3.11.2012

Kiitollisuus


6.38..."Wake up Light...We have some work to do, go get your paints. It's time to start a new painting <3
Ihanuutta! Aloin maalaamaan jo 3 tuntia sitten kun vielä oli pimeää, nyt olen vastaillut ihaniin viesteihin ja suunnitellut tulevaa satsangia. Elämän keveys ja ihanuus saa minut yllättymään yhä uudelleen ja uudelleen.


Eilen matkallani töihin aloin bussissa miettiä viime kevättä ja sen tuomia haasteita. Kyyneleet kihosivat silmiini muistellessani tätä, kiitollisuuden kyyneleet. Oivalsin miten kaikki kynnykset ja tunteet voimattomuudesta..vertailu, ja siitä syntyvä kateudentunne olivat valahtaneet pois harteiltani kesän lopussa..huomaamatta. Taaksepäin on joskus hyvä katsella huomatakseen miten paljon on liikkunut siitä pisteestä uuteen. Muistelin myös miten perustimme lapseni kanssa kalenterin johon joka päivälle merkkasimme joko hymiön tai "surunaaman"seurataksemme riitojemme määrää. Touko-kesäkuu oli haastavinta kasvun aikaa meille. Tajusin miten ne surunaamat olivat yleensä seurausta minun saamistani itkupotkuraivareista, tunsin etten osannut olla äiti, en hallinnut itseäni vaan hermostuin, itkin ja huusin Enkelilleni. Olin ahdistunut myös töissä, ja siellä tapahtuneet muutokset eivät helpottaneet oloani. Olin väsynyt, uudelleenkalibrointi oli käynnissä kohdallani  voimakkaasti. Vanhat energiat tulivat vahvasti pintaan ja ne piti käydä läpi ennen niiden poistumista, uudet energiat ottivat paikkansa ja tottakai sisälläni oli yhtä myllerrystä.
OmaVoima tuntui niillä hetkillä olevan ulottumattomissani ja se oli pelottavaa minulle.
Poikani tehtävänä oli ja on edelleen haastaa minua, hyvässä. Auttaa minua pysymään voimassani myös silloin kun muut arvostelevat minua ja arvioivat minua äitinä, me olemme valinneet toisemme. Kaikki nämä keväiset tuntemukset on ylitetty, ainakin nyt, huomisesta en tiedä :)

Myös töissä tunnen jälleen viihtyväni hyvin.
Viimeistäänkin elokuinen irtipäästö avasi minut uudelle tasolle, kiitos kiitos kiitos. Myös tiivis työskentely OmaVoima-korttien kanssa sai minut oppimaan ja olemaan voimassani.
Sanotaan "opetat mitä sinun tulee oppia", ja näin on.

Eilen kävin myös isoäitini luona, kirjoitin hänestä kevään alkupuolella tänne blogiini. Hän joutui silloin sairaalaan ja lääkärit eivät antaneet toivoa, vaan kertoivat jäljellä olevan vain viikkoja. Muistan miten kävimme Hermannin kanssa sairaalassa ja minä, sekä mamma luulimme että kohtaamme viimeisen kerran tässä elämässä. Me puhuimme Enkeleistä, anteeksiannosta, hyväksymisestä ja Rakkaudesta. Siitä mitä hän oli "viimeisinä" hetkinään oppinut tuntemaan ja miten hän odotti jo pois pääsyä. Kuitenkin jokin osa hänessä keräsi voimaa, ja n. viikon kuluttua menimme jälleen sairaalaan, mamma oli voimistunut! Hän voimistui viikkojen kuluessa ja pääsi vihdoin kotiinsa, mökillemme. Hän rakastaa luontoa ja eläimiä, ihmiset ovatkin sitten toinen luku..
Eilen juttelimme pitkästä aikaa oikein kunnolla, hän kertoi miten tuntee olevansa vankina, tarpeeton..miten hän tuntee olevansa katkera Jumalalle koska hän ei saanutkaan lähteä vaan joutui jäämään tänne. Enkelit viestivät kauttani Rakkaudellisia ohjeita näiden tunteiden ylittämiseen ja kertoivat asioista jotka ovat vielä kesken, he kertoivat mitä olisi sattunut jos isoäitini olisi silloin poistunut maan päältä. He valoivat uskoa ja hyväksyntää hänelle. Voimaa antaa anteeksi itselleen ja parhaillaan he opettavat häntä jakamaan myötätuntoa myös ihmisrodulle. Meidän mökin pihasta ei kukkia poimita, puita kaadeta eikä nurmea leikata. Isoäitini kirjaimellisesti meinasi pyörtyä kun isäni oli siistinyt erästä puuta, hän voi fyysisesti todella huonosti jos luontoon "kosketaan". Enkelit kertoivat että hän ei ole tasapainossa tämän asian suhteen, kaikki hänessä oleva myötätunto on kanavoitu luontoon sekä eläimiin, oma rotu ei saa sitä lainkaan, edes hän itse. Tämä yhtälö ei vie eteenpäin, joten Enkelit ovat nyt hänen luonaan suurin joukoin.
Onnentunne jota tunsin lähtiessäni oli sanoinkuvaamatonta, isoäitini oivallukset, valo joka syttyi hänen kasvoilleen, Enkelten supina..kaikki tämä...Uskomatonta.
Hän sai voimaa ja uskoa. Kiitos!


Rakkaudellista pyhäinpäivää kaikille lähelle ja kauas <3<3<3

N

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muuttumattomuus muutoksessa- True Essence

Tässä kirjoituksessa haluan jakaa eri vaiheita esim. "henkisellä" polulla, sekä omaa matkaani joka uusille tuttavuksille saatt...