Viime yönä näin unta ihmisestä, joka oli minun ensirakkauteni. Ihastuin häneen 13-vuotiaana ja ihastelin häntä vuoroin läheltä ja kaukaa 17- vuotiaaksi, kunnes silloinen maailmani romahti ja hän menehtyi. Unessa hän tuli luokseni henkenä, otti käsistäni kiinni ja sanoi jotenkin näin " Et tule koskaan enää tässä elämässä tuntemaan näin vahvasti"..
Yritän nyt pohtia tämän lauseen tarkoitusta...
Tapahtuman jälkeen näin vuosia unta jossa hän tuli luokseni ja kertoi minulle että tapahtunut ei ole totta, kaikki oli suunniteltua ja niin piti tapahtua, ja että hän on turvassa. Kaikki oli mayaa, harhaa. Samoin kävi kun paras ystäväni kuoli, myös hän kertoi unen välityksellä kaiken olleen harhaa ja olevansa turvassa, vaikka ei luokseni voi fyysisesti tullakkaan. Nämä unet tuntuivat aamuisin niin tosilta etten herätessäni tiennyt olivatko vai eivätkö, ymmärtäessäni niiden olleen unia itkin lohduttomasti. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin niiden merkityksen, ne olivatkin tosia!!!<3 He ovat jatkaneet matkaansa, ja ovat turvassa..kaikella on tarkoituksensa.
Nyt yritinkin palata siihen hetkeen kun menetin ensirakkauteni, mutta huomaan että en muista tapahtumia n. puoleen vuoteen ennen enkä jälkeen, tottakai jotain mutta on myös paljon hämärän peitossa, olen blokannut ne alitajunnan syövereihin. Muistan istuneeni shokissa keittiön lattialla, tietämättä poikaystävän nimeä, osoitetta..ymmärtämättä mitään ympärillä tapahtuvasta maailmasta. Huomaan kun yritän palata aikaan, mieleni vastustelee, se pelkää..Se ei halua repiä kipeitä haavojaan auki enää, mutta niin kauan kun ne ovat kipeitä ne eivät parane..tulehtuvat vain. Tämä rakkaan mieleni tulisi ymmärtää, että asiat ovat vain asioita, kunnes itse niistä tekee hävettäviä, pelottavia.<3
Arvostelun pelkoni on ollut minulla jo lapsesta, joten tapahtuman jälkeen se vain vahvistui.
Olin niin lapsi vielä, en ymmärtänyt ja luulin että unohtamalla, sulkemalla sen syvyyksiin,
pääsisin asiasta yli...Wrong ;) Tiedän että ilman tapahtumaa en olisi tässä, ilman kokemuksiani olisin joku muu. Siksi olen myös kiitollinen kaikesta kokemastani, ne ovat kasvattaneet minua, ja minä olen tarvinnut kovan kasvatuksen elämältä ollakseni nyt valon polulla. Joitain ihmisiä tarvitsee ravistella kovemmin että he ymmärtävät elämän tarkoituksen, saisivat yhteyden sieluunsa. Minä kuuluin heihin, ja nyt vahvempana kuin koskaan tunnen ettei olisi mitään asiaa jota sydämeni ei kestäisi koska tiedän kaiken kuuluvan jumalalliseen suunnitelmaan. Ja tiedän että jokainen sielu on turvassa, kaikki on hyvin. <3
Tuo lausekkin tuolta taisi aueta minulle tätä kirjoittaessa...En tule koskaan enää tuntemaan niin vahvasti tuskaa, koska ymmärrän maailmaa paremmin.
-N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti