Rakkaudesta & Äitiydestä

 Ihanaa iltaa kaikille teille Valon lapsille <3

 Minua on pyydetty kirjoittamaan muutama rivi äitiydestä..
Aamulla heräsin valtavaan ikävään koska poikani on isänsä luona. On mahtavaa että he ovat toisilleen rakkaita ja viettävät aikaa paljon yhdessä, olen kiitollinen heistä molemmista elämässäni <3 Tänään kuitenkin tunsin ikävää, ja tiesinkin silloin että kirjoitan tänään äitiydestä.
 Jotenkin jämähdin tekemään muuta, kunnes näin Enkeliystäväni sivustolla tämän linkin jossa muistutettiin lasten tärkeydestä : 

Olen asunut reilu 4 vuotta poikani kanssa kahden, ja näihin vuosiin on kuulunut tunteita laidasta laitaan..iloa, uhmaa, sekä kyyneleitä loputon määrä, mutta ennen kaikkea Rakkautta jota en osaa pukea sanoiksi. Jotain niin puhdasta ja totuudellista. Toki myös ymmärrän, vaikkakin tuntuu hirveältä sanoa, mutta tiedän että joskus on vaikeaa löytää se rakkaus omaan lapseen 24h/7. Vanhemmuus on rankkaa, mutta hyvin palkitsevaa. Oman poikani kanssa  perustimme kalenterin jossa jokaiselle päivälle piirrämme joko hymynaaman tai surunaaman. Päädyimme tähän koska huomasimme taistelevamme usein typeristä asioista, hänelle on kehittynyt vahva oma tahto, Leijonanpentu kuin on...( ja minä Härkä..) ;)
 No koko kuukausi on ollut hymyä, lukuunottamatta yhtä päivää jossa on itkunaama...tästä riidasta kalenteri ajatuskin lähti. Jotta pystymme itse näkemään taisteluidemme määrän, laitamme ne ylös... ja molemmathan haluavat hymyjä, tämä toimii meillä loistavasti <3 

Ja tiedänhän minä että jos vastaat kiukkuun kiukulla, mitä tapahtuu?! Tästä syystä tulee yrittää olla tilanteissa rakkaudellinen, ja näytää lapselle että on luonnollista sekä turvallista purkaa tunteitaan vanhemmalle. Tiedän kuitenkin että tulee niitä hetkiä kun väsymys ja ärtymys ovat jo ennen yhteenottoa huipussaan, tällöin on vaikea nähdä selvästi. On suotavaa olla myös armollinen itselleen suuttumuksen tai itkukohtauksen sattuessa, myös tämä palvelee lasta siinä mielessä että hän oppii nayttämään avoimesti tunteensa, lapsi huomaa myös vanhemman olevan inhimillinen sekä haavoittuva.

Riita tilanteissa yritän parhaani mukaan asettua hänen asemaansa, miltä minusta tuntuisi jos olisin 6-vuotias ja näkisin maailman täysin erilaisena. Haluan nostaa hattua kaikille yksinhuoltajille, sekä kaikille vanhemmille. Itse havahduin alkukeväästä että huh, onpa tämä yksinhuoltajuus välillä rankkaa :)) Kaikki tunteet, pettymykset, ym. vyöryvät minun niskaani, ja usein ovat jopa minun syytäni lapsen mielestä. Mutta myös tässä perimmäinen tunne on kiitollisuus, kiitollisuus että minulle on annettu mahdollisuus olla äiti, sekä siitä että lapseni uskaltaa avata sydämensä minulle vaikeissakin tilanteissa.

Poikani on suuri Opettajani, hän opettaa minulle kärsivällisyyttä, rakkautta, myötätuntoa sekä miten opin asettamaan muut itseni edelle, kuitenkaan tuntematta itseäni arvottomaksi. Hän opettaa minulle miten myös minä olen hyvin tärkeä, ja rakastettava. Meidän perheessä rakkaudentunnustuksia jaetaan monesti päivässä ja suosittelen sitä kaikille. Älkää koskaan piilottako rakkautanne lapsiltanne, älkääkä vajotko siihen että lapsenne tarvitsee kerjätä huomiotanne, rakkautanne, hyväksyntäänne..että lapsenne anovat teitä anteeksiantoa. Kantakaa vastuunne Sieluina, olkaa avoimia ja haavoittuvaisia, uskaltakaa Rakastaa lapsianne. Oma äitini on sanonut minulle muutama vuosi sitten että olen paras äiti mitä hän tietää, nämä sanat tulen muistamaan aina, ja olen niistä kiitollinen. Olen kiitollinen myös sielulleni ja pojalleni että olemme valinneet toisemme<3

Lapset ovat voimavaramme, ja meidän tulisi olla esimerkkejä, enkä tarkoita vain vanhempina vaan kaikkia ihmisiä, meitä tarkkaillaan, nämä puhtaat lapset tarkkailevat, imevät vaikutteita. Varsinkin omilta vanhemmiltaan, vaikka sanoisit lapsellesi että "älä koskaan polta tupakkaa" ja samalla sytytät itsellesi savukkeen, mitä luulet lapsen valitsevan..sanasi, vai esimerkkisi. Oma lapseni on ujo, sekä loukkaantuu hyvin herkästi arvostelusta, tässä en voi kuin katsoa peiliin, myös minä olen ujo ja loukkaannun arvostelusta, pelkään jopa sitä. Joka kerta kun puhun itsestäni alentavaan sävyyn, lapsi alkaa tutkia mielessään itseään, onko hänessäkin joku vialla. Juuri tästä syystä on hyvin tärkeää rakastaa itseään, jotta lapsemmekin säilyttäisivät sen rakkauden itseään kohtaan joka hänellä on jo syntyessään. Lasten läsnäollessa ei tulisi myöskään arvostella muita ihmisiä. Olkaamme valoja lapsillemme, antakaa maailman lapsille niin paljon rakkautta kuin mahdollista. Yrittäkää ymmärtää lapsia, ja auttaa heitä, sillä he auttavat meitä. Me olemme toistemme heijastumia. Luokaa rajat lapsellenne, mutta luokaa rajat rakkauden, ei hallitsemisen merkeissä. Lapset eivät ole täällä kohottamassa egojamme, vaan puhdistamassa niitä. <3

Rakkautta päiviinne <3

-Motherhood, in its ultimate sense, has nothing to do with bearing a child, but with love, compassion and selflessness. It lies in totally giving one’s self to others.