24.2.2015

Oho... nyt mennään!





4.2 syntyi päätös. Olen ollut vuoden vuorotteluvapaalla ja vuosi on kutakuinkin kulunut joka toinen päivä ajatuksessa: en palaa takaisin duuniin ja joka toinen taas: palaan takaisin. Intiassa kysyin Ammalta mitä minun tulisi tehdä ja sain siunauksen päätökselleni. <3 Tänään irtisanouduin vakituisesta, luovasta ja ihanasta työstäni. Unelmat muuttuvat,  ja tämäkin työ oli unelmatyö kunnes minusta alkoi tuntua ettei minulla ole enää annettavaa ja että olen väärässä paikassa. …tosin väärässä paikassa emme ole milloinkaan… vain väärällä asenteella ;) hih.. Nyt on aika siirtää tämä unelmaduuni sille joka siitä todella unelmoi <3  Polkuja on erilaisia, on nopeita polkuja ja mutkittelevia. Oma polkuni alkoi tuntua liian mutkaiselta eikä minun ollut enää hyvä olla itseni kanssa, en ollut hyvä äitikään enkä se paras työkaveri. Tunsin itseni ulkopuoliseksi vaikka tämä kaikki oli omaehtoista, mikään eikä kukaan käyttäytynyt niin, muutos tapahtui minussa. Vuorotteluvapaan myötä sain tutkia sydänyhteyttäni, sekä unelmiani uudelleen ja tässä sitä nyt ollaan, täyspäiväisenä vaan ei täyspäisenä yrittäjänä :) ..hihih… Paljon on opittavaa sen sanon!! 


Samana päivänä kuin vahva päätös syntyi, alkoivat asiatkin loksahdella, kaikki tuntui ja tuntuu helpolta..vähän liiankin :P Aina kun ajattelin asiaa tai tein siirtoja kohti unelmaani, enkelit vahvistivat minua omilla keinoillaan… milloin varattiin Enkeli-iltoja ja milloin ilmoittautui kurssilaisia. Minulla on mahdollisuus tehdä jopa stailausjuttuja kaiken ohella sekä autella eripaikoissa. Myös H&M:lle jään extrailemaan :) Kiitos!!! Enkeli-illat ovat tuntuneet päätöksen jälkeen entistä vahvemmilta!! <3 Se on palkinto kun kuuntelee sydäntään ja uskaltaa hypätä..tietäen että silta on jo rakennettu ja putoat turvalliselle maaperälle. Sydämen polku saattaa tuntua usein samanaikaisesti jännittävältä ja kiehtovalta, mutta myös jollain tasolla pelottavalta. Vanhat ajatusmallit ja turvallinen vanha elämä tuntuvat jopa helpommalta, taloudellinen tuki ja vahva vakituinen turvaverkko.  Kuitenkin… kun turvaudumme vanhaan polkuun, joka ei enää palvele, pikkuhiljaa asiat alkavat käydä tukalaksi tai huomaamme ettemme ole eläneet, kenties havahdumme ajatukseen ”tätäkö tämä nyt sitten on?” Jopa pelkosi odottaa että vapautat itsesi, ne nousevat vain siksi että olet valmis irtaantumaan. Seuraa iloa vaikka se tuntuisi jännittävältä.  Täytyy myöntää että minuakin jännittää, mutta tämä tunne on hyvänlaatuista ja minussa elää myös tunne kaiken mahdollisuudesta. Tunnen jopa Rakkauteni lähentyneen minua kun irtauduin vanhasta energiasta joka sitoi siipeni maahan. 
 Toki Universumia testaili minua myös.. samana päivänä kun olin aikeissa soittaa töihin ja ilmoittaa päätöksestäni avasin aamulla facebookin. Koko uutisvirtani oli täynnä työkavereiden postaamia linkkejä siitä miten H&M oli valittu suomen toisiksi parhaimmaksi työnantajaksi. Kuin minua olisi muistutettu että mulla on vapaa tahto valita mitä haluan ja seisonko unelmieni takana. Punnitsin vaihtoehtoja sydämessäni ja päätös pysyi vakaana. Heti samana iltana minulta varattiin kaksi Enkeli-iltaa <3 Kiitos, Kiitos, Kiitos <3

 Ensi viikolla palaan vielä 3 viikoksi työrintamalle ja sitten se alkaa…iiik!! Nyt minulla on mahdollisuus tehdä mitä tahdon ja omien aikataulujen puitteissa.  Kotimyymäläni vaihtuu myös tässä rytäkässä ettei muutoksia olisi yhtään liian vähän, tämäkin tuntuu sydämessäni täysin oikealta ratkaisulta <3 Hauskaa oli että entinen myymäläpäällikköni oli kuullut päätöksestäni  ystävältäni joka työskentelee hänen myymälässään, hän oli heti ilmoittanut että haluaa minut ehdottomasti extralistoilleen .. Ihana <3 Kuulemma kuulun hänen parhaimpiin työntekijöihinsä mitä on ollut :D 


 Luottamus ja antautuminen ovat tämän vuoden avainsanoja, näihin minä 
 tukeudun <3 Enkelten siipien kantaessa....

Naama sumeena kohti uutta :D <3 Amur murr...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hello Life

Piti päivittää instaan tekstiä, mutta tänään sitä on tullut kovin paljon mun puhelimen muistioon. Mä kirjotan sinne usein asioita joita...