27.1.2013

Vapaus..Vapaus.



Vapaus. Ikuinen vapauden kaipuu...vapaus toteuttaa itseään. Vapaus luoda omat aikataulut, olla riippumaton. Vapaus olla yksin, vapaus olla yhdessä. Vapaus vain lähteä, vapaus olla itselleen kiva. Itse olen oiva esimerkki ihmisestä joka ei osaa olla itselleen kovinkaan kiva aina, olen perfektionisti ja välillä hyvinkin armoton itselleni. Ajan itseni aika loppuun auttaakseni muita, osaamatta organisoida asioita sekä aikaani niin että ehtisin levätä...tuntematta huonoa omatuntoa...No, pikkuhiljaa alan oppia :)
Oma elämäni on tietyiltä osin hyvin vapaata, toisaalta hyvin rajoittavaa..olen kyllä tietoinen rajoistani ja myös siitä miten itse ne voin purkaa. Tämä vaati valtavasti uskallusta ja sellaisia liikkeitä joita mieleni ei vielä kykene toteuttamaan.
Mieleni pelkää muiden ihmisten reaktioita, se onkin ainainen demonini ;)

Tuleekin mieleeni, haemmeko vääränlaista vapautta? haemmeko jotain joka meillä on jo mutta emme näe sitä? Ainoa asia jolla saisimme täydellisen vapautumisen tunteen on mielen voittaminen.
Mieli on vankilamme, se joka luo pelkotiloja, kiintymystä, rutiineja. Miten voittaa mieli puolellemme ja olla vapaa? Unissamme sitä olemme useimmiten koska mielemme lepää...Enkä halua missään nimessä dissata mieltä, siitä on myös valtavasti hyötyä sen ollessa tasapainossa. Harmillisen usein kuitenkin ihmiset ovat mielen hallittavissa, ja tämä on heille ok.
Haemme vapautta, haemme muutosta..samaan aikaan pelkäämme muutosta, pelkäämme vapautta. Ihminen, sinä mysteeri <3

Entä vapaus parisuhteessa? Se ei suinkaan tarkoita vapautta loukata toista. Vapaus on minusta yhtäkuin rakkaus. En osaa kuvitellakkaan eläväni enää suhteessa jossa vapauteni riistettäisiin, tietoisesti tai tiedottomasti. Kuitenkin näin voi käydä hyvinkin helposti ja huomaamatta. Tämän ei tarvitse aina tarkoittaa väkivaltaista suhdetta, monet asiat saattavat tuntua ns. vankiloilta.
Uskon että myös parisuhteessa usein ihminen saattaa alkaa muodostaa jonkin asteen "tukholma-syndrooman". Tästä on lukuisia esimerkkejä Suomikin pullollaan, koetaan fyysistä sekä henkistä väkivaltaa, kuitenkin muutos tuntuu pelottavammalta kuin nykyinen tukahdutettu tila. Olen kuullut että myös lemmikit voivat potea  tukhoma-syndroomaa. Mielnkiintoinen ajatus minusta, ja voi olla hyvinkin paikkansapitävä. Kuitenkin tässä enkelit muistuttavat sielunpolusta, sekä valinnoista joita olemme tehneet ennen maanpäälle tuloa.

Suhteen arkisuus saattaa hyvinkin tuntua vapauden kadottamiselta, ei enää tehdä asioita, ei koeta. "Arki tulee lopuksi kuitenkin" särähtää korvaani melkein yhtä kovaa kuin "olemme VAIN ihmisiä"
 Molemmat ovat negatiivisia ja vähätteleviä suurta ihmishenkeä kohtaan. Emme ole VAIN-ihmisiä, vaan olemme Ihmisiä joilla on sielu sekä hurjan suuri potentiaali.
Luomme itse itsellemme näin "vain"-kuvan itsestämme, ja näin ollen muutumme VAINeiksi. :)Tämä on harhapeite todellisen minämme edessä.
Arki, katsokaas...arki voi todellakin olla myös juhlaa, arjen ei ole pakko tulla. Me itse luomme arkemme ja juhlamme, millaisen arjen sinä haluat luoda? Kaikki on kiinni sinusta, asenteestasi ja palosta joka on sydämessäsi, ja siitä miten vaalit sitä liekkiä.

Parisuhteessa minä haluan: matkustaa, seikkailla, nähdä nähtävyyksiä, pyöriä metsissä, halailla puita, istua merenrannalla, hengittää raitista ilmaa, katsella auringonlaskuja sekä nousuja, olla aivan hiljaa, huutaa, tanssia, riippuliidellä, laittaa tatuointeja, maalata, omaa tilaa, meditoida, vapautta, musiikkia, rakkautta, itsenäisyyttä..sekä että voin vain OLLA.

En halua koiraa, omakotitaloa, katsoa telkkaria, tehdä ruokaa aina samaan aikaan..kiikun kaakun haluan tehdä edes ruokaa:) ..en halua rutiinia enkä ns.arkea. :))) Näissäkään haaveissa ei ole mitään vikaa, ne vain eivät ole mun juttu.
Ehkä koska niin kauan luulin että niistä kuuluu haaveilla ja yritin parhaani mukaan toteuttaa niitä..tuntematta samaa onnellisuutta kuin nyt.
Kun vihdoin tajusin että minulla voi olla oma totuus ja omat haaveet...oih mikä vapauden tunne!!
Muista myös, kun haluat vapautta ole myös valmis antamaan sitä <3


Toinen asia joka on vahvasti ollut ihmisten huulilla on "irtipäästö"
Nämä asiat, vapaus ja irtipäästö kulkevat aikalailla käsikädessä.
Itselläni hyvinkin ajankohtaista on päästää irti tunteista jotka eivät enää, tai ole ehkä milloinkaan palvelleet minua. Voin kertoa, vaikeaa on. Irtipäästö materiasta joka ei palvele, irtipäästö ihmisistä...jne..
Jos koettaa pitää kaiken, elämään ei voi astua uutta..limitti on täynnä. Luovu vaatteista jota et enää tarvitse, ja taas elämääsi voi virrata jotain upeampaa, luovu tunteesta jota et enää " tunne" ja elämääsi virtaa jälleen. Älä pidä elämääsi liian täytenä.. et koskaan voi tietää mitä annat valua ohi täydellisyytesi kukoistaessa;))

Kerron tähän loppuun vielä viime öisen uneni, sekä sen että olen vihdoin tänään viiden aikaan aamulla keksinyt minkä tatuoinnin otan!!! Jippiiiii <3

Unessa oli siskoni, äitini ja isäni. Siskoni sanoi minulle "nää enkelijutut mitä teet vaikuttaa välillä meille tosi sekavilta" positiiviseen sävyyn, "voisitko näyttää meille mitä kaikkea voit tehdä heidän kauttaan?" Nostin kädet ilmaan ja rukoilin, pian olin tiheän valojuovien ympäröimä ja "levitoin"..siis ainakin olin ilmassa ja melkein vaakatasossa, kaikki muu oli hävinnyt ympäriltäni, oli vain valoa ja valtava voima. Tämä tuntui hyvin todelliselta :)) hihi, ehkä olen yöllä leijaillut kämpässäni mielen ollessa levolla <3<3<3


 hip hei ja Onnellista elämää kaikille vapauden juovuttamille Sieluille <3<3<3




"En odota yllätystä,
En pidätä hengitystä.
Mä haluan jättää sen kaiken taakse.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on.
En mä rohkea oo,
Enkä kuolematon.
Mut mä tiedän vaan sen,
Minkä sydän on tiennyt kauan.
Tää, mun pakoni loppuun juostu on." <3

2 kommenttia:

Muuttumattomuus muutoksessa- True Essence

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa eri vaiheita esim. "henkisellä" polulla, sekä omaa matkaani joka uusille tuttavuksille saatt...