Egon rimpuilua

Eilen oli innostava päivä, tänään jostain syystä ahdistava. Monet asiat käynyt mielessä ja koitan nyt saada niitä ulos kirjoittamalla.

Mulla ei ole kovinkaan montaa asiaa jotka mua ahdistaa, ne on tietyt samat toistuvat ajatukset jotka nappaan ihmisten toiminnasta tai ne tuodaan mieleen muutoin. Nämä asiat eivät voimaannuta mua, mut silti mun on vaikea olla uskomatta niitä.  Mä oon peruspositiivinen ja omannut taidon olla muiden puolesta onnellinen, kannustaa ja mulla on aito halu auttaa ja jakaa infoa joka on helpottavaa.

Toisaalta egoille se ei ole helpottavaa ja ehkä siksi niin moni tippuu kyydistä. Tästä pääsen itse aiheeseen. Kukaan varmaan ei ole tippunut kyydistä, vaan kaikki ovat juuri siinä missä ovat olleetkin, mun odotukset vaan ovat erit. Tänään mulle on jälleen noussut pettymys ihmisiin, jos luet tätä, tuskin kuulut heihin.  Tämä liittyy ihmisiin jotka joskus ovat hehkuttaneet minua, he ovat kertoneet saaneensa minulta paljon jne. kunnes ovat lähteneet itse vahvemmin ns"henkiselle" polulle (jota musta ei ole edes olemassa, kaikki on yhtä henkistä tällä pallolla) mut koetaankin kilpailijana tms. ja mua ei haluta enää tukea ja kannustaa. Tämä varsinkin jos tehdään samankaltaista duunia. Miks olen uhka kun voisin olla tuki.

Oikeastaan musta on melkein koko tämän ajan kun olen tehnyt tätä työtä tuntunut siltä että mua ei haluta tukea. Toki mun ystävät ja perhe haluaa, mutta sitten energeettisesti aistin monessa että tökin heidän egoaan, ja energia muuttuu epämiellyttäväksi.  Mä oon monesti sanonut etten halua miellyttää ketään, vaan mun tehtävä on paljastaa ego, ei luoda verkostoja nuolemalla egoja. Miksi se on niin monelle liikaa?

 Miksi musta tulee silloin ns.pahis. Voi olla että kaikki tämä on mun mielessä. Mä näen miten ihmisille tärkeää on julkisuus, ja seurataan paljon henkilöitä joilla on mainetta, ehkä monet tuntee itsen arvokkaammaksi kun on suhteita. Voi olla että katkera ja kyyninen minä nyt tilittää, mutta mua ahdistaa että ihmiset hehkuttaa olevansa kovin henkisiä mutta sokkona seuraavat mitä tahansa värähtelyä kun saavat huomiota. Missä on aitous?

Monien ihmisten päivitykset ovat täynnä sanoja jotka kumpuavat "pyhää henkisyyttä" joita nämä henkilöt kuitenkaan ei puhekielessä käytä. Paskan vitut sanon mää, näiden henkisten vuosien aikana olen törmännyt jokapäivä yhä enemmän ja enemmän egohenkisyyteen ja teennäisyyteen. Niin että haluan kohta pestä käteni koko sopasta, olla epähenkinen. Pääpaino henkisyydessä on oma hyvinvointi, väliäkö mitä muualla tapahtuu, tai ulkoinen tuo onnen, siispä manifestoin rikkauksia luokseni.ARGH.

 Mun ei ole tarkoitus loukata ketään, ja ehkä oksennan tämän vaan ulos itseäni varten. Mutta vituttaa anyway. Tuntuu kuin olisin turha, mun ainoa toive on auttaa ihmisiä sieluyhteyteen, vähentää kärsimystä, palvella. Ketään ei kiinnosta Soul stuff. Kuitenkin nyt yhä useammin tulee mieleen että onko tää sittenkään mun dharma, kun kaikki on niin vaikeaa. Tänään käteeni eksyi Intian päiväkirja vuodelta 2014 joka muistutti että 14 vuoden kuluttua mun tehtävä on kiertää maailmalla ja olla henkinen opettaja. Täydellinen Moksha tapahtuu silloin sanoo astrologi. Katsotaan.

Mun mielestä usein myös henkiset opettajat tukevat toisiaan, mä taas koen että olen joskus boostannut muita mutta mitään ei ole tullut takaisin, ehkä en ole ansainnut sitä, egoni rutisee.  Tämä on egon päivitys tänään, ainakin tähän asti. Antaa sen nyt kiukutella kuin pieni lapsi, uhkailla, kiristää, uhriutua. Siitä vaan. Sitä sattuu ajatus että musta ei ole hyötyä, että musta ei pidetä kun yritän ravistella, se pettyy ihmisiin, niihin jotka on muka tribe mutta sit ei ollakaan. Se antaa mulle miljoona esimerkkiä ja ihmistä kuka on toiminut näin mua kohtaan, musta otetaan hyöty mut ajatellaan etten tarvii mitään bäkkii.

Ehkä en tarviikkaan mut paskan energian lähettäminen on jotain bäkkii, enkä tarvii sitäkään. Ihmiset varmaan fanittaa usein sitä pintaa johon ego voi samaistua. Mä haluan olla Kali egolle, joten ego mielummin karttaa kuin etsii samaistumispintaa. Tässä mun aamun ekat ajatukset jotka sanelin muistioon. Pistän joku toinen päivä muita mukavia rimpuiluja.

Egologisin terveisin Noora Dharmada

Näe egosi läpi

Aika monet toivoisivat että voisivat luottaa enemmän itseensä, sekä enemmän siihen että elämä kannattelee/maailmankaikkeuteen.
•
Sielu on Itse, se on Rakkaus ja Totuus. Sielu on Universumi ja Jumaluus, sillä ei ole epäilyksiä, eikä liioin luottamusta. Kynttilän liekki ei pelkää tulen polttavan, koska on itse tuo tuli, silloin kyseinen pelko ei tule mieleenkään.
•
Samoin, kun ymmärrät todellisen olemuksesi, et koskaan kärsi rakkaudettomuudesta tai luottamuksen puutteesta. Miksi monella sitten on niin vaikea luottaa itseen tai elämään?
•
Uskomukset ja päälle liimatut ajatusmallit vaikuttavat suuresti. Monesti nämä ovat ihmiselle itselleen näkymättömiä, niistä on tullut "todellinen" osa itseä. Egojen hallitsessa näitä on muiden vaikea tuoda näkyväksi.
•
Tärkeää on että luovut ajatuksesta "mikä on oikea ja mikä väärä" Sinun tehtäväsi on löytää SINUN OIKEA, ja väärä. Maailmankaikkeus ei ole dualistinen, joten siellä ei ole näitä polariteetteja. Niin kauan kuin yrität pohtia mikä on universaalisti oikein, tulet seuraamaan muiden totuuksia ja luovut itsestäsi.
•
Lisäksi monet ovat liian pitkään luottaneet enemmän omaan egoonsa kuin Jumaluuteen. Egoon luottaminen synnyttää haluja ja toiveita, nämä taas luovat pettymyksiä. On vaikea rakentaa luottamusta Sieluun, Jumaluuteen kun on pettynyt usein. Aivan kuten jonkun voi olla vaikea rakentaa luottamusta uudessa ihmissuhteessa kun on tullut petetyksi.
•
Tässä kohtaa on kuitenkin valinta. Harva ihminen valitsee menevänsä mielummin entiseen suhteeseen jossa tuli petetyksi. Usein opettellaan luottamaan tähän uuteen ihmiseen, joka ei ole pettymyksiin syyllinen. Miksi kuitenki usein ihmiset päättävät kerta toisensa jälkeen luottaa egoonsa ja illuusioon jota se luo.
•
Jos todella haluat oppia luottamista Sieluun👉 meditoit, meditoit, meditoit teet henkisiä harjoituksia. Niistä tulee sun voimavara ja yhteys.
•
Jos taas egosi esittää haluavansa luottaa Sieluun mutta mielummin luottaa iteensä👉Unelmoit, takerrut ja luot odotuksia. Unohdat itsekurin, et huolehdi itsestäsi tai yhteydestäsi.
•
Egon mielestä sun pitäisi aina olla erillainen mitä olet. Muutut jatkuvasti niin ajatuksen, tunteiden ja kehon tasolla. Ego pyrkii leikkimään leikkiä jossa mikää ei ole hyvä.

Jos olet onnellinen, se alkaa kuiskutella korvaasi siitä miten onni ei kestä pitkään, kenties et ole ansainnut sitä tai huomaatko miten muut kadehtivat ym. Se koittaa syyllistää sinua onnellisuudesta.
•
Keho taas on egon mielestä aina jotain liikaa tai liian vähän, päälle liimattuna pelkoja sairauksista ja kehon rajallisuudesta. Tai toisinaan ego pyrkii unohtamaan koko kehon, laiminlyömään sitä.

Kuitenkin miten tahansa ego toimii, on sen ydintarkoitus viedä voimasi, horjuttaa luottamusta ja etäännyttää sinut Lähteestä.
•
Focusoi Rakkauteen energiasi, ole se rakkaus joka olet. Vapaasti ja aidosti.

Maasta taivaaseen, vai taivaasta maahan.

Toiset kasvaa maasta taivaaseen ja toiset taivaasta maahan. 🌏🌌
•
Usein sahataan tuota väliä.  Maa-taivas-middleway. Tai taivas-maa-middleway. Kumpikaan ei ole toista parempi tai huonompi, molemmat liittyy ihmisyyteen ja siinä oloon.📈
•
Joillekkin asiat tapahtuu näin: aletaan harrastaa joogaa, muutetaan ruokavaliota, käydään kursseja, opiskellaan kirjoista, pohditaan muiden mielipiteitä ym. Ikäänkuin kasvetaan maasta, maadoittavista energioista kohti taivasta, eteerisimpiin energioihin. Aletaan oivaltamaan  että emme ole vain ihminen, olemme Sielu.🌳
•
Toisille tapahtuu näin: kaikki tuntuu luontevalta ja avautuu nopeasti. Tietoisuus pamahtaa ikäänkuin päälle, kanavoit helposti korkeita energioita. Et tarvitse juurikaan kirjoja tai kursseja tukemaan, et ulkoista opastusta. Aitous ja intuitiivisuus sekä yhteys Sieluun ennen ymmärrystä sen olemassaolosta. 🔮
•
 Maasta taivaaseen kasvavat opetellen luottamista Sielua kohtaan, maa on turvallinen ja varjona saatetaan luottaa omaan egoon enemmän kuin maailmankaikkeuteen. Kasvaessaan kohti taivasta, äärimmäisyydet ja vahvat mielipiteet kevenee. Opettelet Sielua.👁
•
Taivaasta maahan kasvavat opettelevat armoa inhimillisyyttä kohtaan, Jumaluus ja sielu on turvasatama. Varjona näillä on ettei osaa luoda rajoja ihmisyydessä ja jää monien tallomaksi. Kasvaessaan kohti maata, maadoittumista, oma voima vahvistuu. Opettelet ihmisyyttä.
•
Mä olen kasvamassa taivaasta maahan. Kumpikaan polku ei ole siis parempi tai huonompi, tämä kaikki liittyy ihmiskokemukseen, ei siihen mitä todellisuudessa Olet. Itse olen hyvä opettaja niille jotka kasvavat maasta taivaaseen.
•
 Amman (ja Sielun)armosta minulle on suotu vahvaa katalysoivaa energiaa joka toimii käynnistävänä ja puhdistavana. Ja myös oman kasvureitin vuoksi usein pystyn tuomaan balanssia. Monet maata taivaaseen kasvavat vetävät alkuun överit. Samoin taivaasta maahan kasvavat.
•
Tällä tarkoitan: Tie sydämeen on maailman pisin, lyhin tie❤

Keho, viestinvälittäjä

Tässä pieni kertomus matkastani selkäsäryn kanssa. Minulla on aina ollut heikko selkä, vaivoja ollut jo nuoresta, milloin imuroidessa, milloin missäkin, mutta ne ovat menneet nopeasti ohi. Pääasiassa kaikenlainen eteenpäin taivuttelu on ollut mulle riski, selkälihakset eivät ole olleet niin lujat että tukisivat selkää. Lähdetään:

Huhtikuun puoliväli 2017. Pyöräily liian pienellä pyörällä, ja juoksulenkki, siinä mun syyt välilevynpullistumaan joka ymmärtääkseni kovettui niin että jäi välilevytyrä. Vielä tänäpäivänä tammikuu 2019, en ole täysin kivuton mutta onnellinen ja tyytyväinen tähän. 

Kesällä 2017 oli vahvaa hermosärkyä vasemmassa pakarassa, ja se säteili vasempaan reiteen. Toisinaan tuskan hiki virtasi otsalla ja kaikenlainen eteentaivutus toi kyyneleet silmiin. 

Elokuu 2017 alusta lähdin Intiaan joogaohjaaja koulutukseen. Olen melko sitkeä ja kipukynnys korkea, ajattelin että menen ja ehkäpä jopa parannan selkäni joogalla.

Kipu kuitenkin paheni, istumasta nousu tuntui kuin joku olisi lyönyt puukolla pakaraan. Joka kerta pelästyin, enkä saanut hengitettyä. Hermokipu säteili jo polveen sekä pohkeeseen, tuntui kuin lihakset olisivat olleet räjähdysmäisessä krampissa ja painaneet samalla hermoa. 

Niin moni joogatunti Intiassa päättyi itkuun ja kipuun, yritin liikaa. En kuunnellut kehoa, enkä arvostanut sen viestejä. Koin itseni looseriksi ja vertasin itseäni nuorempiin, terveisiin kehoihin ja "suorituksiin". Sairastutin kehoani lisää. Jokapäivä n.5-6h jooga-asanaharjoituksia oli liikaa.

Palattuani sain lääkekuurin joka ei juurikaan auttanut, hermolääkkeitä en halunnut syödä. Kipu oli vain pahentunut, aivastaminen oli "saatanasta" nilkkasukat ja vaatteet yleensäkin tuntuivat ärsykkeiltä hermolle. En saanut sukkiakaan itse jalkaan.

Yöt alkoivat olla raastavia, levossa hermosärky tuntui eniten, kokoajan koitin heiluttaa jalkaani jotta kipu hellittäisi. Tämä taas tarkoitti että nukuin liian vähän. Minulle uni ja säännöllinen ravinto on hyvin tärkeää mielenterveyden vuoksi. Unettomuus syö valtavasti voimavaroja, ja silloin voimaavievät ajatukset pääsevät valtaan. Kuten tässäkin, muistan pohtineeni että hyppään parvekkeelta, tai toivoin että jalkani voitaisiin amputoida. Mielummin ilman jalkaa kuin tämän kivun kanssa. 

Mieli oli melko matalalla, mutta toisaalta olen positiivinen luonne, ja samalla kun kärsin valtavista kivuista, sinnikkäästi perustin omaa joogasalia joka avautui 11/2017. Huvittavaa oli se, että täysillä toimin vaikka mulla ei ollut takeita voisinko opettaa. Ymmärsin kuitenkin että mulla ei tarvitse olla käsiä, tai jalkoja vaikka opettaisin joogaa, ymmärsin etten tarvitse mun kehoa siinä. Ymmärsin jälleen, yhä vahvemmin etten ole mun keho, ja että vaikka se on rajallinen, minä en ole.

Marraskuu 2017 sain fysiatrilta 3 kortisonipiikkiä ja lähetteen magneettikuvaan. Intiassa ollessani reiteeni oli ilmestynyt myös hyvin kivulias limapussitulehdus, kortisooni auttoi tähän, hermosärky lieveni myös hieman. 

Tammikuun 2018 alku ja magneetti. Siellä selvisi että kyseessä välilevytyrä joka painaa hermoja ja aiheuttaa hermosärkyä. Fysiatri totesi minulla olevan hallussa paras keino parantamiseen, ja se olisi liike ja jooga, leikkausta emme kumpikaan halunneet. 

Aloin kuunnella yhä vahvemmin kehoani, vältin kipuja aiheuttavia venytyksiä, hengitin oikein, rentoutin kehoa, irtipäästin stressistä niin hyvin kuin vain kykenin, vahvistin lihaksia ja pyrin myös hyväksymään kivun. Selkä alkoi parantua, hermosärky lieveni entisestään.

Kunnes helmikuun lopulla jälleen kaikki romahti hetkeksi, taloudellinen stressi hiipi jälleen elämääni ja kovat selkäkivut alkoivat uudelleen. Ikäänkuin Universumi olisi lähettänyt testin, annako voimani jälleen vai luotanko. Päätin luottaa ja kivut eivät kestäneet enää kauaa, armollisella joogalla jälleen himmensin kipua.

Tässä ote 12.10.17 tekstistä:

"Ne päivät kun kipu on yks helvetti ja ne yöt joita särky varjostaa. Musta tuntuu et kivut vaan vahvistuu ja ahdistaa ajatus että nämä ei häviä ikinä. Oon vuokrannut oman shalan ja mitä jos en pysty enää joogaamaan ikinä kunnolla. Mä en ole kovin innostunut leikkausajatuksesta mutta tää kipu "viä hengen" Kun nousen istumasta, tuntuu kuin mua lyötäisiin puukolla pakaraan enkä pysty hengittämään, hetkeksi pysähdyn, hengitän ja koitan rentouttaa jalkaa jotta sille voi laittaa painoa. Vihlova kipu säteilee alaselästä pakaraan, takareiteen,reiden etuosaan, polven alle, pohkeeseen ja siitä nilkkaan, myös vyötäröalueen hermot särkee. Kyse ei ole lihaskivusta vaan hermosärystä kauttaaltaan. Näin yöllä kun tätä kirjoitan tuntuu etten enää yhtään jaksa. On koitettu jäsenkorjausta, osteopaattii, hierontoja-classist ja ayurvedist, kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvaa hierontaa, yoga terapiahierontaa, fysioterapiaa, joogaa, eteerisii öljyi, lääkkei, liikkei...En jaksa enää. Haluan että helpottaa."

Tuohon päivään mennessä mieleeni ei tullut kokeilla armoa, oman kehon rakastamista ja ymmärtämistä että keho viestii jotain. Toki tiesin että aina keho viestii, olin vain liian väsynyt ja kipeä kuulemaan että mitä.

Tänäpäivänä ajattelen että olen Braveheart Yogini, kaikesta huolimatta musta tuli joogaopettaja ja vieläpä hyvä sellainen. Osaan kuunnella kehoani ja opettaa samaa myös muille. Jooga todella on parantanut upeasti selkääni, valanut mieleeni valoa ja opettanut minulle paljon itsestäni. Ilman positiivisia ajatuksia, sinnikkyyttä ja luottamusta en olisi näin eheä.  Edelleen aamuisin lonkat ovat jäykät ja kehooni särkee, toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän. Jooga auttaa, pieni venyttely, runsas vesi ja kävely. Tälläkin hetkellä, tätä kirjoittaessa hermosärky vasemmassa jalassa on läsnä, mutta tämä on 10% särkyä siihen mitä on ollut, ehkä haamusärkyä. 

Edelleen en saa taivuttua eteenpäin niin että vasen jalkani olisi suora, silti :

En voisi olla kiitollisempi. 

Olen oppinut rakastamaan tätä kehoa paremmin, olen oppinut kunnioittamaan rajojani hieman paremmin, olen oppinut olemaan voimassani enemmän ja olen oppinut että elämää ei voi elää suorittaen. Minä olen puhunut näistä asioista jo 6 vuotta, silti saan itseni välillä kiinni esimerkiksi siitä etten kunnioita rajojani, vaan annan voimani helposti muille. Pikkuhiljaa, oppiläksyjen kautta.

Kipu on opettanut minua valtavasti, olen pystynyt auttamaan myös muita. Tässä tänään saamani palaute ihanalta ihmiseltä joka kärsii samankaltaisista vaivoista kun minulla oli:

"Kiitos eilisestä joogasta! Jotain tapahtui. Mua välillä itketti jokin venytys, tuli melkein pakokauhu siitä, mutta hengittämällä olo tasaantui. Olin varma, että säryt vain yltyy tuon jälkeen, mutta heti loppu rentoutuksen jälkeen tunnin aikana tullut ärsytys/kipu loppui. Ja olo oli jopa hyvä. Siis vau.

Mä oon kyllä varma, että eilen joogassa niissä paniikkitiloissa jokin vapautui, mieli yritti vastustaa. Jännä tunne ja olo, vaikea selittää. Tiiätkö Noora, mä niin saan vähentää kohta lyricoita ja pärjään hyvin ilman niitä ja saan itseni kuntoon. Sä oot ollu niin mahtava vertaistuki tässä, en mä olis tässä ilman sua! Olen todella kiitollinen!" <3 

Oih, niin olen minäkin!! Minun joogaani voit siis tulla jos sulla on selkävaivoja tms, muista vaan aina kertoa kivuistasi ennen tuntia. Kaikista tärkein on kuitenkin oman kehon kuuntelu, kukaan ei tiedä miltä sinun kehossasi tuntuu, vain sinä tiedät. Tästä syystä tärkein joogaohjaajasi on oma kehosi.

Hello Life

Piti päivittää instaan tekstiä, mutta tänään sitä on tullut kovin paljon mun puhelimen muistioon. Mä kirjotan sinne usein asioita joita mulle tuodaan ja ne ovat sellaisia jotka mun tulee jakaa. Äänimuistioita ja kirjoitettuja. Tekisin varmasti videoita enemmän jos hyväksyisin itseni paremmin. Tämä teksti voi olla yhdistelty sekasotku, mut se on aitoa minua. Yhdistävä sekasotku.

Ensinnäkin, I Love my Mom. Soitin hänelle aamulla lenkiltä että "aion ostaa hevosen" Joskus aiemmin mua toppuuteltiin ideoista, ja naurahdettiin et joojoo..Nyt oon niin monta kertaa tehnyt ne asiat joita olen "uhannut" ettei enää toppuuteltu. Nykyään perhe kannustaa, ei pelkää.

Mä oon ollut nuorena heppatyttö ja halunnut hevosen jo pienenä, tosin halusin myös delfiinin meidän uima-altaaseen. Nyt mulle tuli jossain kohtaa valtava tarve tehdä asioita joita rakastan/ rakastin, ja tehdä niitä yksin, ratsastus on yksi niistä. Mulle tulee toisinaan fiilis että elän enemmän muille kuin itselleni, olen osa muiden elämää, mutta en omaani..tai jos mulla on jotain omaa, se on myös muiden. En osaa selittää, eikä sille varmaan ole tarvettakaan, riittänee että itse ymmärrän.

Toinen juttu, mulle tulee mun duunien peruuntumisista toisinaan paska fiilis, pettynyt. Ei tietenkään aina tule, mutta varsinkin kun kuu saa varjot esiin, myös nämä pettymykset ja tunteet arvottomuudesta vyöryvät ylitseni. Koen että info jota jaan sekä työni on arvokasta, teen sitä sydämellä ja koska mua ohjataan siihen. Sitten petyn kun en saa toteuttaa elämäntehtävääni..paitsi et saanhan..ja ego se vain pettyy.

Mun äiti kannusti mua siihen mitä itse oon pohtinut, suojelemaan itseäni tietyllä tavalla omalta mielen sabotoinnilta. Muutan toimintatapaa niin etten enää bookkaa tiloja paikoista missä mulla ei ole verkostoa, vaan menen vain paikkoihin johon mut on kutsuttu. Eli muhun saa ottaa yhteyttä ja kutsua pitämään iltaa mielellänkin, mutta sulla tulee olla itsellä myös innokkaita osallistujia mielessä. Ja jos mulle ei ole tarvetta enää iltojen merkeissä, mulle tuodaan uusi tapa toimia, aivan kuten aina on tuotu.

Monet kysyy, mikä henkinen katalysaattori on, life coach, valmentaja, opettaja  vai mikä?
No mä en kyllä ole ole life coach, ainakaan perinteinen,  paremminkin soul coach.
Ohjausta sielun näkökulmasta, niin henkiseen kehitykseen kuin arkisiin haasteisiin. Ajatus-ja toimintamallien ravistelua. Mua ei millään tavalla kiinnosta ihmisen egon palvelu, ainoastaan sen paljastaminen. Koitan saada ihmisiä näkemään egon toimintatavat, välillä hienovaraisemmin, mutta aina rehellisesti, armollisesti ja rakkaudellisesti.

Mun tehtävä on jälleen luottaa, hypätä. Luottaa ihmisiin ja Universumiin. Tulossa muitakin uudistuksia joita en vielä paljasta..
Juuri eilen vuodatin ystävälle et oon niin pettynyt ihmisiin, hän sanoi jotenkin näin "no ei mikää ihme, kun sä hengaat kokoajan Jumalan kanssa". Niin..Jumala ei kyllä oo koskaan tuottanut mulle pettymystä🙏Love Her❤God, my friend and my mom. Oikeestaan Rakastan kaikkia.


Ja vielä..Kaikki "kun olet oikealla polulla" "kun teet asioita sydämestäsi" " kun seuraat sydäntäsi" -saat vaurautta, on musta bull shittiä. Rahaan vaikuttaa se, mikä on traumasi ja miten ajattelet rahasta. Tunnen ihmisiä joilla ei ole rahaa ja he ovat onnellisia ja tekevät juuri mitä haluavatkin, vauraus näkyy onnen tasossa. Tunnen myös ihmisiä joilla on rahaa, he saattavat tehdä työtä josta eivät pidä ja ovat siitä onnettomia. Raha on vain energiaa, kuten on onnellisuuskin.  Myös lauseet "kun olet onnellinen, sulle ei tule vatsamakkaroita "tms..öö meillä jokaisella on hyvin erilainen keho, erilaiset rajoitteet, erilaiset elämäntehtävät ja sielun valinnat, nuo lauseet menee samaan kuin muotilehdet jossa ihannoidaan laihuutta. Kuka tahansa siis voi olla onnellinen, mikään ulkoinen, painotan MIKÄÄN, ulkoinen ei liity todelliseen onneen, menestykseen, rakkauteen.


Musta on ihana tuottaa iloa ja auttaa ihmisiä, totuttaa muiden unelmia. Tällä viikolla tajusin että toteutin erään unelman kun otin hänet shalaan toiseksi joogaohjaajaksi. Mulle pikkujuttu, hänelle yksi unelmista. ❤ Eilen vein vakkari joogeja ratsastamaan ja se toi meille kaikille hyvän mielen, aitoa iloa. Muista että kun sä toteutat omia unelmia, älä keskity vaan siihen, älä pyöri vaan oman onnen ympärillä. Tee toisille mitä haluat itselle tehtävän, puhu toisista miten haluaisit et sta puhutaan. Vie unelmat pidemmälle, keskity kollektiiviseen hyvään.

                                  Emotional.

"Opettaja, joka antaa sinulle ne vastaukset, jotka halusit kuulla, on hyvä opettaja, mutta vain sinun mielestäsi. Opettaja, joka antaa sinulle ne vastaukset, joita et halunnut kuulla, on parempi opettaja. Opettaja, joka saa sinut kysymään kysymykset, joihin et edes halunnut kuulla vastauksia, on mestari."

Truth hurts, or does it liberate?

Truth hurts..or does it liberate?💖
Voimaannuttava puhe on sellaista joka vie muita kohti todellista Itseä. Tarkoitus olisi aina auttaa toista, ei siis omien mielipiteiden pönkitystä, ei toisen miellyttämistä, ei peittelyä, vaan puhumista sydämestä ja rehellisesti, auttaen itseä ja muita laajenemaan sekä ymmärtämään.
Totuuden puhuminen ei tarkoita loukkaamista, mutta toisinaan totuus voi satuttaa, tämä johtuu odotuksista joihin olemme kiinnittyneet.Totuuden puhuminen on vain pieni osa, totuus ajatusten ja tekojen tasolla on yhtä tärkeää, sekä ymmärrys siitä että maailmankaikkeus kuljettaa meitä aina kohti totuutta.

Suggeeoinnin ja non-dualismin ero👉S: pyrimme asennoitumaan positiivisesti ja luottamaan että asiat menevät kuten haluamme. N-D: pyrimme asennoitumaan positiivisesti ja luottamaan että asiat menee kuten on tarkoitus, asioiden hyväksyminen vaikka asiat eivät menisi odotuksiemme mukaisesti.
Me saadaan unelmoida ja luoda, mut on hyvä muistaa että Universumi täyttää aina tarpeemme, mutta ei aina egomme haluja. Jos unelma liittyy muihin ihmisiin, on hyvä muistaa että he eivät välttämättä luo samaa kuin sinä. Jos jäämme kiinni unelmiin, niistä tulee odotuksia..ja jos nämä odotukset eivät toteudu👉kärsimys. Non-dualistinen tapa on unelmoida, luoda, mutta odotusten sijasta hyväksyä myös se mahdollisuus ettei unelmat toteudu koska ne eivät palvele ja sekin on ok. Luottamus siihen että Universumi tuo juuri ne asiat polullemme jotka siihen kuuluu. Halu-odotus-nykytilanteen vastustus-kärsimys. ☠Halu-tämä hetki-hyväksyntä-liberation.💯 Tämän ajatuskulun myötä pettymykset vähenevät, samoin odotukset. Ei ole myöskään tarvetta muuttaa ihmisiä. Odotusten myötä usein toivomme ihmisten ja tapahtumien muuttuvan meille mieluisiksi. Non-dualismin kautta kumpuaa ymmärrys siitä että meillä on lupa muuttaa vain itseämme, omia toimiamme, toimia esimerkkinä. Muutos maailmantilaan ja kaikkeen tapahtuu ensin sisältäkäsin.🙏
Hyväksyminen ei tarkoita ettei välitä, se tarkoittaa ettei haittaa. There is a big difference between them.♥ 

Kuuntelun Lahja

No nyt...Nettisivua on muokattu uuteen uskoon eilen, ja tänään saa päivetystä pintaan tämä blogi joka on jo aivan pölyn peitossa. Oisko aika aktivoitua? Pääasiassa Instagram toimii nykyään mun bloginani, mutta katsotaan josko tämä alkaisi jälleen resonoida. Instagramissa voit seuraa mua täällä

 -> Dharmis IG

Haluisin muistuttaa yhdestä tärkeästä asiasta mikä usein unohtuu, Kuuntelun lahja. Maltatko sinä kuunnella? Vaikka toisen puhe olisi hidasta ja haparoivaa, maltatko kuunnella. Entä jos asia ei ole kiinnostava, tai jos asia ei liity sinuun? (eli ei ole sinusta kiinnostava..hihi) Entä jos sulle tulee mieleen joku muu asia, onko se tärkeämpi kuin toisen. Melko usein ihminen jaksaa kuunnella hetken, ja sen jälkeen keskeyttää toisen puheen lauseella "minullakin on käynyt noin" tai jotain muuta mikä liittyy itseen. On tärkeää kuunnella, mutta on vielä tärkeämpää kuulla.

Kun me keskittyisimme enemmän läsnäoloon sekä kuulemiseen, voisimme oppia ja laajentua, aina ei edes tarvita sanoja. Kun kuulet, kuulet myös ne sanat jotka jätetään sanomatta, niihin ei tarvitse vastata, riittää että rekisteröit kuulemasi.  On rikkautta osata olla myös hiljaa, on rikkautta osata olla yksin, on rikkautta osata kuunnella, kuulla ja tulla kuulluksi. Me kaikki piiloudumme, käytämme toisinaan maskeja, vain kuulemalla ja näkemällä sydämen saatamme nähdä maskien taa.

Olen vuosien aikana kiinnittänyt tähän huomiota omassa käytöksessä. En olisi edes itse tajunnut asiaa, koska en tehnyt sitä "pahaa" tarkoittaen. Vuosia sitten mun ystävä huomautti tästä ja olen siitä todella kiitollinen, ilman häntä en olisi ymmärtänyt käytöstäni ja sitä etten ollut läsnä. Varmasti näin käy edelleen niin minulle kuin muille, ja juuri siksi haluan muistuttaa  tästä "kuuntelun lahjasta."

Tarkastele oma kuulemistasi, tarkastele miten otat vastaan kuulemaasi ja muista että sinä et ole reagoinnit, ajatukset tai mikään jota tarkastelet. Sinä olet Rakkaus, se osa joka sinussa on pysyvää. Riisu siis omatkin maskisi, älä miellytä, älä muokkaa itseäsi eri ihmisten seurassa, sillä aitous on ainoa tapa kokea elämää täytenä. Sun syntymäoikeus on olla Sinä, se ei ehkä aina miellytä kaikkia, oo silti vaan se kuka oot. <3

Please don't be fooled by me. Don't be fooled by the face I wear, for I wear a mask. I wear a thousand masks, masks that I'm afraid to take off and none of them are me. Pretending is an art that is second nature to me, but don't be fooled, for God's sake don't be fooled.

I give you the impression I'm secure and that all is sunny and unruffled with me, within as well as without, that confidence is my name, coolness my game, that water is calm and I'm in command and that I need no one, but don't believe me, please don't believe me.

My surface may be smooth, but my surface is a mask--my every varying and ever concealing mask. Beneath it dwells the real confusion, fear and aloneness. Beneath lies my smugness, my complacently, but I hide this--I don't want anyone to know it.

I panic at the thought of my weakness and fear being exposed. That's why I frantically created a mask to hide behind-- nonchalant sophisticated facades to help me pretend-- to shield me from the glance that knows-- but such a glance is precisely my salvation, my only salvation and I know it. That is if it's followed by acceptance. If it's followed by love, it's the only thing that can liberate me from myself, from my own self built prison walls and from the barriers that I so painstakingly erect. It's the only thing that will assure me of what I cannot assure myself, that I'm really worth while, but I don't tell you this, I don't dare--I'm afraid to.

I'm afraid that your glance will not be followed by acceptance and love. I'm afraid you'll think less of me and you'll laugh and your laugh will kill me. I'm afraid that deep down, I'm nothing and that I'm just no good and that you'll see this and reject me.

So I play my game; my desperate pretending; with the facade of assurance without and a trembling child within. And so begins the parade of masks, the glittering, but empty parade of masks and my life becomes a front. I idle chatter to you in suave tones of surface talk. I tell you everything that's really nothing and nothing of what's everything and what's crying within me.

So when I'm through going through my routine, do not be fooled by what I'm saying. Please listen carefully and try to hear what I'm not saying--what I'd like to be able to say, but for survival I need to say, but what I can't say.

I dislike hiding, honestly, I dislike the superficial game I'm playing, the superficial phony game. I'd really like to be genuine, spontaneous and me, but you've got to help me, you've got to hold out your hand, even when it's the last thing I seem to want or need.

You can help wipe away from my eyes--the blank stare of grieving dead. You can help call me into aliveness each time you're kind, gentle and encouraging. Each time you try to understand because you really care, my heart begins to grow wings, very small wings, very feeble wings, but wings.

Iif you choose to, please choose to. You can help break down the wall behind which I tremble. You can encourage me to remove my mask. You can help release me from my shadowed world of panic and uncertainty. From my lonely prison.

So do not pass me by-- please don't pass me by. It will not be easy for you. A lone conviction of worthlessness builds strong walls. The nearer you approach me, the blinder I may strike back.

It's irrational, but despite what books say about man, I am irrational, I fight against the very things that I cry out for, but I am told love is stronger than strong walls. In this lies my hope, my only hope, please help beat down those walls with firm hands, but with gentle hands--for a child is very sensitive.

Who am I, you may wonder? I am someone you know very well. For I am every man you meet and I am every women you meet.