25.8.2018

Hello Life



Piti päivittää instaan tekstiä, mutta tänään sitä on tullut kovin paljon mun puhelimen muistioon. Mä kirjotan sinne usein asioita joita mulle tuodaan ja ne ovat sellaisia jotka mun tulee jakaa. Äänimuistioita ja kirjoitettuja. Tekisin varmasti videoita enemmän jos hyväksyisin itseni paremmin. Tämä teksti voi olla yhdistelty sekasotku, mut se on aitoa minua. Yhdistävä sekasotku.

Ensinnäkin, I Love my Mom. Soitin hänelle aamulla lenkiltä että "aion ostaa hevosen" Joskus aiemmin mua toppuuteltiin ideoista, ja naurahdettiin et joojoo..Nyt oon niin monta kertaa tehnyt ne asiat joita olen "uhannut" ettei enää toppuuteltu. Nykyään perhe kannustaa, ei pelkää.

Mä oon ollut nuorena heppatyttö ja halunnut hevosen jo pienenä, tosin halusin myös delfiinin meidän uima-altaaseen. Nyt mulle tuli jossain kohtaa valtava tarve tehdä asioita joita rakastan/ rakastin, ja tehdä niitä yksin, ratsastus on yksi niistä. Mulle tulee toisinaan fiilis että elän enemmän muille kuin itselleni, olen osa muiden elämää, mutta en omaani..tai jos mulla on jotain omaa, se on myös muiden. En osaa selittää, eikä sille varmaan ole tarvettakaan, riittänee että itse ymmärrän.


Toinen juttu, mulle tulee mun duunien peruuntumisista toisinaan paska fiilis, pettynyt. Ei tietenkään aina tule, mutta varsinkin kun kuu saa varjot esiin, myös nämä pettymykset ja tunteet arvottomuudesta vyöryvät ylitseni. Koen että info jota jaan sekä työni on arvokasta, teen sitä sydämellä ja koska mua ohjataan siihen. Sitten petyn kun en saa toteuttaa elämäntehtävääni..paitsi et saanhan..ja ego se vain pettyy.

Mun äiti kannusti mua siihen mitä itse oon pohtinut, suojelemaan itseäni tietyllä tavalla omalta mielen sabotoinnilta. Muutan toimintatapaa niin etten enää bookkaa tiloja paikoista missä mulla ei ole verkostoa, vaan menen vain paikkoihin johon mut on kutsuttu. Eli muhun saa ottaa yhteyttä ja kutsua pitämään iltaa mielellänkin, mutta sulla tulee olla itsellä myös innokkaita osallistujia mielessä. Ja jos mulle ei ole tarvetta enää iltojen merkeissä, mulle tuodaan uusi tapa toimia, aivan kuten aina on tuotu.

Monet kysyy, mikä henkinen katalysaattori on, life coach, valmentaja, opettaja  vai mikä?
No mä en kyllä ole ole life coach, ainakaan perinteinen,  paremminkin soul coach.
Ohjausta sielun näkökulmasta, niin henkiseen kehitykseen kuin arkisiin haasteisiin. Ajatus-ja toimintamallien ravistelua. Mua ei millään tavalla kiinnosta ihmisen egon palvelu, ainoastaan sen paljastaminen. Koitan saada ihmisiä näkemään egon toimintatavat, välillä hienovaraisemmin, mutta aina rehellisesti, armollisesti ja rakkaudellisesti.

Mun tehtävä on jälleen luottaa, hypätä. Luottaa ihmisiin ja Universumiin. Tulossa muitakin uudistuksia joita en vielä paljasta..
Juuri eilen vuodatin ystävälle et oon niin pettynyt ihmisiin, hän sanoi jotenkin näin "no ei mikää ihme, kun sä hengaat kokoajan Jumalan kanssa". Niin..Jumala ei kyllä oo koskaan tuottanut mulle pettymystä🙏Love Her❤God, my friend and my mom. Oikeestaan Rakastan kaikkia.


Ja vielä..Kaikki "kun olet oikealla polulla" "kun teet asioita sydämestäsi" " kun seuraat sydäntäsi" -saat vaurautta, on musta bull shittiä. Rahaan vaikuttaa se, mikä on traumasi ja miten ajattelet rahasta. Tunnen ihmisiä joilla ei ole rahaa ja he ovat onnellisia ja tekevät juuri mitä haluavatkin, vauraus näkyy onnen tasossa. Tunnen myös ihmisiä joilla on rahaa, he saattavat tehdä työtä josta eivät pidä ja ovat siitä onnettomia. Raha on vain energiaa, kuten on onnellisuuskin.  Myös lauseet "kun olet onnellinen, sulle ei tule vatsamakkaroita "tms..öö meillä jokaisella on hyvin erilainen keho, erilaiset rajoitteet, erilaiset elämäntehtävät ja sielun valinnat, nuo lauseet menee samaan kuin muotilehdet jossa ihannoidaan laihuutta. Kuka tahansa siis voi olla onnellinen, mikään ulkoinen, painotan MIKÄÄN, ulkoinen ei liity todelliseen onneen, menestykseen, rakkauteen.


Musta on ihana tuottaa iloa ja auttaa ihmisiä, totuttaa muiden unelmia. Tällä viikolla tajusin että toteutin erään unelman kun otin hänet shalaan toiseksi joogaohjaajaksi. Mulle pikkujuttu, hänelle yksi unelmista. ❤ Eilen vein vakkari joogeja ratsastamaan ja se toi meille kaikille hyvän mielen, aitoa iloa. Muista että kun sä toteutat omia unelmia, älä keskity vaan siihen, älä pyöri vaan oman onnen ympärillä. Tee toisille mitä haluat itselle tehtävän, puhu toisista miten haluaisit et sta puhutaan. Vie unelmat pidemmälle, keskity kollektiiviseen hyvään.

                                  Emotional.

"Opettaja, joka antaa sinulle ne vastaukset, jotka halusit kuulla, on hyvä opettaja, mutta vain sinun mielestäsi. Opettaja, joka antaa sinulle ne vastaukset, joita et halunnut kuulla, on parempi opettaja. Opettaja, joka saa sinut kysymään kysymykset, joihin et edes halunnut kuulla vastauksia, on mestari."


27.5.2018

Truth hurts, or does it liberate?



Truth hurts..or does it liberate?💖
Voimaannuttava puhe on sellaista joka vie muita kohti todellista Itseä. Tarkoitus olisi aina auttaa toista, ei siis omien mielipiteiden pönkitystä, ei toisen miellyttämistä, ei peittelyä, vaan puhumista sydämestä ja rehellisesti, auttaen itseä ja muita laajenemaan sekä ymmärtämään.
Totuuden puhuminen ei tarkoita loukkaamista, mutta toisinaan totuus voi satuttaa, tämä johtuu odotuksista joihin olemme kiinnittyneet.Totuuden puhuminen on vain pieni osa, totuus ajatusten ja tekojen tasolla on yhtä tärkeää, sekä ymmärrys siitä että maailmankaikkeus kuljettaa meitä aina kohti totuutta.

Suggeeoinnin ja non-dualismin ero👉S: pyrimme asennoitumaan positiivisesti ja luottamaan että asiat menevät kuten haluamme. N-D: pyrimme asennoitumaan positiivisesti ja luottamaan että asiat menee kuten on tarkoitus, asioiden hyväksyminen vaikka asiat eivät menisi odotuksiemme mukaisesti.
Me saadaan unelmoida ja luoda, mut on hyvä muistaa että Universumi täyttää aina tarpeemme, mutta ei aina egomme haluja. Jos unelma liittyy muihin ihmisiin, on hyvä muistaa että he eivät välttämättä luo samaa kuin sinä. Jos jäämme kiinni unelmiin, niistä tulee odotuksia..ja jos nämä odotukset eivät toteudu👉kärsimys. Non-dualistinen tapa on unelmoida, luoda, mutta odotusten sijasta hyväksyä myös se mahdollisuus ettei unelmat toteudu koska ne eivät palvele ja sekin on ok. Luottamus siihen että Universumi tuo juuri ne asiat polullemme jotka siihen kuuluu. Halu-odotus-nykytilanteen vastustus-kärsimys. ☠Halu-tämä hetki-hyväksyntä-liberation.💯 Tämän ajatuskulun myötä pettymykset vähenevät, samoin odotukset. Ei ole myöskään tarvetta muuttaa ihmisiä. Odotusten myötä usein toivomme ihmisten ja tapahtumien muuttuvan meille mieluisiksi. Non-dualismin kautta kumpuaa ymmärrys siitä että meillä on lupa muuttaa vain itseämme, omia toimiamme, toimia esimerkkinä. Muutos maailmantilaan ja kaikkeen tapahtuu ensin sisältäkäsin.🙏
Hyväksyminen ei tarkoita ettei välitä, se tarkoittaa ettei haittaa. There is a big difference between them.♥ 

8.5.2018

Kuuntelun Lahja



No nyt...Nettisivua on muokattu uuteen uskoon eilen, ja tänään saa päivetystä pintaan tämä blogi joka on jo aivan pölyn peitossa. Oisko aika aktivoitua? Pääasiassa Instagram toimii nykyään mun bloginani, mutta katsotaan josko tämä alkaisi jälleen resonoida. Instagramissa voit seuraa mua täällä
 -> Dharmis IG

Haluisin muistuttaa yhdestä tärkeästä asiasta mikä usein unohtuu, Kuuntelun lahja. Maltatko sinä kuunnella? Vaikka toisen puhe olisi hidasta ja haparoivaa, maltatko kuunnella. Entä jos asia ei ole kiinnostava, tai jos asia ei liity sinuun? (eli ei ole sinusta kiinnostava..hihi) Entä jos sulle tulee mieleen joku muu asia, onko se tärkeämpi kuin toisen. Melko usein ihminen jaksaa kuunnella hetken, ja sen jälkeen keskeyttää toisen puheen lauseella "minullakin on käynyt noin" tai jotain muuta mikä liittyy itseen. On tärkeää kuunnella, mutta on vielä tärkeämpää kuulla.
Kun me keskittyisimme enemmän läsnäoloon sekä kuulemiseen, voisimme oppia ja laajentua, aina ei edes tarvita sanoja. Kun kuulet, kuulet myös ne sanat jotka jätetään sanomatta, niihin ei tarvitse vastata, riittää että rekisteröit kuulemasi.  On rikkautta osata olla myös hiljaa, on rikkautta osata olla yksin, on rikkautta osata kuunnella, kuulla ja tulla kuulluksi. Me kaikki piiloudumme, käytämme toisinaan maskeja, vain kuulemalla ja näkemällä sydämen saatamme nähdä maskien taa.

Olen vuosien aikana kiinnittänyt tähän huomiota omassa käytöksessä. En olisi edes itse tajunnut asiaa, koska en tehnyt sitä "pahaa" tarkoittaen. Vuosia sitten mun ystävä huomautti tästä ja olen siitä todella kiitollinen, ilman häntä en olisi ymmärtänyt käytöstäni ja sitä etten ollut läsnä. Varmasti näin käy edelleen niin minulle kuin muille, ja juuri siksi haluan muistuttaa  tästä "kuuntelun lahjasta."

Tarkastele oma kuulemistasi, tarkastele miten otat vastaan kuulemaasi ja muista että sinä et ole reagoinnit, ajatukset tai mikään jota tarkastelet. Sinä olet Rakkaus, se osa joka sinussa on pysyvää. Riisu siis omatkin maskisi, älä miellytä, älä muokkaa itseäsi eri ihmisten seurassa, sillä aitous on ainoa tapa kokea elämää täytenä. Sun syntymäoikeus on olla Sinä, se ei ehkä aina miellytä kaikkia, oo silti vaan se kuka oot. <3

Please don't be fooled by me. Don't be fooled by the face I wear, for I wear a mask. I wear a thousand masks, masks that I'm afraid to take off and none of them are me. Pretending is an art that is second nature to me, but don't be fooled, for God's sake don't be fooled.
I give you the impression I'm secure and that all is sunny and unruffled with me, within as well as without, that confidence is my name, coolness my game, that water is calm and I'm in command and that I need no one, but don't believe me, please don't believe me.
My surface may be smooth, but my surface is a mask--my every varying and ever concealing mask. Beneath it dwells the real confusion, fear and aloneness. Beneath lies my smugness, my complacently, but I hide this--I don't want anyone to know it.
I panic at the thought of my weakness and fear being exposed. That's why I frantically created a mask to hide behind-- nonchalant sophisticated facades to help me pretend-- to shield me from the glance that knows-- but such a glance is precisely my salvation, my only salvation and I know it. That is if it's followed by acceptance. If it's followed by love, it's the only thing that can liberate me from myself, from my own self built prison walls and from the barriers that I so painstakingly erect. It's the only thing that will assure me of what I cannot assure myself, that I'm really worth while, but I don't tell you this, I don't dare--I'm afraid to.
I'm afraid that your glance will not be followed by acceptance and love. I'm afraid you'll think less of me and you'll laugh and your laugh will kill me. I'm afraid that deep down, I'm nothing and that I'm just no good and that you'll see this and reject me.
So I play my game; my desperate pretending; with the facade of assurance without and a trembling child within. And so begins the parade of masks, the glittering, but empty parade of masks and my life becomes a front. I idle chatter to you in suave tones of surface talk. I tell you everything that's really nothing and nothing of what's everything and what's crying within me.
So when I'm through going through my routine, do not be fooled by what I'm saying. Please listen carefully and try to hear what I'm not saying--what I'd like to be able to say, but for survival I need to say, but what I can't say.
I dislike hiding, honestly, I dislike the superficial game I'm playing, the superficial phony game. I'd really like to be genuine, spontaneous and me, but you've got to help me, you've got to hold out your hand, even when it's the last thing I seem to want or need.
You can help wipe away from my eyes--the blank stare of grieving dead. You can help call me into aliveness each time you're kind, gentle and encouraging. Each time you try to understand because you really care, my heart begins to grow wings, very small wings, very feeble wings, but wings.
Iif you choose to, please choose to. You can help break down the wall behind which I tremble. You can encourage me to remove my mask. You can help release me from my shadowed world of panic and uncertainty. From my lonely prison.
So do not pass me by-- please don't pass me by. It will not be easy for you. A lone conviction of worthlessness builds strong walls. The nearer you approach me, the blinder I may strike back.
It's irrational, but despite what books say about man, I am irrational, I fight against the very things that I cry out for, but I am told love is stronger than strong walls. In this lies my hope, my only hope, please help beat down those walls with firm hands, but with gentle hands--for a child is very sensitive.
Who am I, you may wonder? I am someone you know very well. For I am every man you meet and I am every women you meet.

Hello Life

Piti päivittää instaan tekstiä, mutta tänään sitä on tullut kovin paljon mun puhelimen muistioon. Mä kirjotan sinne usein asioita joita...