1.2.2014

Länsimainen elämäntapa, ainainen kiire ja sieluyhteyden heikkeneminen.


Mitä jos jonain aamuna heräisit, et siinä ajatuksessa että sinun pitää lähteä johonkin vaan siinä että sinä voit itse päättää mitä teet ja voit tehdä sitä mitä rakastat juuri silloin kuin haluat? Mikä olisi sopiva summa jotta voisit uskoa että näin Jumala haluaa sinun ajattelevan..
Onko kyse uskaltamisesta..päässä pyörii kysymykset, millä tulemme toimeen? Miten lasten harrastukset maksetaan? entä muut laskut? Mistä ruokarahat tulevat? Mitä minä rakastan? Ja ennen kaikkea, MITÄ MUUT AJATTELEVAT?

Katso ympärillesi. Miten asut? Mitä syöt? Mitä harrastat?
Mieti myös koska viimeksi vietit laatu aikaa lastesi ehdoilla? Olemme saattaneet lapsemme maailmaan, kasvattaako kuitenkin koulu ja lasten ystävät enemmän lapsiamme kuin me itse? Montako tuntia vuorokaudessa yleensäkin teet sitä mitä Rakastat? Olet niiden kanssa joita Rakastat? Koska sinulla oli viimeksi rauhallinen olo etkä tuntenut stressiä? Onko oravanpyörä sinusta nautinnollinen koska olet liian pelokas kohtaamaan sisimmät tunteesi tai siksi koska työ on tällähetkellä elämässäsi se joka saa suurimman huomion? Mitä jos se olisitkin vaihteeksi SINÄ?
Aseta nämä asiat vaakakuppiin ja tarkkaile millä asioilla on enemmän painoarvoa elämässäsi, mistä sinä olet valmis luopumaan saadaksesi "taivaan" maanpäälle?

Me länsimaalaiset olemme aina menossa, katsomassa telkkaria, kuuntelemassa musiikkia, treenamaassa salilla, tekemässä melkeinpä mitä tahansa kätkeäksemme meidän todellisen minämme tunteet, meidän sielumme huudon. Ja toki nämä edellämainitut ovat myös asioita joista nautimme ja joita Rakastamme..silti..
Kiinnititkö viimeksi huomiota lapsesi loistaviin kasvoihin kun hän näki sinut aamulla?
Kuinka usein kävellessämme töihin, pysähdymme ihailemaan luontoäidin ihmeitä, tätä tapahtuu aivan liian harvoin. Kuinka usein olemme läsnä tässä hetkessä, katsomme ihmistä silmiin hänen puhuessaan..usein järjestelemme samaan aikaan tavaroita, selaamme kännykkää tai teemme jotain joka vie täyden huomion juuri siitä tärkeästä hetkestä.

Me sukkuloimme perheen, työn, velvollisuuksien, harrastusten ja laatimiemme suunnitelmien parissa jatkuvasti. Meillä on niin kiire kohti seuraavaa "velvollisuutta" että meiltä jää huomaamatta arjen pienet ihmeet. Kuvaamme lasten päätösjuhlat tai muun meneillä olevan  näytelmän/keikan ja elämme kameran läpi kokematta koko tapahtumaa  ns. livenä.
Ihmisellä on taipumus unohtaa itsensä koska mieli tuottaa niin valtavan määrän informaatiota, eikä tämä rajoitu vain mieleen. Informaatiota tulee kokoajan, älypuhelimesi ilmoittaa kun saat sähköpostia, kun joku tykkää facebookissa, kun uutisissa on tapahtunut jotain mullistavaa. Samoin tv, radio..

Miten sitten muuttaa tätä..Miten hypätä pois oravanpyörästä. Ensimmäinen askel on HENGITTÄMINEN. Kyllä, mehän hengitämme kokoajan..mutta emme HENGITÄ. Liian kiiren ympäröimänä huomaamattamme pidätämme usein hengitystä, hengitämme nopeasti ja epätasaisesti, hengitämme katkonaisesti.
Ilma on ilmaista joten uskalla hengittää kunnolla, pysähdy ja kerää keuhkosi täyteen ilmaa. Hengitä syvään sisään ja ulos, tämä on helpoin keino palauttaa itsesi läsnäolevaksi.
Sinun ei tarvitse alkaa harjoittamaan meditaatiota läsnäolon saavuttamiseksi, mutta sydämestäni suosittelen sitä, ja haluan muistuttaa että meditaatioita on paljon erityyppisiä, varmasti sinullekkin omasi.

Läsnäolon voima on mittaamaton myös onnellisuuden tavoittelussa.
Itselleni oivallus tapahtui 5-6 vuotta sitten..eli onnellisuus on riippumaton muista ihmisistä tai materiasta. Onnellisuuden, pysyvän sellaisen on aina lähdettävä itsestä, AINA. Suurin asia, sekä myös monilla tavoin vaikein asia on asenne..kaikki lähtee omasta asenteestasi kohdata asiat ja maailma. Sinä itse olet vastuussa omasta elämästäsi ja valinnoistasi.
Voidaan toki sanoa että on ihmisiä jotka eivät voi valita, joilla yksinkertaisesti ei ole mahdollisuutta tähän.
Sielun näkökulmasta sanoisin että me kaikki olemme valinneet kokemuksemme jo ennen maanpäälle tuloa, kaikella on tarkoitus ja että olemme aina turvassa. Kovatkin kokemukset ovat kasvua ja asenteellamme voimme muuttaa maailmaa.
Tämä ei kuitenkaan aina riitä kaikille, ymmärrän senkin.
Heille kertoisin toisen näkökulman, ihmiskohtaisemman..eli,
Sinulla on mahdollisuus pienillä sanoilla ja teoilla kohentaa näiden ihmisten jotka eivät voi valita, oloa suunnattomasti. Halaus, hymy, myötätunto, hyväntekeväisyys ovat hyviä keinoja olipa näkökulmasi sitten sielun tai ihmisyyden. Kun olet itse onnellinen on sinun myös helpompi jakaa onnea ja auttaa muita tavoittelemaan samaa tunnetta. Jos et voi tehdä asioita muiden hyväksi, tee niitä itsesi hyväksi. Näin olemme taas pisteessä jossa voit parantaa maailmaa. Huomaa kuitenki egolähtöisten oman edun tavoittelun ja itsen onnelliseksi tekemisen ero.

Itselläni on enää kuukausi työtä kunnes alan opetella elämää ilman jatkuvaa kiirettä ja aikataulutusta. Odotan tätä koko sydämestäni, tiedän että tulossa on suuria muutoksia jotka kasvattavat minua jälleen huimasti. Vanhan tulee poistua jotta uusi ihanuus voi astua sisään. <3 Uskalsin hypätä tähän muutokseen juuri hengityksen ja ystävien tuen avulla. Annoin sielulleni luvan tehdä päätökset ja mieli sai astua sivummalle, jos olisin kuunnellut mieltäni olisin pyöritellyt samoja kysymyksiä joita alussa mainitsin loputtomiin. Päätöksen tehtyäni olen tuntenut suunnatonta vapautta sekä onnellisuutta, kaikki asiat ovat loksahtaneet paikalleen ja asiat tuntuvat hyvin helpoilta. Kiitollisuudella on suuri, kantava voima.
Kiitos Amma, Kiitos Enkelit, Kiitos Oma Sielu  <3 <3 <3 


Lopetan tämän samoihin sanoihin joilla lapseni aloittaa iltarukouksensa : Kiitos että sain tänäkin päivänä elää....<3

Halaa, Hymyile ja anna Sydämestäsi, niin itselle kuin muille <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hello Life

Piti päivittää instaan tekstiä, mutta tänään sitä on tullut kovin paljon mun puhelimen muistioon. Mä kirjotan sinne usein asioita joita...