10.1.2019

Keho, viestinvälittäjä


Tässä pieni kertomus matkastani selkäsäryn kanssa. Minulla on aina ollut heikko selkä, vaivoja ollut jo nuoresta, milloin imuroidessa, milloin missäkin, mutta ne ovat menneet nopeasti ohi. Pääasiassa kaikenlainen eteenpäin taivuttelu on ollut mulle riski, selkälihakset eivät ole olleet niin lujat että tukisivat selkää. Lähdetään:

Huhtikuun puoliväli 2017. Pyöräily liian pienellä pyörällä, ja juoksulenkki, siinä mun syyt välilevynpullistumaan joka ymmärtääkseni kovettui niin että jäi välilevytyrä. Vielä tänäpäivänä tammikuu 2019, en ole täysin kivuton mutta onnellinen ja tyytyväinen tähän. 

Kesällä 2017 oli vahvaa hermosärkyä vasemmassa pakarassa, ja se säteili vasempaan reiteen. Toisinaan tuskan hiki virtasi otsalla ja kaikenlainen eteentaivutus toi kyyneleet silmiin. 

Elokuu 2017 alusta lähdin Intiaan joogaohjaaja koulutukseen. Olen melko sitkeä ja kipukynnys korkea, ajattelin että menen ja ehkäpä jopa parannan selkäni joogalla.
Kipu kuitenkin paheni, istumasta nousu tuntui kuin joku olisi lyönyt puukolla pakaraan. Joka kerta pelästyin, enkä saanut hengitettyä. Hermokipu säteili jo polveen sekä pohkeeseen, tuntui kuin lihakset olisivat olleet räjähdysmäisessä krampissa ja painaneet samalla hermoa. 

Niin moni joogatunti Intiassa päättyi itkuun ja kipuun, yritin liikaa. En kuunnellut kehoa, enkä arvostanut sen viestejä. Koin itseni looseriksi ja vertasin itseäni nuorempiin, terveisiin kehoihin ja "suorituksiin". Sairastutin kehoani lisää. Jokapäivä n.5-6h jooga-asanaharjoituksia oli liikaa.

Palattuani sain lääkekuurin joka ei juurikaan auttanut, hermolääkkeitä en halunnut syödä. Kipu oli vain pahentunut, aivastaminen oli "saatanasta" nilkkasukat ja vaatteet yleensäkin tuntuivat ärsykkeiltä hermolle. En saanut sukkiakaan itse jalkaan.

Yöt alkoivat olla raastavia, levossa hermosärky tuntui eniten, kokoajan koitin heiluttaa jalkaani jotta kipu hellittäisi. Tämä taas tarkoitti että nukuin liian vähän. Minulle uni ja säännöllinen ravinto on hyvin tärkeää mielenterveyden vuoksi. Unettomuus syö valtavasti voimavaroja, ja silloin voimaavievät ajatukset pääsevät valtaan. Kuten tässäkin, muistan pohtineeni että hyppään parvekkeelta, tai toivoin että jalkani voitaisiin amputoida. Mielummin ilman jalkaa kuin tämän kivun kanssa. 

Mieli oli melko matalalla, mutta toisaalta olen positiivinen luonne, ja samalla kun kärsin valtavista kivuista, sinnikkäästi perustin omaa joogasalia joka avautui 11/2017. Huvittavaa oli se, että täysillä toimin vaikka mulla ei ollut takeita voisinko opettaa. Ymmärsin kuitenkin että mulla ei tarvitse olla käsiä, tai jalkoja vaikka opettaisin joogaa, ymmärsin etten tarvitse mun kehoa siinä. Ymmärsin jälleen, yhä vahvemmin etten ole mun keho, ja että vaikka se on rajallinen, minä en ole.

Marraskuu 2017 sain fysiatrilta 3 kortisonipiikkiä ja lähetteen magneettikuvaan. Intiassa ollessani reiteeni oli ilmestynyt myös hyvin kivulias limapussitulehdus, kortisooni auttoi tähän, hermosärky lieveni myös hieman. 

Tammikuun 2018 alku ja magneetti. Siellä selvisi että kyseessä välilevytyrä joka painaa hermoja ja aiheuttaa hermosärkyä. Fysiatri totesi minulla olevan hallussa paras keino parantamiseen, ja se olisi liike ja jooga, leikkausta emme kumpikaan halunneet. 

Aloin kuunnella yhä vahvemmin kehoani, vältin kipuja aiheuttavia venytyksiä, hengitin oikein, rentoutin kehoa, irtipäästin stressistä niin hyvin kuin vain kykenin, vahvistin lihaksia ja pyrin myös hyväksymään kivun. Selkä alkoi parantua, hermosärky lieveni entisestään.

Kunnes helmikuun lopulla jälleen kaikki romahti hetkeksi, taloudellinen stressi hiipi jälleen elämääni ja kovat selkäkivut alkoivat uudelleen. Ikäänkuin Universumi olisi lähettänyt testin, annako voimani jälleen vai luotanko. Päätin luottaa ja kivut eivät kestäneet enää kauaa, armollisella joogalla jälleen himmensin kipua.

Tässä ote 12.10.17 tekstistä:
"Ne päivät kun kipu on yks helvetti ja ne yöt joita särky varjostaa. Musta tuntuu et kivut vaan vahvistuu ja ahdistaa ajatus että nämä ei häviä ikinä. Oon vuokrannut oman shalan ja mitä jos en pysty enää joogaamaan ikinä kunnolla. Mä en ole kovin innostunut leikkausajatuksesta mutta tää kipu "viä hengen" Kun nousen istumasta, tuntuu kuin mua lyötäisiin puukolla pakaraan enkä pysty hengittämään, hetkeksi pysähdyn, hengitän ja koitan rentouttaa jalkaa jotta sille voi laittaa painoa. Vihlova kipu säteilee alaselästä pakaraan, takareiteen,reiden etuosaan, polven alle, pohkeeseen ja siitä nilkkaan, myös vyötäröalueen hermot särkee. Kyse ei ole lihaskivusta vaan hermosärystä kauttaaltaan. Näin yöllä kun tätä kirjoitan tuntuu etten enää yhtään jaksa. On koitettu jäsenkorjausta, osteopaattii, hierontoja-classist ja ayurvedist, kiinalaiseen lääketieteeseen perustuvaa hierontaa, yoga terapiahierontaa, fysioterapiaa, joogaa, eteerisii öljyi, lääkkei, liikkei...En jaksa enää. Haluan että helpottaa."

Tuohon päivään mennessä mieleeni ei tullut kokeilla armoa, oman kehon rakastamista ja ymmärtämistä että keho viestii jotain. Toki tiesin että aina keho viestii, olin vain liian väsynyt ja kipeä kuulemaan että mitä.

Tänäpäivänä ajattelen että olen Braveheart Yogini, kaikesta huolimatta musta tuli joogaopettaja ja vieläpä hyvä sellainen. Osaan kuunnella kehoani ja opettaa samaa myös muille. Jooga todella on parantanut upeasti selkääni, valanut mieleeni valoa ja opettanut minulle paljon itsestäni. Ilman positiivisia ajatuksia, sinnikkyyttä ja luottamusta en olisi näin eheä.  Edelleen aamuisin lonkat ovat jäykät ja kehooni särkee, toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän. Jooga auttaa, pieni venyttely, runsas vesi ja kävely. Tälläkin hetkellä, tätä kirjoittaessa hermosärky vasemmassa jalassa on läsnä, mutta tämä on 10% särkyä siihen mitä on ollut, ehkä haamusärkyä. 

Edelleen en saa taivuttua eteenpäin niin että vasen jalkani olisi suora, silti :
En voisi olla kiitollisempi. 
Olen oppinut rakastamaan tätä kehoa paremmin, olen oppinut kunnioittamaan rajojani hieman paremmin, olen oppinut olemaan voimassani enemmän ja olen oppinut että elämää ei voi elää suorittaen. Minä olen puhunut näistä asioista jo 6 vuotta, silti saan itseni välillä kiinni esimerkiksi siitä etten kunnioita rajojani, vaan annan voimani helposti muille. Pikkuhiljaa, oppiläksyjen kautta.

Kipu on opettanut minua valtavasti, olen pystynyt auttamaan myös muita. Tässä tänään saamani palaute ihanalta ihmiseltä joka kärsii samankaltaisista vaivoista kun minulla oli:

"Kiitos eilisestä joogasta! Jotain tapahtui. Mua välillä itketti jokin venytys, tuli melkein pakokauhu siitä, mutta hengittämällä olo tasaantui. Olin varma, että säryt vain yltyy tuon jälkeen, mutta heti loppu rentoutuksen jälkeen tunnin aikana tullut ärsytys/kipu loppui. Ja olo oli jopa hyvä. Siis vau.
Mä oon kyllä varma, että eilen joogassa niissä paniikkitiloissa jokin vapautui, mieli yritti vastustaa. Jännä tunne ja olo, vaikea selittää. Tiiätkö Noora, mä niin saan vähentää kohta lyricoita ja pärjään hyvin ilman niitä ja saan itseni kuntoon. Sä oot ollu niin mahtava vertaistuki tässä, en mä olis tässä ilman sua! Olen todella kiitollinen!" <3 

Oih, niin olen minäkin!! Minun joogaani voit siis tulla jos sulla on selkävaivoja tms, muista vaan aina kertoa kivuistasi ennen tuntia. Kaikista tärkein on kuitenkin oman kehon kuuntelu, kukaan ei tiedä miltä sinun kehossasi tuntuu, vain sinä tiedät. Tästä syystä tärkein joogaohjaajasi on oma kehosi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Maasta taivaaseen, vai taivaasta maahan.

Toiset kasvaa maasta taivaaseen ja toiset taivaasta maahan. 🌏🌌 • Usein sahataan tuota väliä.  Maa-taivas-middleway. Tai taivas-maa...