Länsimainen elämäntapa, ainainen kiire ja sieluyhteyden heikkeneminen.

Mitä jos jonain aamuna heräisit, et siinä ajatuksessa että sinun pitää lähteä johonkin vaan siinä että sinä voit itse päättää mitä teet ja voit tehdä sitä mitä rakastat juuri silloin kuin haluat? Mikä olisi sopiva summa jotta voisit uskoa että näin Jumala haluaa sinun ajattelevan..
Onko kyse uskaltamisesta..päässä pyörii kysymykset, millä tulemme toimeen? Miten lasten harrastukset maksetaan? entä muut laskut? Mistä ruokarahat tulevat? Mitä minä rakastan? Ja ennen kaikkea, MITÄ MUUT AJATTELEVAT?

Katso ympärillesi. Miten asut? Mitä syöt? Mitä harrastat?
Mieti myös koska viimeksi vietit laatu aikaa lastesi ehdoilla? Olemme saattaneet lapsemme maailmaan, kasvattaako kuitenkin koulu ja lasten ystävät enemmän lapsiamme kuin me itse? Montako tuntia vuorokaudessa yleensäkin teet sitä mitä Rakastat? Olet niiden kanssa joita Rakastat? Koska sinulla oli viimeksi rauhallinen olo etkä tuntenut stressiä? Onko oravanpyörä sinusta nautinnollinen koska olet liian pelokas kohtaamaan sisimmät tunteesi tai siksi koska työ on tällähetkellä elämässäsi se joka saa suurimman huomion? Mitä jos se olisitkin vaihteeksi SINÄ?
Aseta nämä asiat vaakakuppiin ja tarkkaile millä asioilla on enemmän painoarvoa elämässäsi, mistä sinä olet valmis luopumaan saadaksesi "taivaan" maanpäälle?

Me länsimaalaiset olemme aina menossa, katsomassa telkkaria, kuuntelemassa musiikkia, treenamaassa salilla, tekemässä melkeinpä mitä tahansa kätkeäksemme meidän todellisen minämme tunteet, meidän sielumme huudon. Ja toki nämä edellämainitut ovat myös asioita joista nautimme ja joita Rakastamme..silti..
Kiinnititkö viimeksi huomiota lapsesi loistaviin kasvoihin kun hän näki sinut aamulla?
Kuinka usein kävellessämme töihin, pysähdymme ihailemaan luontoäidin ihmeitä, tätä tapahtuu aivan liian harvoin. Kuinka usein olemme läsnä tässä hetkessä, katsomme ihmistä silmiin hänen puhuessaan..usein järjestelemme samaan aikaan tavaroita, selaamme kännykkää tai teemme jotain joka vie täyden huomion juuri siitä tärkeästä hetkestä.

Me sukkuloimme perheen, työn, velvollisuuksien, harrastusten ja laatimiemme suunnitelmien parissa jatkuvasti. Meillä on niin kiire kohti seuraavaa "velvollisuutta" että meiltä jää huomaamatta arjen pienet ihmeet. Kuvaamme lasten päätösjuhlat tai muun meneillä olevan  näytelmän/keikan ja elämme kameran läpi kokematta koko tapahtumaa  ns. livenä.
Ihmisellä on taipumus unohtaa itsensä koska mieli tuottaa niin valtavan määrän informaatiota, eikä tämä rajoitu vain mieleen. Informaatiota tulee kokoajan, älypuhelimesi ilmoittaa kun saat sähköpostia, kun joku tykkää facebookissa, kun uutisissa on tapahtunut jotain mullistavaa. Samoin tv, radio..

Miten sitten muuttaa tätä..Miten hypätä pois oravanpyörästä. Ensimmäinen askel on HENGITTÄMINEN. Kyllä, mehän hengitämme kokoajan..mutta emme HENGITÄ. Liian kiiren ympäröimänä huomaamattamme pidätämme usein hengitystä, hengitämme nopeasti ja epätasaisesti, hengitämme katkonaisesti.
Ilma on ilmaista joten uskalla hengittää kunnolla, pysähdy ja kerää keuhkosi täyteen ilmaa. Hengitä syvään sisään ja ulos, tämä on helpoin keino palauttaa itsesi läsnäolevaksi.
Sinun ei tarvitse alkaa harjoittamaan meditaatiota läsnäolon saavuttamiseksi, mutta sydämestäni suosittelen sitä, ja haluan muistuttaa että meditaatioita on paljon erityyppisiä, varmasti sinullekkin omasi.

Läsnäolon voima on mittaamaton myös onnellisuuden tavoittelussa.
Itselleni oivallus tapahtui 5-6 vuotta sitten..eli onnellisuus on riippumaton muista ihmisistä tai materiasta. Onnellisuuden, pysyvän sellaisen on aina lähdettävä itsestä, AINA. Suurin asia, sekä myös monilla tavoin vaikein asia on asenne..kaikki lähtee omasta asenteestasi kohdata asiat ja maailma. Sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi ja valinnoistasi.
Voidaan toki sanoa että on ihmisiä jotka eivät voi valita, joilla yksinkertaisesti ei ole mahdollisuutta tähän.
Sielun näkökulmasta sanoisin että me kaikki olemme valinneet kokemuksemme jo ennen maanpäälle tuloa, kaikella on tarkoitus ja että olemme aina turvassa. Kovatkin kokemukset ovat kasvua ja asenteellamme voimme muuttaa maailmaa.
Tämä ei kuitenkaan aina riitä kaikille, ymmärrän senkin.
Heille kertoisin toisen näkökulman, ihmiskohtaisemman..eli,
Sinulla on mahdollisuus pienillä sanoilla ja teoilla kohentaa näiden ihmisten jotka eivät voi valita, oloa suunnattomasti. Halaus, hymy, myötätunto, hyväntekeväisyys ovat hyviä keinoja olipa näkökulmasi sitten sielun tai ihmisyyden. Kun olet itse onnellinen on sinun myös helpompi jakaa onnea ja auttaa muita tavoittelemaan samaa tunnetta. Jos et voi tehdä asioita muiden hyväksi, tee niitä itsesi hyväksi. Näin olemme taas pisteessä jossa voit parantaa maailmaa. Huomaa kuitenki egolähtöisten oman edun tavoittelun ja itsen onnelliseksi tekemisen ero.

Itselläni on enää kuukausi työtä kunnes alan opetella elämää ilman jatkuvaa kiirettä ja aikataulutusta. Odotan tätä koko sydämestäni, tiedän että tulossa on suuria muutoksia jotka kasvattavat minua jälleen huimasti. Vanhan tulee poistua jotta uusi ihanuus voi astua sisään. <3 Uskalsin hypätä tähän muutokseen juuri hengityksen ja ystävien tuen avulla. Annoin sielulleni luvan tehdä päätökset ja mieli sai astua sivummalle, jos olisin kuunnellut mieltäni olisin pyöritellyt samoja kysymyksiä joita alussa mainitsin loputtomiin. Päätöksen tehtyäni olen tuntenut suunnatonta vapautta sekä onnellisuutta, kaikki asiat ovat loksahtaneet paikalleen ja asiat tuntuvat hyvin helpoilta. Kiitollisuudella on suuri, kantava voima.
Kiitos Amma, Kiitos Enkelit, Kiitos Oma Sielu  <3 <3 <3 

Lopetan tämän samoihin sanoihin joilla lapseni aloittaa iltarukouksensa : Kiitos että sain tänäkin päivänä elää....<3

Halaa, Hymyile ja anna Sydämestäsi, niin itselle kuin muille <3

tunnelmia...

Itsen tutkiskelua on kuulunut jälleen lähipäiviin, unien tulkintaa ja viestien selvittelyä.
Tällaiset asiat ovat käyneet mielessä ; Mikä on minun lahjani maailmalle? Missä kytevät minun voimavarani? Mikä tehtäväni, ja miten täytän sen.. Miksi Rakkaus luo odotuksia? Millainen ihminen olen muiden silmin, ja millainen oman näkemykseni mukaan?

Eilen yöllä en millään saanut nukuttua..tyhjä koti, kynttilät, ja hiljainen hengitys seurana. Enkelten viileä syleily ja lankakerä päässä..Auttakaa, antakaa langan pää..
Nyt ymmärrän että langan pää annettiin tajuamattani jo edellisyönä ja nyt sitä koetan seurata :) Opetan itse ihmisille miten ymmärtää Enkelten ja Sielun viestejä helpommin, miten ne ilmenevät ja miten kehosi reagoi silloin. Mieleeni tulee sanonta " Opetat sitä mitä sinun tulee itse oppia." Välillä meinaan ilmiselvät viestit eivät millään suodattaudu mielen läpi, ainakaan heti ;)
Eilen oli hyvä päivä kuten yleensäkin, mutta sisältäni purkautui kyyneleitä väistämättä..autossa, bussissa, kotona..itkin suunnatonta Rakkautta. Rakkaus ei ole kärsimystä, ei koskaan, mutta kun mukana on egon tuomia haluja ja odotuksia se Rakkaus saa uusia värejä, sävyjä jotka saavat sydämeni kuristumaan. 

Lahjani maailmalle. Onko se toisten parantaminen, ilon, Rakkauden ja rauhan tuominen ihmisten sydämiin? Tätä toivon maailmalta eniten!! <3
Jokaisella on samat lahjat ja kyvyt, minä en ole erityinen ja samalla me kaikki olemme hurjan erityisiä. 
Mitä Jumala haluaa minun tekevän, missä pystyn ilmentämään parhaiten omaa jumaluuttani... Sielu tuo eteen jokapäivä uusia ajatuksia, uusia tapoja ilmentää Rakkautta mutta minä en aina osaa rakastaa itseäni, en usko että kukaan mukaan silloin voi minua rakastaa. Miksi tämäkin on välillä niin vaikeaa..nähdä itseni Enkelten silmin.
 Pelkoni: "Mitä minulta odotetaan?" "Mitä ihmiset haluavat minusta? " "Mitä he luulevat minun olevan?" 
Minä haluan vain tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja voin  kertoa oman näkökulmani elämään sekä oman totuuteni, toivoen sen riittävän. Toivon että minä riitän, muille ja itselleni. 

 Kuitenkin tänä päivänä olen hyvin kiitollinen siitä millaisena itseni näen, tiedän että voisin rakastaa enemmän mutta kaipa ihmisyyteen kuuluu nuo muutkin tunteet. Nuorena muistan olleeni ja myös halunneeni olla melankolinen. Tapetoin seinät mustiksi jätesäkeillä, kuuntelin Metallican One-biisiä ja viiltelin itseäni, sisällä valtava määrä haikeutta ja surua. Muistan miten arvet käsissäni näkyivät vielä vuosia, arvet sydämessä eivät näy mutta nekin säilyivät vuosia. Ihmiset pitävät asioita usein asioita sisällään ja  ilmentävät sisäisiä tuntemuksiaan mitä kummallisimmin keinoin. Huomatkaa minut! Auttakaa minua! nämä lauseet tulevat ulos eritavoin..
Ilo joka minussa asuu kuitenkin voitti, karikoista ja menetyksistä huolimatta opin olemaan onnellinen ja kiitollinen kaikesta. Päivittäin ihmettelen mistä hoitoihini tulevat ihmiset löytävät minut, kyyneleet virtaavat miltei joka hoidon jälkeen kiitollisuudesta. Enkelit vahvistavat minua joka kerta kun epäilen itseäni ja polkuani. He tuovat eteeni ihmisen joka sanoo juuri ne oikeat sanat, ne havahduttavat sanat jotka saavat minut ymmärtämään että i make a difference in this world. Minulla on väliä, minä pystyn pienillä asioilla parantamaan ihmisten elämää. <3 <3 <3 Olemalla onnellinen ja tekemällä asioita joista nautin teen hyvää myös muille. Muistakaa että jokaisella meillä on merkitys tällä ihmeellisellä pallolla :) Tärkeintä on olla rehellinen itselleen ja sydämelleen, pyrkiä rakastamaan itseään ja muita ehdoitta. Näkemään tämä päivä hyvänä ja tämä hetki parhaana <3

 Viimeaikoina olen nähnyt unia joka yö. Minulla on monta vihkosta joihin aina kirjoitan unet joilla tuntuu olevan joku merkitys. Eräänä yönä näin unta missä kaksi ystävääni näkivät minussa jotain mustaa, synkkää ja pahaa. Heräsin sydän hakaten ja itkien. Muistan koettaneeni unessa selittää että pyrin kaikin tavoin olemaan hyvä, Valo ja Rakkaus, että en halua pahaa. 
Seuraavana yönä näin unta missä pyörin korkealla ilmassa ja alleni avautui myrskyävä meri, meri oli myös sähköistetty ja minä pelkäsin putoavani mereen, huusin, rukoilin ja lauloin Ammaa <3 <3 <3 Sydämeeni laskeutui heti rauha ja jos sekunninkin olisin joskus epäillyt, aamulla olin varma että Amma on elämässäni syystä joka liittyy minuun, olkoon reitti mikä tahansa. Amma is Divine, Mestarini jolta saan apua viimekädessä ja ensihädässä..AINA <3<3 She Loves Me!!!

Ulkona sataa hiljalleen lunta, tämä on minun ensilumeni. Olen maalannut oman sielun kuvaani ja siinä on Valoa <3 Anna Erikssonin " Kulje ohi" soi taustalla. Voimallinen lauantai.
- Love Dharmada-

Incredible India once again

Ah, ensimmäinen aamu Suomen kotona <3 Lapsi tuhisee kainalossa, ulkona näyttää sysimustalle, vain kyntteliköt naapureiden ikkunoissa..pian on siis joulu...Intian helteen jälkeen on hyvin vaikea orientoitua jouluun..hih :) 

Ihanaa kuitenkin jälleen olla kotona, kietoutua vilttiin ja villasukkiin, maata lattialla nostellen enkelikortteja, laittaa wc-paperit vessanpyttyyn, nähdä rakkaita ystäviä, lämmin, ruosteeton suihku jne. Kuitenkin..missä on ne ystävät kenen kanssa heräsin 2 viikkoa? missä on se ashramin ja lintujen meteli? yhteisöllisyys? Molemmissa kodeissa on taivaallista oloa ja eloa <3

 
Tälläkerralla päiväkirjani sivut eivät täyttyneet kuten ennen, on hetkiä jolloin ohjataan kirjoittamaan ja hetkiä jolloin on muita tärkeitä prosesseja. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa matkasta tänne muutaman rivin, katsotaan miten käy :)

 Ihan ensimmäiseksi kuitenkin haluan kertoa nimestäni jonka Amma antoi minulle Suomessa.
Dharmada,  "The one who lives in righteousness"
Dharma on se joka ylläpitää kaikkeutta, Jumalallinen laki, oikeudenmukaisuus..Ihmisen Dharma on löytää Jumaluus itsessään. Rakastan nimeäni, sen kauneutta ja merkityksellisyyttä, se on työkalu henkisellä polullani <3 <3 <3
Olen äärimmäisen kiitollinen nimestä jota odotin mielestäni "kauan". Vuonna 2009 pyysin Ammalta nimeä ja Amma sanoi minulle silmät sädehtien "later"
Silloin itkeä nyyhkytin kokoyön, -Amma ei rakastakkaan minua ym. egolähtöisiä tuntemuksia.
Seuraavan kerran kun kysyin Ammalta nimeä itselleni ja pojalleni, Amma sanoi YES. Tämä taisi olla 2010. Oih ihanaa, vihdoin saisin nimen...nooo..sen jälkeen en koskaan ollut paikalla kun oli nimenantojono. Tällaisia jonoja on aika harvaksiltaan, varsinkin kun itse nään Ammaa fyysisesti aika harvoin. Kyse oli tottakai siitä että en ollut vielä valmis suurelle nimelleni, olenko koskaan.. en tiedä, mutta matkalla ;)

Saapuessani ashramin kotirantaan yllätys oli kovinkin suuri. Ranta oli täysin muuttunut, kivivallit oli poissa ja edessä avautui hiekkaranta! Uskomatonta, mitä täällä on tapahtunut? Istuessani siinä tunsin turvaa ja kodintuntua sydämessäni, kyyneleet alkoivat valua poskilleni. Vierelläni hohti oranssia valoa joka kertoi Enkelten kuninkaan, Metatronin olevan läsnä. Päälimmäisinä tunteina oli suuri rakkaus ja kiitollisuus, minulle oli annettu jälleen mahdollisuus olla täällä <3

Heti ashramiin päästyä tunsin energiamuutoksen vahvana, tuntui kuin Enkelit olisivat jääneet porttien ulkopuolelle ja minä astuin yhä voimakkaammalle energia-alueelle, Amman hoiviin. Ensimmäisinä päivinä tunsin kuinka sydänchakraani availtiin ja puhdisteltiin hienovaraisesti, ja ajttelinkin koko matkan liittyvän näihin Rakkaus-asioihini..Eipä ollutkaan ;)
Ensimmäisen darshanin saatuani tuntui kuin olisin ollut aivan energiapöllyssä. Jo jonossa tunsin sisälläni kuplivaa iloa. Saapuessani Amman eteen ilo jo pyrki ulos, Amma katsoi minua silmiin ja nauroimme molemmat. Halaus oli äärimmäisen pitkä ja onnellinen, ei pisaraakaan haikeutta. Nousetessani en meinannut pystyä kävelemään ja nauroin niin etten enää löytänyt kenkiänikään..what? :)
Ystäväni toki löysi ne heti ja minä etsin, ja etsin. Ymmärsin samassa miten paljon Rakastan elämääni, niin suomessa kuin intiassa..joka hetki.

Ystävieni kanssa päätimme ennen matkaa että kävisimme myös minilomalla Varkalassa, joten viikon oltuamme ashramissa, lähdimme 4 päiväksi lepolomalle :)
Paikka jossa olimme, Odayam- beach, oli ihana. Hotelli, ranta, kaikki. Ja uskon että myös tämä osa oli tarpeellinen kaikille, varsinkin ensikertalaisille joille Intia ja ashram saattoi tulla "pienoisena" shokkina <3
Varkalassa saimme kauniita kokemuksia. Istuimme iltapalalla nutella pancaket lautasilla tähtitaivaan alla hiekkarannalla, vain kynttilän- sekä kuunvalo seuranamme.. ja muutamat kulkukoirat. Rantaan paiskautuvat aallot musiikkina ja Venus tuikkien edessämme. It was surreal. Ahtauduimme kikattaen kaikki 4 samaan riksaan ja kävimme kokovartaloöljyhieronnassa..hihi päänahasta-varpaisiin tyyppinen menetelmä. Uimme arabian meressä ja "ratsastimme" aallon harjalla..lue :jäin aaltoihin ja paiskauduin sen mukana rantaan..heavy :) Toisen kerran elämässäni minä poltin itseni, nice...puoli tuntia auringossa ilman rasvaa ja rintalastani punoitti mukavasti :) Ostelimme ali baba-housuja ym. Itse olen ehkä onnellisin uudesta sari-kankaasta jonka saan alttarille. 

Koko ashramissa oloajan tunsin olevani kääntynyt sisäänpäin, tuntui kuin olisin pitänyt Ammaa kädestä ja katsellut hänen kanssaan ashram elämää ulkopuolelta. Kuin jumalallista näytelmää. Tuntui kuin mun elämässä tehdyt suuret päätökset olisivat saaneet siunauksen ja auttaneet minut tähän pisteeseen. Toki omat läksyt kuten arvostelunpelko, itsensä arvostaminen, vastaanottaminen olivat läsnä mutta eivät niin vahvasti kuin yleensä. Myös muiden oppiläksyjen seuraaminen  ovat saaneet omiin asioihin uutta näkökulmaa.
Viimeisenä iltana pyysin saada nähdä jotain merkityksellistä unta jota en tietenkään aamulla muistanut, kun pääsimme lentokoneeseen aloin katsomaan dokkaria Amy Winehousesta ja muistin uneni!! Unessa tein itsemurhan..näkemykseni mukaan tämä tarkoittaa egon murhaa, pelkojen kohtaamista. Ashramissa rukoilin usein egon sulautumista täydellisesti sydämeen jotta välttyisin tietyiltä tuntemuksilta. Tätä kirjoittaessani muistin myös sen tunteen joka oli ennen lähtöä, minulla ei ole koskaan ollut lentopelkoa enkä kokenut sitä nyttenkään niin mutta.. ennen lähtöä sain viestin joka liittyi lentämiseen ja kuolemaan. En tohtinut sanoa tästä kenellekkään ettei kukaan alkaisi manifestoimaan asiaa väärällä merkityksellä, pelon alaisena. Nyt ymmärrän että tämä liittyi tähän uneen ja sen tuomaan oivallukseen.

Viimeisenä päivänä sydämeni täytti jo kaipuu ja ikävä. En haluakkaan lähteä, vielä aamulla ajattelin että ihanaa se on päästä kotiinkin mutta mennessäni lavalle istumaan aloin itkeä lohduttomasti, yritin nieleskellä mutta en pystynyt..ihmisten myötätuntoiset katseet vain lisäsivät itkua ja minut ohjattiin Amman viereen istumaan. Äidin lohdullinen katse ja energia joka tuuditti minua saivat viimein sydämeni rauhoittumaan. Olin turvassa. Tämän jälkeen suuntasin jälleen rannalla ja muutaman minuutin istuttuani delfiini hyppäsi edessäni hyvin lähellä rantaa..oih <3 <3 Kiitos!
Rannalla olon jälkeen suuntasin viimeiseen darshaniin. Jonossa istuessani Ammalle esitettiin tanssiesityksiä Balilta. Musiikki oli pelottavaa kuin myös mielestäni hahmot jollain tasolla..huomasinkin heti miten tanssin alkaessa sakraalichakrassani tuntui viiltelyä, kuin kohtuani olisi hakattu tikarilla, tämän jälkeen solarissa alkoi myös polttella..ahaa,pelkoja..kuten rakkaudettomuuden pelkoa, parisuhdejuttuja, itsensä arvostusta piti vielä hieman puhdistella ja päästää ulos..ja lopuksi vielä kurkkuchakran hiominen :) Muutaman päivän olin myös jo tuntenut kolmannen silmän ja kruunun vahvaa prosessointia. Totaalipuhdistus, keholliset tuntemukset olivat tällä matkalla vahvasti siis kuvioissa.

 Seuraava aamu...lähdön aamu kului myös itkuisissa merkeissä ja sekavin tuntein. Koko moodin muutti kuitenkin neljä pientä asiaa ja muistijälki eilisestä halauksesta. Amma katsoi minua halauksen jälkeen merkityksellisesti kuin sanoen, "älä itke Rakkaus, olet jo pian taas luonani ja olen kanssasi aina <3"
Nämä muut neljä asiaa olivat sekunnissa tapahtuvia mutta niin avuliaita. Tunteeni muuttui täysin helpotukseksi ja Onnelliseksi. Kävin hyvästelemässä ystäväni Pujitan joka halatessamme sanoi juuri oikeat sanat korvaani <3 Kiitos! Tämän jälkeen lähdin rantaan ja Akhilesh käveli vastaan sanoen juuri oikeat sanat sekä vilauttaen myötätuntoisen hymyn. Kiitos! Rannassa näin vielä tanssivan delfiiniparven, hyppyjä, iloa..kuin oma private show. Kiitos! Ja viimeisenä, Amma käveli ohitseni..irtipäästäen minut kotiin, täyttäen Rakkaudella <3 Olin valmis lähtemään! 



 Taksissa aloin tuntea jälleen Enkelten herkän ja ilmavan energian ympärilläni..oli ihanaa palata kotiin!! Koko reissu oli omalta osaltani helpoin, suuri syy siihen varmasti oli se että lapseni ei ollut mukana. Vaikka maailman ihanin ja helpoin onkin, ashramissa nousee myös hänelle käsiteltäviä asioita sekä minun tarvitsee noudattaa hänen aikatauluaan, uimaan syömään jne :). Nyt olin vapaa näistä, oli vain omat käsiteltävät jutut :) Siltikin...ikävä oli kova ja seuraavalla kerralla hän tulee jälleen mukaan, mutta on hyvä myös välillä tehdä reissut yksin  <3 
Olkoon tämä tälläerää nyt tässä, ja jos mieleeni muistuu niin kirjoitan lisää...

"The light of your smile
like the sun in a storm somewhere inside of me
put your hand on my head
and wipe away all the fears I've ever met
or could invent
in the end you are all that matters
'cause you make me complete"

Tämä ihanuus odotti kotona <3

"Hearses don't pull U- Hauls" -Ruumisautoissa ei ole peräkärryä.

Iloiset ja inspiroituneet terveiset Ihanat!!

 Olen inspiroitunut suuresti viimeisimmästä lukemastani kirjasta! Tämä kirja on erilainen kuin yleensä lukemani jotka ovat myös hyvin inspiroivia. <3 <3 <3 Tämä sisältää ison annoksen omaa voimaa ja maadoittavaa, jykevää energiaa, joka on tällaiselle höttöiselle Enkelille hyvin "ravisuttavaa" ...välillä jopa ahdistavaa, mutta hyvällä tavalla liikkeelle panevaa.
Kirja on Kaarina Davisin  Irti Oravanpyörästä.
Tämä on juuri sitä mitä tähän hetkeen tarvitsin kun itse aion vuodeksi hypätä pois oravanpyörästä, antaa itselleni aikaa, olla lapselleni vieläkin parempi äiti, olla tukena ystävilleni ja läheisilleni vieläkin vahvemmin. Haluaisin matkustaa niin suomessa, kuin rajojen ulkopuolella..oppia elämän ihmeistä vieläkin lisää. 
Tahdon viimein kirjoittaa puolitoista vuotta sitten aloitetun kirjani loppuun, poltella kynttilöitä ja pitää villasukka-päiviä..hihi..
Minun on tullut aika tehdä se johon Enkelit ovat minua valmistelleet ja mitä kohti minua on johdateltu. 
Anon vuorotteluvapaata vuodeksi työstäni jotta voisin toteuttaa edellämainitut asiat. Koen että ihmiset tekevät aivan liikaa työtä, motivaationa raha jolla voi ostaa itselleen hyödyttömiä tavaroita. Näin ainakin minä teen/tein. Kirja on auttanut minua ymmärtämään lisää omavaraisuudesta, kulutuksesta, luomusta, irtipäästämisestä, ..siitä miten minussa on sisua ja voimaa, olen rohkea. Ei, en pelkää työntekoa tai ole laiska kuten jotkut ihmiset saattavat minut leimata, minulla on vain tärkeysjärjestys elämässä erilainen tällähetkellä kuin heillä. Tarkoitukseni ei ole maata päivät pitkät sohvalla katsellen tv:stä uusintoja. Tarkoitus on tehdä oma kasvimaa, kasvattaa omat perunat ja porkkanat ensivuodelle...kävellä metsissä keräillen marjoja ja sieniä, kuunnellen puiden huminaa..halaillen puita ja tarkastellen luontoa. Tarkoitukseni on istua meren rannalla tunteja, pelata lapseni kanssa ja tehdä hänelle ruokaa, saattaa kouluun ja olla onnellinen. Tarkoitus on auttaa lähimmäisiä arkiaskareissa ja opetella karsimaan kaikki ylimääräinen materia pois. Tapanamme on ostaa ja kuluttaa mahdollisimman paljon, ostelu tuo meille hyvän mielen...hetkeksi. Kuten kirjassa sanotaan, hyvin usein olemme "tilipäivä miljonäärejä" :) Tunnistan. Mutta mietimmekö koskaan " jos ostan 200€ kuulokkeet paljonko joudun tekemään töitä niiden eteen.." Laske tuntipalkka -verot- työmatkakulut- liitonmaksut ym...Havahdutti ..hei, tämänkin ajan voisin ihailla luontoa ja ruokkia oravia (mielekkäämpi vaihtoehto minulle) En ole edes ajatellut asiaa näin, olen vain ostanut (vaikkakin vähemmän kuin ennen). Miksi en sijoittaisi rahaani vapaa-aikaan joka on ainoa mitä toivon..lisää aikaa :) Kysymys: mistä ajattelit saada rahaa jota sijoittaa vapaa-aikaan jos et käy töissä? Niin... kysymys kätkee usein vastauksen..töissä käyminenkin maksaa ja käydessäni töissä kulutan paljon enemmän, ostelen epäkäytännöllisiä vaatteita, käyn syömässä 15€ lounaita ulkona, käyn kaupat kiireessä ja nälkäisenä, ostan mitä mieli tekee katsomatta hintaa. Teen helppoja, nopeita ruokia jotka tulevat maksamaan enemmän, ostan bussikortin, ehostan itseäni enemmän töihin, teen heräteostoksia ym ym..jotkut saattavat käydä viihteellä, juoda alkoholia, polttaa tupakkaa..nämä kaikki maksavat. Kyse on siitä mistä on valmis luopumaan, ihminen tulee hyvinkin vähällä toimeen. Elämä on täynnä valintoja joista meidän tulee kantaa vastuu.
Ja kuka tietää onko tämäkään pysyvä haaveeni, omat haaveeni vaihtuvat päivittäin..nyt tämä tuntuu sydämessä oikealta ja rauhoittavalta vaihtoehdolta. 
Jonain päivänä asun meren rannalla tuulikellojen ympäröimänä, puissa erivärisiä linnunpönttöjä, järjestäen kursseja ja Enkeliretriittejä, paikka on kaikille avoin ja ihmiset voivat tulla sinne parantamaan sieluaan ja kehoaan <3 

Uskalla heittäytyä elämän virtaan, tavoittele rauhaa ja onnea, tee asioita jotka tekevät sinusta onnellisen ja vaihda niitä kun siltä tuntuu. Kuuntele Sielusi kaunista ohjausta <3
 
Vähän jämäkämpi kirjoitus Sielulta..Enkelit ympätillä hurraten <3 <3

Kiitollisna kaiken vastaan otan Sulta.

Jälleen on sellainen päivä etten voi välttyä kiitollisuuden kyyneliltä kun ajattelen elämääni taaksepäin.
Vaikka ajattelisin vain tunnin on se jo niin rikasta että sydämeni pakahtuu.
Pienet asiat saavat minut hyvin onnelliseksi, kuten ruoka..hihi..ja se että Enkelit tietävät minun reaktioni kun olen nälissäni..Siksipä eilen kun menin ystäväni luo hän oli laittanut syötävää pöytään ja leiponut mustikkapiirasta :) Tänään pääsin toisen ystäväni luona jälleen valmiiseen ruokapöytään, bataattikeittoa ja porkkanakakkua :P
Ja miksi nostan tämän esiin on se että olen maailman huonoin kaupassakävijä / enkä jaksa tehdä ruokaa..varsinkaan kun poikani on isän luona tämän viikonlopun. Usein nämä ajat syön suklaata ja juon vettä..healty way..;) Tämän takia enkelit supattavat ystävieni korvaan "antakaa sille ruokaa <3 <3 <3"
Minun Rakkaat ystäväni ovat myös aina hyvin kannustavia ja he uskovat minuun, enemmän kuin itse koskaan uskaltaisin. Kiitos heille kaikesta, siitä että uskallan olla minä heidän seurasaan, siitä että saan tuntea itseni rakastetuksi, tärkeäksi <3

Aamupäivällä kävelin hoitohuoneelleni kainalossani verhot ja vilttejä, soittimessa uutta Enkelimusiikkia ja Sielu hihkuen jälleen hoitomahdollisuudesta.
Minulla on hoitohuone ollut n. vuoden ja otan ihmisiä vastaan yhtenä arki-iltana sekä satunnaisesti viikonloppuisin. Rakastan työtäni Enkeli/energiahoitajana, tähän sisältyy kanavoinnit, korttien tulkinnat ja maalaukset, fyysisten-ja henkisten lukkojen availut, Enkeli-illat ja tuloillaan olevat Vapauta Sielusi-tyyppiset kurssit.
Hoitohuone on aivan ihana, kuten on myös Ihmisenkeli sen takana. Hoitotilassa minulla on ollut vain hoitopöytä, muutama enkelipatsas, kuva Ammasta ja kynttilöitä. Kolmena viimeisenä hoitokertana Enkelit ovat sanoneet minulle kotiinlähdön yhteydessä
"Ensikerralla muista verhot"..No tänään kävin läpi verhojani ja nappasin mukaani yhdet, voi sitä enkelten riemun määrää!! Camoon, yhdet verhot tokaisin :) Mutta yhdillä verhoilla voi saada suuren muutoksen itseen. Ripustaessani verhoja kyyneleet kihosivat silmiini samoin kuten nyt, ymmärsin vasta nyt että Jumala todella oli lahjoittanut minulle tämän hoitohuoneen koska uskoi minuun.Olin vihdoin valmis vastaanottamaan tämän lahjan, sydän täynnä kiitollisuutta. Kiitollinen toki olen ollut jo aiemmin, mutta en ole uskonut ansaitsevani tätä lahjaa. Enkelit todella toteuttavat jokaisen haaveeni, pitää vain katsoa taakseen huomatakseen ne. Olen onnekas, tiedän sen, monella tapaa.

Kiitollinen olen myös kaikesta siitä mistä olen tullut ja miten.
Tänään lueskelin vuonna 2005 &2006 kirjoittamia laulujani ja ihmettelin, kuka näitä on kirjoitellut? En muista ajatelleeni silloin asioita joita nyt pohdin, kuitenkin laulujen naiviudesta huolimatta niissä on se sama näkökulma jonka myös nyt koen..kaiken yhteyden ja merkityksellisyyden. Toisista kappaleista voin herkästi aistia myös silloisen sisäisen eksymisen tunteen ja kaipuun Itseäni kohtaan.
Millainen minä yleensäkään olin esim. kymmenen vuotta sitten..en muista, en todella. Äitini sanoo että olen sama iloinen Noora, näkökulmat ovat vain menneet uusiksi :) Ja toisaalta, menneellä ei ole väliä. Me kasvamme ja muutumme jatkuvasti, unelmat muuttuvat hetkessä, kehomme muuttuu..Sielumme säilyy Rakkautena.

Tällähetkellä kynttilät lepattavat lempeästi ympärilläni, kuuntelen voimallista Enkelimusiikkia, suitsuke tuoksuu vahvasti kodissani ja Enkelit kurkkivat olkani yli mitä kirjoitan. Koskaan en ole yksin, etkä ole sinäkään ;)
Tarkoitukseni oli tänään tehdä pohjaa Enkelten kanssa tuleville Enkeli-illoille mutta päädyinkin kirjoittamaan tätä sekä tekemään Aarrekartan ensivuodelle!! En malta odottaa unelmieni täyttymistä <3
Tein muuten aarrekartan tietokoneella: Loin ensin kansion Aarrekartta 2013 ja sinne lisäsin kuvia toiveistani, ihanuus! Helppoa :)

Välillä en voi kuin ihmetellä miten minä olen tässä, ja samaan aikaan ymmärrän että minua on yritetty saada tähän pitkään :) Kaikki kuitenkin on tapahtunut juuri oikeassa syklissä.
Koen että ensimmäinen muistamani yritys tapahtui 1995, ensirakkauteni sekä kaverini kuolivat traagisissa olosuhteissa. Olin 17-vuotias ja sujahdin shokkiin sinä iltana, täytyy myöntää että edelleen seuraavat puolivuotta on hämärän peitossa...
Kiitos Enkeleille jotka ovat minua sieltä tähän kannatelleet.
En muista olenko kirjoittanut tästä jo ennen mutta tämä on tapani terapoida itseäni joten kirjoitan uudelleen :) 
Sinä iltana tämä ystäväni soitti minulle Lynyrd Skynyrdin kappaleen Free bird, kuulin tämän ensimmäistä kertaa ja ystäväni sanoi :
"muista että olet aina mun pikkusisko, tapahtu mitä tapahtu" Seuraavana aamuna hän oli poissa. Myöhemmin ymmärsin tämän yhteyden, hänen sielunsa tiesi hänen aikansa koittaneen. Kappale alkaa " If I leave here tomorrow, would you still remember me?"
Tämän jälkeen myös poikaystäväni vieraili useissa unissani kertoen että kaikki koettu oli suurta lavastusta, harhaa..ja että hänellä on kaikki hyvin <3
Juuri nyt enkelit viestivät minulle tämän kokemuksen liittyvän taakkaani jota kannan toisella olkapäälläni, se on jopa alkanut fyysisesti kasvaa väärin ja taakka liittyy miehiin. Minä haluan pelastaa kaikki miehet elämässäni, jokaikisen poikaystävän, isäni..kaikki. Olen ollut magneetti joka kerää itselleen autettavia. Eräs ilta ystäväni sanoi; mitä jos vaikka antaisit jonkun joskus huolehtia sinusta! Tämä havahdutti minut jälleen siihen että annan vaikka oman voimani jos saan jonkun pelastettua, tämähän ei palvele ketään, vähiten minua.
Tässä ja nyt luovun taakastani ja lasken menettämisenpelosta luodut muurini. <3

 

Seuraava herättelevä kokemus oli parhaan ystäväni taistelu syöpää vastaan hänen ollessaan 23-vuotias. Tämän taistelun voitti syöpä. Viime kesänä löysin kasetin jonka olimme nauhoittaneet ollessamme 15-vuotiaita..siinä me jutustelemme hassuja, voi kuinka kaipaankaan hänen ääntään ja häntä vierelleni. Tiedän hänen nytkin pyyhkivän kyyneleitäni poskiltani mutta haluaisin vain halata häntä hetken.. fyysisesti, kuulla hänen naurunsa, nähdä hänen katseensa. Hän oli siskoni, sydämessäni <3
Myös tämä kokemus toi minulle vahvoja unia jossa ystäväni kertoi olevansa onnellinen ja kaiken olevan hyvin. "En voi tulla luoksesi koska paikkani on nyt täällä", hän kertoi ja osoitti pientä mökkiä kauniin metsän reunalla, "en voi ylittää rajaa." <3

Ei, en vieläkään havahtunut!! :) Tarvittiin lukuisia pettymyksiä, kokemuksia ja ihmisiä jotta pääsin tähän pisteeseen. Kaikista eniten tarvittiin Ammaa, voi Amma-Rakas. Kiitos !!

"If I leave here tomorrow
Would you still remember me?
For I must be traveling on, now,
'Cause there's too many places I've got to see.
But, if I stayed here with you, girl,
Things just couldn't be the same.
'Cause I'm as free as a bird now,
And this bird you can not change."

Enkeliterveiset

Lämpimät ja Valoisat terveiset täältä Enkelten syleilystä :)
Olenkin odotellut koska minun kuuluu kirjoittaa, ja tänään on kuulemma se päivä.
Ai nytkö? kysyn Enkeleiltä jotka puhaltelevat viileää energiaa päälakeni yllä, koko kehoni värisee hetkellisesti. " Kyllä Rakkaus, nyt on aika."
Ensinnäkin minun tulee kirjoittaa siitä miten me jokainen kanavoimme, kanavoimme tunteitamme, energiaa ja viestejä jatkuvasti, pääroolissa on nyt tunteiden kanavointi. Me pyrimme usein löytämään kohteen tunteillemme, ihmismielen on helpompi käsittää asiat kun on olemassa fyysinen kohde johon kanavoida tunne. Tunne saattaa olla rakkaudellinen, se saattaa olla suru, viha tai ahdistus. Rakkaudelliset tunteet toki voimme kanavoida henkilöön, mutta on myös mahdollista kanavoida ne tilanteeseen tai universaalilla tasolla "räjäytellä ympäriinsä" koko luomakunnalle. :)
Todellinen Rakkauden tunne ei koskaan ole väärin.
Edellämainitut jälkimmäiset tunteet meidän tulisi luovuttaa Korkeimman käsiin.
Esimerkiksi kun kanavoin Enkeleitä tapahtuu se seuraavasti : Enkelit viestivät Sielulleni joka taas laittaa viestin eteenpäin mielelleni..tässä korostuu myös mielemme tärkeys, tarvitsemme mielen tuottamaan viestit sanalliseen muotoon, jos sanoin haluamme viestiä. Tarvitsemme myös mielemme ja sielun yhteistyötä jotta viesti olisi mahdollisimman puhdas.
Kun tunnemme surua tulisi meidän toki elää tämä tunne, päästää ulos..mutta meidän tulisi pyrkiä olemaan kanavoimatta tätä tunnetta toiseen ihmiseen. Sielumme kautta voimme luovuttaa nämä tunteet Enkeleille, Korkeimmalle Voimalle, Valolle..miksi ikinä haluamme tätä kutsua.
Niin pitkään olemme kantaneet turhaa taakkaa ja yrittäneet puskea sen ulos satuttamalla ihmisiä ympärillämme. Luoksemme on lähetetty suunnattomasti auttajia niin fyysisessä muodossa kuin henkien ja Enkelten muodossa. Tärkeintä on muistaa pyytää apua, hyväksyä ja päästää irti.

Toinen asia josta minun tulee kirjoittaa on oman näkemiseni todentaminen.
 Niinkuin olen jo aiemmin kirjoittanut, näen Enkeleitä :)
Ihania, kirkkaita, suuria, pieniä, valoisia, erivärisiä, hiljaisia, kovaäänisiä, sädehtiviä ja aina, AINA rakkaudellisia Enkeleitä. Nykyään olen nähnyt usein myös opastani  kun olen päästänyt hänet lähemmäs. Enkelit eivät näyttäydy jokahetki, joidenkin suojelusenkelit eivät halua näyttäytyä lainkaan, mutta voin tuntea heidän energiansa.

Usein käy kuitenkin niin että kun näen hengen tai enkelin, en sano sitä. Hoitotilanteessa pyrin kertomaan kaiken mitä näen ja koen parhaani mukaan, mutta ollessani toisaalla...näen mutta en "todenna." Tähän Enkelit ovat pyytäneet muutosta jo itseni takia, näin opin hyväksymään myös itse paremmin omat "kykyni"
Eilen olikin sitten mukava matka ystäväni kanssa Tampereelle neljän takapenkillä olevan Enkelin kanssa :DD Kun kerroin ystävälleni mitä autossa matkustaa tunsin sydämessäni valtavaa helpotusta ja kiitollisuutta. Enkelit iloitsivat ympärilläni. Toki olen sitä mieltä että näissäkin tilanteissa on käytettävä erottelukykyä, kuka on valmis vastaanottamaan tiedon ympärillä olevista hepuista, kuka haluaa kuulla aurastaan tms. Yhtäkaikki, nyt olen niin onnellinen kun olen tämän ymmärtänyt, oppinut uutta..Itsestäni. Itseni hyväksyminen vaatii minulta joskus suunnattomia ponnisteluja..

Tampereen reissusta sivumainintana voin kertoa että olimme menossa Von Hertzen Brothersien keikalle,.( ties kuinka monetta kertaa ;) )
Kyseinen bändi on saanut minussa 2008 liikkeelle voiman jonka ansiosta olen tässä, tätä kautta minut sysäistiin 2008 maailman suurimman Rakkauden armolliseen syliin. Kiitosta heille ohjauksesta <3
Matkallemme mahtuu monia jotka kuljettavat meitä kohti Itseämme, mutkitellen, oikoreitein, mäkien ja laaksojen kautta.  En voi kyllin painottaa, "Jokainen elämässäsi on syystä, myös tapahtumat."
Anyway, keikka oli H-U-I-K-E-A ja Ystävät olivat ihania <3
Energia ennen keikkaa oli jossainmäärin..hmmm..arvelluttava mutta kaikki kääntyi bändin soittaessa. Taivaallista, ei voi muuta sanoa! Suosittelen jokaiselle <3
Ennen keikkaa kävimme napsimassa kuvia mm. ortodoksisesta kirkosta, ja kas kummaa mitä ihanaisia Enkeleitä kirkon ympärillä hyöri lisäksemme.

Torstaina postipoika kiikutti minulle kirjeen joka kertoi etten ollut päässyt kouluun vaikka tulokset olivat olleet hyvät. Toisin kuin luulin, valtava vapauden aalto kulki ylitseni ja rauha asettui sydämeeni..mitä kummaa tämä nyt taas tarkoitti? Luulin todella halunneeni kouluun..hyvin äkkiä enkelit muistuttivat minua todellisesta syystä miksi hain kouluun, vapaudesta. Olin ajatellut että koulun ohella pystyn tekemään hoitoja, maalata tauluja, pitää enkeli-iltoja ym.enemmän kuin töiden ohella.
 Uskallus hypätä tälle Elämäntehtävän tielle vailla mitään "fyysistä" turvaa on minulle hyvin pelottavaa. Korostan sanaa Hyvin :)
Uskon että paikkani sai varmasti joku joka todella tarvitsee koulua ja joka todella haluaa tähän ammattiin..itselleni tämä oli pakotie..ja näinhän Sieluni ei anna minun toimia. Tähän olen jopa kirjoittanut kirjallisen sopimuksen jota kunnioitan <3
Näin olen pisteessä jossa sydämessä on rauha, vapaus tuntuu käsinkosketeltavalta ja mahdollisuudet edessäni ovat avoinna, potentiaali toteuttaa on kaikissa täydellinen, uskallus ei.
Luotan vahvasti siihen että uudet asiat tuodaan luokseni kun sen aika on.
Uutisen tullessa jouduin myös tarkastelemaan omaa reaktiotani, yritänkö sanoa "ei haittaa" itseni ja pettymyksen takia, koetanko sulkea tämän oven esittämällä että kaikki on hyvin, vai tuleeko tunne sydämestä. Tarkastelun jälkeen olen vahvavsti jälkimmäisen kannalla ja tämä huojentaa mieltäni.
Mikä ei aina huojenna mieltäni on se että jokaisen asiaan pitää aina lisätä henkinen oppitunti ;) Eikö joskus joku asia voisi vain olla? se miettii..onneksi mielikin on alkanut hieman jo ymmärtää että, ei voi..ei vain voi. <3

Säkenöivää ja Rakkaudellista Isänpäivää kaikille <3

Tässä vielä kappale joka toi siskolleni minut mieleen..voi ihanuus ja liikutus <3

Rakkaudella Dharmada

"Sä tiedät reitin taivaanrantaan  
sä naurat valoa maailmaan  
sä piirrät tuulen koukeroita sun huoneen ikkunaan  
Sä keräät ilon sirpaleita pisaroita auringon  
Sul on pantteriaskissa taivas tammikuun
 

 Mä luulen et sulla on enkelinsilmät 

ja paremmin kuin muut näät kesäkuun merensiniset tuulet 

kirkkaammin kuin muut värit varsinkin  

Mä luulen että nuo on silmät enkelin ne näkee taivaan tarkemmin

 Sä tiedät mistä linnut laulaa 

ja minne pilvet laskeutuu 

Sä osaat olla tosi hiljaa puhumatta niinkuin puu 

Ja jos sun sydämesi särkyy se särkyy ihan kokonaan 

Mut vähäks aikaa vaan ehkä tunniksi korkeintaan

 Sulla on taito ottaa mua kädestä kii 

antaa surullisen surra vain surujaan päivin sateisin 

varsinkin on hyvä että sä oot juuri tuollainen valoihminen..."

Kylmää kyytiä Enkelten matkassa.

Hei kaikki Ihanuudet, ja terveiset vilttien alta.<3 <3 <3
Koko elämämme me kokoamme itseämme kuin suurta kaunista palapeliä, välillä palat tuntuvat olevan hukassa ja välillä ne eivät tunnu synkronoivan muiden palojen kanssa. Kaikki on kuitenkin juuri niin kuin kuuluukin olla. 
Eilen havahduin itseni työstössä..minulla on jo pitkään ollut kylmä...fyysisesti. Niin, toki tiedän että ilmat ovat viilenneet..:) Tämä kylmyys on erilaista, ja tähän Enkelit ovat halunneet minun kiinnittävän huomiota. Minä teen aika paljon energiahoitoja, kanavointeja tai mentoorityylistä duunia Enkelten kanssa ja omat syvimmät asiani vuodatan pääasiassa Ammalle ja Enkeleille.
Usein Enkelit viestivät minulle miten ihmiset ovat luotu toisiaan varten ja miten me autamme toisiamme..tätä viestin myös eteenpäin. Enkelit toki pystyvät auttamaan meitä missä tahansa, mutta koska Enkelit eivät suurimmaksi osaksi ole olleet ihmisiä, voivat joskus ihmistason neuvotkin olla paikallaan.
Tässä pääsemme ongeman ytimeen..Alitajuntaisesti koen että minut on luotu muita varten muttei muita minua varten. Tästä syystä turvaudun enkeleihin enkä osaa ottaa ihmistason apua vastaan, pelkään menettäväni tämän huikean Enkelikokemuksen. Tiedän että Enkelit eivät häviä ympäriltäni jos tukeudun ihmisiin, silti tämä on minulle vaikeaa. Ehkä jollain tasolla ajattelen myös että kukaan ihminen ei voi antaa minulle niin viisaita neuvoja kuin Enkelit. Samalla tiedän että sama Jumaluus on jokaisessa ja sama viisaus..mutta myös ego, kuten myös minulla. 
Pyrin alati aistimaan energioita ympärilläni, virittäydyn Enkelten huudeille ;)Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja varasin ajan itselleni energiahoitoon, viestin "tehdessäsi hyvää itsellesi teet sitä myös muille"saattelemana. 
Tähän kylmyyteen olen alkanut kiinnittämään yhä useammin huomiota ja se johtuu juurikin epätasapainosta ja yhtenäisestä Enkelten kanssa pyörimisestä. Ei pidä unohtaa ihmisyyden ja tasapainon tärkeyttä, me olemme tulleet maaplaneetalle kokemaan ihmisyyden ihanuuden...muistamaan keitä olemme ja kasvamaan.
Zadkielin eilinen läsnäolo ja viestit saivat minut ymmärtämään jälleen itseäni. Minä en suinkaan ole valmis palapeli, ja vaikka en näin ole luullutkaan olen heivannut itseni taka-alalle. Tällähetkellä tuntuu että muutama pala on jonkun muun taskussa, muutama on rikki, muutama hukassa, muutama täydellisesti synkronoituna, muutama ei...
Ja niin kuuluukin olla, täydellinen suunnitelmani on juuri siinä tilassa missä pitääkin ja olen Onnellinen. Olemme toinen toisiamme varten, olemme itseämme varten. Lupaan sielulleni ottaa muiden antaman avun vastaan sydämellisellä Kiitollisuudella. Koetan olla ihmisempi :D

 

Toinen herännyt tuntemus on odotukset. Huomaan joskus pelkääväni ihmisten odotuksia suhteeni: "Jos hän kerta näkee ja kuulee Enkelit, on hänellä varmasti kaikki vastaukset" ..Ja näinhän ei asiat todellakaan ole. Meidän ei kuulukkaan saada vastauksia valmiina vaikka joskus niin toivomme, tämä estäisi kasvumme. Kukaan muu ei voi antaa meille vastauksia itsestämme, voimme saada suuntaa ja siemenet oivalluksen syntymiseen, mutta oikeutta luoda toisen elämää meillä ei kenelläkään kuitenkaan ole, Luojan Kiitos. Nämä tuntemukset ovat varmasti myös omaa epävarmuutta ja omia odotuksia saada vastauksia...arvostelua itseä kohtaan, pelkoa. Asiat joihin minun halutaan kiinnittävän huomiota ovat aina viestejä, aina. Ja jälleen ; jokainen joka astuu elämääsi on siinä tietystä syystä ja tietyn aikaa.

Epävarmuus, Arvostelunpelko..koskahan opin Rakastamaan itseäni täydellisesti ja olemaan pelkäämättä rakastavatko ja hyväksyvätkö muut <3 Tämä taitaa olla oppiläksyni tällä erää....:)
Ihanaa tämä Elämä silti on ja oivalluksia täynnä kun vain pitää aistit avoinna <3
Olette Rakkauksia. <3