Ihmismieli toimii usein niin että se pelkojensa johdattelemana kaipaa pysyvyyttä, turvallisuutta..tasaisuutta. Kuitenkin me kaikki, koko maailma muuttuu joka sekunti, mikään ei kuulukkaan pysyä ikuisesti samana. Ihminen joka on ollut sinulle "the" one ei välttämättä olekaan sitä enää 3 vuoden kuluttua, saatikka lopun elämää..toki tämäkin on tässä uskomattoman kauniissa maailmassa mahdollista.
Usein parisuhteen tullessa siihen pisteeseen että molemmat ovat muuttuneet ns. eri suuntiin, alkaa toinen (yleensä molemmat) yrittämään muuttaa toista enemmän sellaiseksi kun itse toivoisimme toisen olevan. Näin riistämme ihmisen omaa voimaa. Ajatusmallimme pitävät parisuhteesta lähtemistä luovuttamisena, sitä se ei edellämainitussa tilanteessa ole, se on vapautta ei heikkoutta. Niin kauan kun tuntee olevansa puhtaasti onnellinen ja vapaa, on mahdollista kasvaa yhdessä..samasta pisteestä toiseen, tukien Rakastaen. Tällaisella suhteella on mahdollisuus pysyvään yhdessä muuttumiseen.
Vapaus taas ei tarkoita mahdollisuutta loukata toista, vapaus on state of mind. Vapaus olla juuri se kuka tällä hetkellä haluaa olla, vapaus muuttua juuri sellaiseksi millaiseksi haluaa tulla. Vapaus ilmaista itseään millä tavalla haluaa, olla omassa Valossa ja Voimassa. Vapaus on Rakkaus.
Itselleni (mielelleni) parisuhde ei ole ajankohtainen asia, sieluni olisi valmis liikkumaan mutta mieleni on 3,5 vuotta pysytellyt "haavemaailmassaan"..luonut täydellisen suhteen ja odottelee sitä ;) No ajallani minäkin tästä aktivoidun ja levitän siipeni täyteen mittaan, nyt yritän olla armollinen myös mielelleni ja annan sen vielä hetken nuolla haavojaan <3
Tämä kuitenkin sai minut ajattelemaan että sama pätee muissakin kuin parisuhteissa, ystävyys, perhe ja työ..
Niin monesti "erilaisuutta" on vaikea hyväksyä ja tahtomattaan, huomaamatta alkaa toivoa toisen omaavan erilaisia piirteitä kuin mitä hän nyt edustaa. Tottakai maailman muuttuessa toivomme ihmisten tulevan tietoisemmiksi, avarakatseisimmiksi ym..mutta tällöin tulee punnita palveleeko toiveemme Universumia vai omaa egoamme, nouseeko nämä ajatukset omien pelkojemme tähden?
Me itse luomme kaiken elämäsäämme, mutta pitäessämme liiaksi kiinni "vanhasta" minästämme me sabotoimme oman totuutemme, joka todella on sekin muuttuvainen.
Myös silloin sabotoimme elämää kun lähtökohtanamme on "Ihmiset eivät koskaan muutu".
Tämä lause saa minut hyvin surulliseksi, koska olen itse kokenut suuren muutoksen. Tämä lause on myös täynnä anteeksiantamattomuutta. Kukaan meistä ei ole samanlainen kuin olimme esim. 5 vuotta sitten, ihminen muuttuu henkisellä tasolla, fyysinen olemus muuttuu, dna rakenne muuttuu, myös ego ja mieli muuttuvat.
Anteeksianto ei ole heikkous vaan voimavara.
Rakastakaa ja olkaa vapaita <3<3<3
N
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti