Kiitollisna kaiken vastaan otan Sulta.

Jälleen on sellainen päivä etten voi välttyä kiitollisuuden kyyneliltä kun ajattelen elämääni taaksepäin.
Vaikka ajattelisin vain tunnin on se jo niin rikasta että sydämeni pakahtuu.
Pienet asiat saavat minut hyvin onnelliseksi, kuten ruoka..hihi..ja se että Enkelit tietävät minun reaktioni kun olen nälissäni..Siksipä eilen kun menin ystäväni luo hän oli laittanut syötävää pöytään ja leiponut mustikkapiirasta :) Tänään pääsin toisen ystäväni luona jälleen valmiiseen ruokapöytään, bataattikeittoa ja porkkanakakkua :P
Ja miksi nostan tämän esiin on se että olen maailman huonoin kaupassakävijä / enkä jaksa tehdä ruokaa..varsinkaan kun poikani on isän luona tämän viikonlopun. Usein nämä ajat syön suklaata ja juon vettä..healty way..;) Tämän takia enkelit supattavat ystävieni korvaan "antakaa sille ruokaa <3 <3 <3"
Minun Rakkaat ystäväni ovat myös aina hyvin kannustavia ja he uskovat minuun, enemmän kuin itse koskaan uskaltaisin. Kiitos heille kaikesta, siitä että uskallan olla minä heidän seurasaan, siitä että saan tuntea itseni rakastetuksi, tärkeäksi <3

Aamupäivällä kävelin hoitohuoneelleni kainalossani verhot ja vilttejä, soittimessa uutta Enkelimusiikkia ja Sielu hihkuen jälleen hoitomahdollisuudesta.
Minulla on hoitohuone ollut n. vuoden ja otan ihmisiä vastaan yhtenä arki-iltana sekä satunnaisesti viikonloppuisin. Rakastan työtäni Enkeli/energiahoitajana, tähän sisältyy kanavoinnit, korttien tulkinnat ja maalaukset, fyysisten-ja henkisten lukkojen availut, Enkeli-illat ja tuloillaan olevat Vapauta Sielusi-tyyppiset kurssit.
Hoitohuone on aivan ihana, kuten on myös Ihmisenkeli sen takana. Hoitotilassa minulla on ollut vain hoitopöytä, muutama enkelipatsas, kuva Ammasta ja kynttilöitä. Kolmena viimeisenä hoitokertana Enkelit ovat sanoneet minulle kotiinlähdön yhteydessä
"Ensikerralla muista verhot"..No tänään kävin läpi verhojani ja nappasin mukaani yhdet, voi sitä enkelten riemun määrää!! Camoon, yhdet verhot tokaisin :) Mutta yhdillä verhoilla voi saada suuren muutoksen itseen. Ripustaessani verhoja kyyneleet kihosivat silmiini samoin kuten nyt, ymmärsin vasta nyt että Jumala todella oli lahjoittanut minulle tämän hoitohuoneen koska uskoi minuun.Olin vihdoin valmis vastaanottamaan tämän lahjan, sydän täynnä kiitollisuutta. Kiitollinen toki olen ollut jo aiemmin, mutta en ole uskonut ansaitsevani tätä lahjaa. Enkelit todella toteuttavat jokaisen haaveeni, pitää vain katsoa taakseen huomatakseen ne. Olen onnekas, tiedän sen, monella tapaa.

Kiitollinen olen myös kaikesta siitä mistä olen tullut ja miten.
Tänään lueskelin vuonna 2005 &2006 kirjoittamia laulujani ja ihmettelin, kuka näitä on kirjoitellut? En muista ajatelleeni silloin asioita joita nyt pohdin, kuitenkin laulujen naiviudesta huolimatta niissä on se sama näkökulma jonka myös nyt koen..kaiken yhteyden ja merkityksellisyyden. Toisista kappaleista voin herkästi aistia myös silloisen sisäisen eksymisen tunteen ja kaipuun Itseäni kohtaan.
Millainen minä yleensäkään olin esim. kymmenen vuotta sitten..en muista, en todella. Äitini sanoo että olen sama iloinen Noora, näkökulmat ovat vain menneet uusiksi :) Ja toisaalta, menneellä ei ole väliä. Me kasvamme ja muutumme jatkuvasti, unelmat muuttuvat hetkessä, kehomme muuttuu..Sielumme säilyy Rakkautena.

Tällähetkellä kynttilät lepattavat lempeästi ympärilläni, kuuntelen voimallista Enkelimusiikkia, suitsuke tuoksuu vahvasti kodissani ja Enkelit kurkkivat olkani yli mitä kirjoitan. Koskaan en ole yksin, etkä ole sinäkään ;)
Tarkoitukseni oli tänään tehdä pohjaa Enkelten kanssa tuleville Enkeli-illoille mutta päädyinkin kirjoittamaan tätä sekä tekemään Aarrekartan ensivuodelle!! En malta odottaa unelmieni täyttymistä <3
Tein muuten aarrekartan tietokoneella: Loin ensin kansion Aarrekartta 2013 ja sinne lisäsin kuvia toiveistani, ihanuus! Helppoa :)

Välillä en voi kuin ihmetellä miten minä olen tässä, ja samaan aikaan ymmärrän että minua on yritetty saada tähän pitkään :) Kaikki kuitenkin on tapahtunut juuri oikeassa syklissä.
Koen että ensimmäinen muistamani yritys tapahtui 1995, ensirakkauteni sekä kaverini kuolivat traagisissa olosuhteissa. Olin 17-vuotias ja sujahdin shokkiin sinä iltana, täytyy myöntää että edelleen seuraavat puolivuotta on hämärän peitossa...
Kiitos Enkeleille jotka ovat minua sieltä tähän kannatelleet.
En muista olenko kirjoittanut tästä jo ennen mutta tämä on tapani terapoida itseäni joten kirjoitan uudelleen :) 
Sinä iltana tämä ystäväni soitti minulle Lynyrd Skynyrdin kappaleen Free bird, kuulin tämän ensimmäistä kertaa ja ystäväni sanoi :
"muista että olet aina mun pikkusisko, tapahtu mitä tapahtu" Seuraavana aamuna hän oli poissa. Myöhemmin ymmärsin tämän yhteyden, hänen sielunsa tiesi hänen aikansa koittaneen. Kappale alkaa " If I leave here tomorrow, would you still remember me?"
Tämän jälkeen myös poikaystäväni vieraili useissa unissani kertoen että kaikki koettu oli suurta lavastusta, harhaa..ja että hänellä on kaikki hyvin <3
Juuri nyt enkelit viestivät minulle tämän kokemuksen liittyvän taakkaani jota kannan toisella olkapäälläni, se on jopa alkanut fyysisesti kasvaa väärin ja taakka liittyy miehiin. Minä haluan pelastaa kaikki miehet elämässäni, jokaikisen poikaystävän, isäni..kaikki. Olen ollut magneetti joka kerää itselleen autettavia. Eräs ilta ystäväni sanoi; mitä jos vaikka antaisit jonkun joskus huolehtia sinusta! Tämä havahdutti minut jälleen siihen että annan vaikka oman voimani jos saan jonkun pelastettua, tämähän ei palvele ketään, vähiten minua.
Tässä ja nyt luovun taakastani ja lasken menettämisenpelosta luodut muurini. <3

 

Seuraava herättelevä kokemus oli parhaan ystäväni taistelu syöpää vastaan hänen ollessaan 23-vuotias. Tämän taistelun voitti syöpä. Viime kesänä löysin kasetin jonka olimme nauhoittaneet ollessamme 15-vuotiaita..siinä me jutustelemme hassuja, voi kuinka kaipaankaan hänen ääntään ja häntä vierelleni. Tiedän hänen nytkin pyyhkivän kyyneleitäni poskiltani mutta haluaisin vain halata häntä hetken.. fyysisesti, kuulla hänen naurunsa, nähdä hänen katseensa. Hän oli siskoni, sydämessäni <3
Myös tämä kokemus toi minulle vahvoja unia jossa ystäväni kertoi olevansa onnellinen ja kaiken olevan hyvin. "En voi tulla luoksesi koska paikkani on nyt täällä", hän kertoi ja osoitti pientä mökkiä kauniin metsän reunalla, "en voi ylittää rajaa." <3

Ei, en vieläkään havahtunut!! :) Tarvittiin lukuisia pettymyksiä, kokemuksia ja ihmisiä jotta pääsin tähän pisteeseen. Kaikista eniten tarvittiin Ammaa, voi Amma-Rakas. Kiitos !!

"If I leave here tomorrow
Would you still remember me?
For I must be traveling on, now,
'Cause there's too many places I've got to see.
But, if I stayed here with you, girl,
Things just couldn't be the same.
'Cause I'm as free as a bird now,
And this bird you can not change."