21.12.2013

Incredible India once again



Ah, ensimmäinen aamu Suomen kotona <3 Lapsi tuhisee kainalossa, ulkona näyttää sysimustalle, vain kyntteliköt naapureiden ikkunoissa..pian on siis joulu...Intian helteen jälkeen on hyvin vaikea orientoitua jouluun..hih :) 

Ihanaa kuitenkin jälleen olla kotona, kietoutua vilttiin ja villasukkiin, maata lattialla nostellen enkelikortteja, laittaa wc-paperit vessanpyttyyn, nähdä rakkaita ystäviä, lämmin, ruosteeton suihku jne. Kuitenkin..missä on ne ystävät kenen kanssa heräsin 2 viikkoa? missä on se ashramin ja lintujen meteli? yhteisöllisyys? Molemmissa kodeissa on taivaallista oloa ja eloa <3


 
Tälläkerralla päiväkirjani sivut eivät täyttyneet kuten ennen, on hetkiä jolloin ohjataan kirjoittamaan ja hetkiä jolloin on muita tärkeitä prosesseja. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa matkasta tänne muutaman rivin, katsotaan miten käy :)

 Ihan ensimmäiseksi kuitenkin haluan kertoa nimestäni jonka Amma antoi minulle Suomessa.
Dharmada,  "The one who lives in righteousness"
Dharma on se joka ylläpitää kaikkeutta, Jumalallinen laki, oikeudenmukaisuus..Ihmisen Dharma on löytää Jumaluus itsessään. Rakastan nimeäni, sen kauneutta ja merkityksellisyyttä, se on työkalu henkisellä polullani <3 <3 <3
Olen äärimmäisen kiitollinen nimestä jota odotin mielestäni "kauan". Vuonna 2009 pyysin Ammalta nimeä ja Amma sanoi minulle silmät sädehtien "later"
Silloin itkeä nyyhkytin kokoyön, -Amma ei rakastakkaan minua ym. egolähtöisiä tuntemuksia.
Seuraavan kerran kun kysyin Ammalta nimeä itselleni ja pojalleni, Amma sanoi YES. Tämä taisi olla 2010. Oih ihanaa, vihdoin saisin nimen...nooo..sen jälkeen en koskaan ollut paikalla kun oli nimenantojono. Tällaisia jonoja on aika harvaksiltaan, varsinkin kun itse nään Ammaa fyysisesti aika harvoin. Kyse oli tottakai siitä että en ollut vielä valmis suurelle nimelleni, olenko koskaan.. en tiedä, mutta matkalla ;)


Saapuessani ashramin kotirantaan yllätys oli kovinkin suuri. Ranta oli täysin muuttunut, kivivallit oli poissa ja edessä avautui hiekkaranta! Uskomatonta, mitä täällä on tapahtunut? Istuessani siinä tunsin turvaa ja kodintuntua sydämessäni, kyyneleet alkoivat valua poskilleni. Vierelläni hohti oranssia valoa joka kertoi Enkelten kuninkaan, Metatronin olevan läsnä. Päälimmäisinä tunteina oli suuri rakkaus ja kiitollisuus, minulle oli annettu jälleen mahdollisuus olla täällä <3

Heti ashramiin päästyä tunsin energiamuutoksen vahvana, tuntui kuin Enkelit olisivat jääneet porttien ulkopuolelle ja minä astuin yhä voimakkaammalle energia-alueelle, Amman hoiviin. Ensimmäisinä päivinä tunsin kuinka sydänchakraani availtiin ja puhdisteltiin hienovaraisesti, ja ajttelinkin koko matkan liittyvän näihin Rakkaus-asioihini..Eipä ollutkaan ;)
Ensimmäisen darshanin saatuani tuntui kuin olisin ollut aivan energiapöllyssä. Jo jonossa tunsin sisälläni kuplivaa iloa. Saapuessani Amman eteen ilo jo pyrki ulos, Amma katsoi minua silmiin ja nauroimme molemmat. Halaus oli äärimmäisen pitkä ja onnellinen, ei pisaraakaan haikeutta. Nousetessani en meinannut pystyä kävelemään ja nauroin niin etten enää löytänyt kenkiänikään..what? :)
Ystäväni toki löysi ne heti ja minä etsin, ja etsin. Ymmärsin samassa miten paljon Rakastan elämääni, niin suomessa kuin intiassa..joka hetki.

Ystävieni kanssa päätimme ennen matkaa että kävisimme myös minilomalla Varkalassa, joten viikon oltuamme ashramissa, lähdimme 4 päiväksi lepolomalle :)
Paikka jossa olimme, Odayam- beach, oli ihana. Hotelli, ranta, kaikki. Ja uskon että myös tämä osa oli tarpeellinen kaikille, varsinkin ensikertalaisille joille Intia ja ashram saattoi tulla "pienoisena" shokkina <3
Varkalassa saimme kauniita kokemuksia. Istuimme iltapalalla nutella pancaket lautasilla tähtitaivaan alla hiekkarannalla, vain kynttilän- sekä kuunvalo seuranamme.. ja muutamat kulkukoirat. Rantaan paiskautuvat aallot musiikkina ja Venus tuikkien edessämme. It was surreal. Ahtauduimme kikattaen kaikki 4 samaan riksaan ja kävimme kokovartaloöljyhieronnassa..hihi päänahasta-varpaisiin tyyppinen menetelmä. Uimme arabian meressä ja "ratsastimme" aallon harjalla..lue :jäin aaltoihin ja paiskauduin sen mukana rantaan..heavy :) Toisen kerran elämässäni minä poltin itseni, nice...puoli tuntia auringossa ilman rasvaa ja rintalastani punoitti mukavasti :) Ostelimme ali baba-housuja ym. Itse olen ehkä onnellisin uudesta sari-kankaasta jonka saan alttarille. 

Koko ashramissa oloajan tunsin olevani kääntynyt sisäänpäin, tuntui kuin olisin pitänyt Ammaa kädestä ja katsellut hänen kanssaan ashram elämää ulkopuolelta. Kuin jumalallista näytelmää. Tuntui kuin mun elämässä tehdyt suuret päätökset olisivat saaneet siunauksen ja auttaneet minut tähän pisteeseen. Toki omat läksyt kuten arvostelunpelko, itsensä arvostaminen, vastaanottaminen olivat läsnä mutta eivät niin vahvasti kuin yleensä. Myös muiden oppiläksyjen seuraaminen  ovat saaneet omiin asioihin uutta näkökulmaa.
Viimeisenä iltana pyysin saada nähdä jotain merkityksellistä unta jota en tietenkään aamulla muistanut, kun pääsimme lentokoneeseen aloin katsomaan dokkaria Amy Winehousesta ja muistin uneni!! Unessa tein itsemurhan..näkemykseni mukaan tämä tarkoittaa egon murhaa, pelkojen kohtaamista. Ashramissa rukoilin usein egon sulautumista täydellisesti sydämeen jotta välttyisin tietyiltä tuntemuksilta. Tätä kirjoittaessani muistin myös sen tunteen joka oli ennen lähtöä, minulla ei ole koskaan ollut lentopelkoa enkä kokenut sitä nyttenkään niin mutta.. ennen lähtöä sain viestin joka liittyi lentämiseen ja kuolemaan. En tohtinut sanoa tästä kenellekkään ettei kukaan alkaisi manifestoimaan asiaa väärällä merkityksellä, pelon alaisena. Nyt ymmärrän että tämä liittyi tähän uneen ja sen tuomaan oivallukseen.

Viimeisenä päivänä sydämeni täytti jo kaipuu ja ikävä. En haluakkaan lähteä, vielä aamulla ajattelin että ihanaa se on päästä kotiinkin mutta mennessäni lavalle istumaan aloin itkeä lohduttomasti, yritin nieleskellä mutta en pystynyt..ihmisten myötätuntoiset katseet vain lisäsivät itkua ja minut ohjattiin Amman viereen istumaan. Äidin lohdullinen katse ja energia joka tuuditti minua saivat viimein sydämeni rauhoittumaan. Olin turvassa. Tämän jälkeen suuntasin jälleen rannalla ja muutaman minuutin istuttuani delfiini hyppäsi edessäni hyvin lähellä rantaa..oih <3 <3 Kiitos!
Rannalla olon jälkeen suuntasin viimeiseen darshaniin. Jonossa istuessani Ammalle esitettiin tanssiesityksiä Balilta. Musiikki oli pelottavaa kuin myös mielestäni hahmot jollain tasolla..huomasinkin heti miten tanssin alkaessa sakraalichakrassani tuntui viiltelyä, kuin kohtuani olisi hakattu tikarilla, tämän jälkeen solarissa alkoi myös polttella..ahaa,pelkoja..kuten rakkaudettomuuden pelkoa, parisuhdejuttuja, itsensä arvostusta piti vielä hieman puhdistella ja päästää ulos..ja lopuksi vielä kurkkuchakran hiominen :) Muutaman päivän olin myös jo tuntenut kolmannen silmän ja kruunun vahvaa prosessointia. Totaalipuhdistus, keholliset tuntemukset olivat tällä matkalla vahvasti siis kuvioissa.


 Seuraava aamu...lähdön aamu kului myös itkuisissa merkeissä ja sekavin tuntein. Koko moodin muutti kuitenkin neljä pientä asiaa ja muistijälki eilisestä halauksesta. Amma katsoi minua halauksen jälkeen merkityksellisesti kuin sanoen, "älä itke Rakkaus, olet jo pian taas luonani ja olen kanssasi aina <3"
Nämä muut neljä asiaa olivat sekunnissa tapahtuvia mutta niin avuliaita. Tunteeni muuttui täysin helpotukseksi ja Onnelliseksi. Kävin hyvästelemässä ystäväni Pujitan joka halatessamme sanoi juuri oikeat sanat korvaani <3 Kiitos! Tämän jälkeen lähdin rantaan ja Akhilesh käveli vastaan sanoen juuri oikeat sanat sekä vilauttaen myötätuntoisen hymyn. Kiitos! Rannassa näin vielä tanssivan delfiiniparven, hyppyjä, iloa..kuin oma private show. Kiitos! Ja viimeisenä, Amma käveli ohitseni..irtipäästäen minut kotiin, täyttäen Rakkaudella <3 Olin valmis lähtemään! 




 Taksissa aloin tuntea jälleen Enkelten herkän ja ilmavan energian ympärilläni..oli ihanaa palata kotiin!! Koko reissu oli omalta osaltani helpoin, suuri syy siihen varmasti oli se että lapseni ei ollut mukana. Vaikka maailman ihanin ja helpoin onkin, ashramissa nousee myös hänelle käsiteltäviä asioita sekä minun tarvitsee noudattaa hänen aikatauluaan, uimaan syömään jne :). Nyt olin vapaa näistä, oli vain omat käsiteltävät jutut :) Siltikin...ikävä oli kova ja seuraavalla kerralla hän tulee jälleen mukaan, mutta on hyvä myös välillä tehdä reissut yksin  <3 
Olkoon tämä tälläerää nyt tässä, ja jos mieleeni muistuu niin kirjoitan lisää...

"The light of your smile
like the sun in a storm somewhere inside of me
put your hand on my head
and wipe away all the fears I've ever met
or could invent
in the end you are all that matters
'cause you make me complete"



Tämä ihanuus odotti kotona <3

Muuttumattomuus muutoksessa- True Essence

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa eri vaiheita esim. "henkisellä" polulla, sekä omaa matkaani joka uusille tuttavuksille saatt...