrologi  pelkäsi että työssäni olen niin paljon yhteydessä erilaisiin ihmisiin ja energioihin että minua saatetaan herkästi pitää oksennusvatina, ja minä herkästi myös suostun siihen. Tämä saattaa kuulemma aiheuttaa minulle sairauksia, eritoten vatsan seudulle, hän jopa ihmetteli ettei minulla vielä ole mitään. Astrologi pyysi että tiettyinä vuosina rauhoitun ja että en manifestoisi mitään sairauksia.   
Tällaisia juttuja siis näkyy kartallani, parantaminen ja henkinen informaatio näkyi jokaisessa huoneessa. Myös se miten yksityiskohtainen olen, järjestelmällinen koordinoija… joidenkin mielestä ehkä liikaakin..hihi.. :D  No näitä, ja paljon muuta. Matka itsessään oli mahtava, oivalluksia täynnä ja myös irtipäästöä...ehkä niistä myöhemmin <3


Ympärilläni olen saanut huomata miten monella on vaikeuksia näiden energioiden kanssa..eikä ihme. Maapallo on värähdellyt tuhansia vuosia 7,8 hertziä (resonanssitaajuus) ja tänä vuonna sen odotetaan kohoavan 13, ellei se sitä ole jo tehnyt. Toukokuussa, juurikin silloin kun minulla oli valtava tarve kävellä käsillä, maadoittua eri keinoin, värähtelytaso oli käynyt 16. Ja vaikka nämä eivät kertoisi mitään niin kertovat sen että aika monta yksikköä on noiden lukujen välissä. Toukokuussa olen kirjoittanut näköjään myös viimeisen blogi- postaukseni, mistäpä muusta kuin maadoittumisesta.  Energiat ovat siis voimakkaat ja nopeat, aika tuntuu menevän nopeammin ja tunteet vaihtuvat myös hanakammin :) Myös menneisyys ja kokemukset sieltä vaativat päästä ulos.  Olisi hyvin tärkeää olla itselleen armollinen näiden energioiden vallitessa, ja myös muistaa että me kyllä sopeudumme näihin.


Oma prosessini menneisyyden kanssa oli ennen Intiaan lähtöä, pohdin ex-minääni. Jostain alkoi tulla vahvasti ajatuksia siitä millainen olen ollut, ja myös pelko siitä että tarrautuisinko näihin ominaisuuksiin jälleen jos pelko iskisi. Nämä pelot liittyy kas, kas, parisuhteeseen. Tai oikeastaan minuun.. Siihen miten en uskaltanut antaa kenenkään koskaan huolehtia minusta. Miten en uskaltanut antaa itseni olla se herkkä, vaan pelkäsin liiaksi kipua. Minulla on ollut rakkautta elämässäni mutta en ole osannut ottaa sitä vastaan. Olen yrittänyt tietämättäni murskata jopa tämän toisen herkkyyden kun en itse uskaltanut olla sitä. Nämä ajatukset ruoskivat mieltäni elokuussa ja aloin tuomita itseäni, aloin viivähdellä ajatuksissa että jospa olenkin paha. Onneksi minulla ei ole tapana paljoa pyöritellä ja analysoida vaan tarttua härkää (itseäni siis ) sarvista. Kirjoitin kyseiselle henkilölle anteeksipyynnön siitä etten osannut arvostaa, kannustaa, olin asshole ja kiukuttelin vaikka minun olisi vain pitänyt ehkä kertoa että sattuu, uskaltaa olla haavoittuva.

Mielessäni olin jo maalautunut hirviöksi.. Luojan kiitos että kirjoitin koska sain itselleni armoa tätä kautta. Muistakaapa että joskus piiskaamme itseämme liikaa, näemme itsemme vääristyneenä ja vaadimme aivan liian paljon. Minäpä olenkin oikeastaan aika ihana, ja varsinkin nykyään.  ;)Ihan tosissani toivon muille menestystä, ihan tosissani tahdon auttaa ja olen vilpittömästi onnellinen muiden puolesta. Haluan jokaisen tuntevat miten he ovat tärkeitä, miten teissä kaikissa asuu niin huima potentiaali ja Valo. Sinullekin toivon niin suurta onnea ettet uskalla edes unelmoida.

Nyt on aika lähteä pitämään enkeli-iltaa mutta palaan pian…. <3

" Hyväksy kaikki äläkä takerru mihinkään. 
Hyväksy myös se ettet aina voi olla takertumatta.
Rakkaus on Kaikki" -Dharmada

Muuttumattomuus muutoksessa- True Essence

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa eri vaiheita esim. "henkisellä" polulla, sekä omaa matkaani joka uusille tuttavuksille saatt...