Noidat taitavat tänä viikonloppuna olla suuremmassa suosiossa mutta mä oon ainakin ulkonäöllisesti peikkojen asialla..:)
Mikä ihana ilma ulkona onkaan. Kävelin lähikallioilleni jossa kesäisin usein käyn nukkumassa. Mun metsä, puut ja kallio, taivas ihan lähellä <3 Olin aikeissa myydä asuntoni vielä hetki sitten koska koen että oma asunto sitoo minut tänne..tähän maahan. Sitten aurinko palasi ja en haluakkaan täältä pois, ehkä kyse onkin yleisesti siitä että haluaisin löytää keinon miten voisin asua loka-maaliskuun ulkomailla. :)
Tänään "suunnittelimme" äitini kanssa hautajaisiamme...eli puhuimme asiasta joka on välttämätön elämässä, asiasta joka on yhtä luonnollinen kuin syntymä, puhuimme kuolemasta.
Äitini oli sitä mieltä että kun hänen aikansa koittaa, hän ei halua "kahvikekkereitä" missä surraan. Mä koen aikalailla samoin, toivoisin että järjestettävä tilaisuus perustuisi iloon ja elämän kunnioittamiseen. Ihmiset olisivat valkoisissa ja koettaisivat muistaa että olen kokoajan läsnä, keho vain uupuu. Hautajaiset yleensäkin ovat minun mielestäni ahdistava kokemus, varsinkin lapselle. Lapsi katselee hämillään muiden itkua ja surua, etukäteen on sanottu ; "muistathan käyttäytyä hautajaisissa"
Lapsen annetaan jo nuorena ymmärtää miten kuolema on pelottava ja lopullinen kokemus. Tottakai menetys tuo surua ja kaipausta mutta on hyvä muistaa että tämä ihminen jota suremme on usein me itse ja meidän menetystämme. Menehtynyt ihminen on vapautunut kehostaan ja palannut Rakkauden tilaan, hänellä ei ole surua, hänellä ei ole katkeruutta eikä huolia.
Katsoin edellispäivänä dvd:n omasta isoäidistäni. Hän oli n. vuosi sitten saattohoidossa ja lääkärit olivat kertoneet lähdön olevan käsillä. Tämä kyseinen dvd on tehty syksyllä 2012. Tälläkin hetkellä mammani on hyvinkin elossa ja asuu kissoineen meren rannalla.
Isoäitini kertoo dvd:ssä elämästään orkesterissa, kiertueestaan amerikassa ja elämästään yleisesti. Hän kertoo miten hänen ystänsä Tapio oli saattanut hänet ja isoisäni yhteen ja miten tämä sama ystävä oli halunnut soittaa hänelle uuden kappaleensa joka menee näin;
Ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin,
Mä sitä pengoin, mitä lienen oikein etsinyt,
Niin löysin vanhan olkihatun, tästä kerron nyt.
Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin,
Ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin,
En aikaa tiedä, miten kauan siinä viivähdin,
Kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin."
Ystävä oli, kukapa muukaan kuin Tapio Rautavaara <3
Isoisän olkihattu
Sain dvd:n isoäidiltäni muutama viikko sitten ja minun ei ole annettu katsoa sitä ennen...Enkelit <3 He pyysivät minua odottamaan ja katsomaan tämän rakkaan ystäväni kanssa jolla on huoli omasta sairaasta äidistään. Tämä video antoi hänelle voimaa ja uskoa asioiden järjestymiseen, Kiitos, Kiitos <3
Isoäitini kertoo miten n. 30 vuotta sitten oli maannut samaisella laiturilla joka edelleen on mökkimme rannassa,silloin hän oli kuullut viestin " Suhtaudu elämään positiivisesti ja tajua kuoleman välttämättömyys"
Välittömästi hän oli kirjoittanut tämän lapulle ja tätä lappua hän oli säilyttänyt mukanaan vuosikausia ja edelleen se on tallessa.
Sairaalassa ollessaan saattohoidossa hän oli saanut kokemuksen armosta, hän oli tuntenut miten oli luopunut kaikesta, kaikista tunteista ja elämästä ja hänet oli täyttänyt syvä armon tunne, onnellisuus ja rauha. Saat sen mistä luovut...Uskon että tämän kokemuksen kautta hän löysi voimaa joka kantaa häntä edelleen.
Toisaalta hän tuntee katkeruutta siitä että hän jäikin eloon, nyt hänen kehonsa todistaa jatkuvasti rajallisuuttaan. Hän olisi ollut omasta mielestään jo valmis palaamaan Rakkaudeksi, vapauteen.
Mietin omaa kokemustani samankaltaisesta armon tunteesta...
Olin ensimmäistä kertaa Intiassa ja lähdimme minikiertueelle, olimme valvoneet matkalla aikalailla. Yövyimme koulurakennuksessa ja olin valvonut koko yön koulun katolla itkien..aamulla menin lausumaan muutamaksi tunniksi mantroja ja sen jälkeen Amma piti malajalamiksi puheen. Puheenaikana vajosin tilaan joka oli unen tuntuinen ja koin olevani yhtä kaiken kanssa, hämmentävintä oli se että ymmärsin kaiken mitä Amma puhui. Tämä kokemus oli hyvin vahva enkä tule koskaan unohtamaan sitä.
Elämässäni on niin paljon ihania, voimakkaita ihmisiä ympärillä etten voisi olla kiitollisempi.
Myös kaikki kokemukset missä pystyn pyyteettömästi auttamaan toista kannattavat siipiäni yhä korkeammalle ja korkeammalle, silloin tunnen eläväni juuri sitä elämää jonka olen valinnut. Olen rakastunut elämääni ja ihmisiin siinä, täydellisesti. Kiitos <3
Kuolema on kuin jälleensyntymä. Kaikki on hyvin.
Rakkautta ja Enkeli-iloa kaikille <3<3<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti