Elämän synnytyskipuja

Välillä oma elämä tuntuu jatkuvalta kipeältä synnytykseltä. Olen saanut paljon palautetta että monilla on tällähetkellä aikalailla samoja tuntemuksia. No, eilen oli synnytyspäivä jälleen. Omasta mielestäni osaan jo jonkin verran pitää puoliani ja olla voimassani ihmisten kanssa, silti omien vanhempien seurassa se ei vain näytä onnistuvan. Huomaa tämän kuun aiheet..menneisyys ja alitajunnan putsaus. Eilen tosiaan jälleen heilahdin heti voimastani ja annoin vanhempieni kohdella minua kuin 15-vuotiasta. Kaikki järkevät sanat ja omien näkemysten puolustaminen ja edes kertominen olivat yhdellä lauseella sivutettavissa. Vaikka mitään pahaa ei tarkoitettu, ja tiedän kyseessä olevan paljon menetyksenpelkoa ja ylisuojelua, niin silti koin syvästi loukatuksi itseni. Kuin en osaisi yhtään itse päättää elämästäni ja valinnoistani, jokaiseen asiaan on eriävä mielipide. Arvostelunpelkoni varmasti johtuu paljon myös siitä että olen aina tulkinnut tuon ylisuojelevan rakkauden tuomiona. Tuntuu kuin isäni mielestä tänne on synnytty jotta kaikin keinoin pyrkisimme säilymään hengissä, paras olisi asua jossain safe room- kaltaisessa vaihtoehdossa. Minä rakastan heittäytyä, luottaa ja antaa maailman kannatella. En pelkää kuolemaa ja oman lapseni suhteen pyrin rakastamaan mutta olemaan samanaikaisesti takertumatta. Olen tietoinen että elämä voidaan viedä minulta seuraavalla sekunnilla, kaikki on lainassa. Jokainen päivä on lahja elää ihmiskokemusta, uskoisin että olen täällä nimenomaan kokemassa. Epämukavatkin kokemukset elän mielihyvin ennemmin kuin olen pelon vankina ja jätän elämättä. Kuolemankin suhteen uskon kaiken tarkoituksellisuuteen ja Jumalalliseen aikatauluun. Vaikka eläisin siellä safe roomissa niin kun lähdön hetki tulee, sitä ei voi paeta. Sitä edeltävän ajan haluan elää hetkessä, unelmia tavoitellen, onnellisena ja pelottomana.  Vaikkakin eilen illalla pala painoi kurkussa ja lapseni lohdutti minua sanoen ”mammat ja papat nyt vaan aina on tuollaisia, älä välitä, ne pelkää” niin synnytys on kuitenkin ohi, oivallus niminen vauva on sylissä ja tämä päivä on ollut paras aikoihin. Naurua, iloa, lapsenmielistä leikittelyä, enkelikortteja  ja ”henkisiä” höpöttelyjä..niitä on ollut tämä ihana päivä täynnä <3 

Usein kuulen sanovani "vanhemmat traumatisoivat lapsensa" ja näin todella on, ja näin kuuluu olla. Minä teen sitä, sinä teet sitä, minulle on tehty niin ja myös sinulle. Nämä traumat ovat kuitenkin niitä suurimpia kasvuja ja niiden aiheuttajat valittu tarkoin. Todella vaikea on hyväksyä sitä tunnetta joka ego nostattaa :"vihaan vanhempiani." Tämäkin ohimenevä tunne on kuitenkin hyväksyttävä ja hyvin pinnallinen. Todellisuudessa tämä "viha" on kuitenkin suurta Rakkautta. Rakkaudella ei ole vastakohtaa, se sisällyttää kaiken. 

Olipa tunne mikä tahansa, pyri päästämään se ulos, puhu asiasta ja uskalla avata haavoittuva sydämesi. Itselle toimii kirjoittaminen ja puhuminen, kunhan sen saa oksentaa ulos. Sisään lukitut asiat paisuvat ja saattavat ilmetä selittämättömänä  raivona ja tunteena jonka vallassa voi satuttaa itseään tai muita. Jos emme näe ulospääsyä on varmaa että kuka tahansa meistä reagoi. Käsitelkää tunteitanne teille parhaalla keinolla, kunhan käsittelette, pyytäkää apua jos itse ette löydä valoisaa reittiä ja muistakaa että Enkelit ovat ympärillänne. Tunteet liikkuvat ja te olette kaikki se pysyvä niiden alla, älkää samaistuko tunteisiinne mutta hyväksykää ne. <3

Huomenna jälleen ihana Enkeli-ilta!! Taivaallista <3 

Suloista ja voimaannuttavaa viikonloppua Rakkaat!!!

Kohta helpottaa....

Enkelten viesti aamulla: 

”Rauhoitu Rakas. Karista kiire ja huoli pois hartioiltasi, nauti tästä hetkestä ja vapaudesta. Anna asioiden soljua omalla painollaan, tiedä että ponnisteluistasi huolimatta asiat tapahtuvat juuri oikeaan, Jumalalliseen aikaan. Älä luo itsellesi rajoituksia vaan ole kärsivällinen, unelmasi kyllä toteutuvat."

Ohhoh..Aikamoista tunteiden myrskyä ollut muutama viikko täytyy myöntää.  Nämä tunteet ovat siis aaltoilleet sisälläni ja olleet enemmänkin vahvaa oman elämän ja Itsen kelailua. Pohtimista miksi haluan tulla isona, mikä minua kutsuu ja voinko olla niitä kaikkia.  Aika armottomia tuntemuksia riittämättömyyden, arvottomuuden maailmassa.  Surullisuutta, ahdistusta, vertailua ja kuitenkin mukana aimo annos iloa ja onneakin.  

 Olen tuntenut etten pidä itsestäni, ja ajatellut että muutkaan eivät pidä. Olen käynyt läpi ajatusta miten enkelityöni ei ehkä autakaan ketään ja ehkäpä muut voivat tehdä sitä minun laittaessa hanskat naulaan. Niin helposti päätän itseinhon kautta että luovutan, vaikka tiedänhän minä etten koskaan niin tee. Riittämättömyys..pitäisikö minun olla toisenlainen? Nämä ovat egon tunteita, egon huomionhakua. Mieli on laukannut kuin villihevonen ja ollut jatkuvassa valve/analysointitilassa.  Unet ovat sisältäneet rakkautta, kauhua, rajallisuutta, rajattomuutta sekä myös niinkin kummallisia että olen saanut vauvan ja asunut Intiassa. Uutta siis todellakin on syntymässä ja vanha alkaa putsaantua alitajunnasta kovallakin tahdilla, eikä aina niin ruusuisasti. Itsetutkiskelua sekä vanhan ja uuden minän hyväksyntää. Prosessointia parhaimmillaan. Luojan kiitos Uusi kuu kolkuttaa 23.10 <3

Aamulla pohdin myös Ammaa ja sitä miten koen vahvasti olevani Amman työkalu täällä maailmassa. Yhä useammat ihmiset joita tapaan ovat alkaneet tuntea vetoa Ammaan ja heille tulee tarve päästä tapamaan häntä. Olen kuin Amman kutsukortti, ja veto alkaa välittömästi kun kutsu on saapunut oikeaan osoitteeseen. Tämä on ihanaa ja olen tästä hyvin kiitollinen <3  

 Tähän kuukauteen on kuulunut myös menneisyyden kaivelu. Eteeni on tuotu kesästä saakka ihmisiä menneisyydestä jotka herättävät tunteita tai muistuttavat minua vanhasta minästäni, erilaisia tunteita, ajatuksia ja jopa fyysisiä vaivoja kuten migreeniä on noussut kuvioihin. Kuin Universumi haluaisi kysyä; palveleeko tämä vielä? Haluatko säilyttää tämän? On siis alitajunnan putsaus viikot :)  Kaikki nämä nousevat vain koska olemme valmiit irtipäästämään, nyt on siihen oivallinen hetki. Jotta voimme saada elämään jälleen lisää rakkautta ja valoisia asioita on tullut aika päästä irti kaikesta siitä skeidasta jota olemme lapsuudesta asti sulloneet alitajuntaamme. Sitten vain ovi lukkoon ja elämä jatkukoon..hihi… No joskus se täyttyy alitajuntakin ja varsinkin jos kiinnostuksen kohde vähääkään liittyy elämän ”henkiseen” aspektiin sen tarve puhdistua on suuri.

Olen myös maininnut rakkauden kaipuustani ja siitä miten olen kutsunut sielunkumppania luokseni. Noh, tähänkin Enkelit jälleen havahduttivat minut kysyen hieman sarkastisesti:

 ”Mihin sinä ketään tarvitset kun olet niin itsenäinen, etkä tarvitse koskaan kenenkään apua?” Viitaten varmasti lauseisiini ”Ei tarvii auttaa, kyl mä tän saan itse ja osaan ja voin jne jne. Vaihdan renkaat, remppaan kämppää..ihan mitä vaan…” Kaiken pystyn itse aina hoitamaan….

”Ihmiset haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi, mieti miten sinun seurassa toinen tuntee itsensä tarpeelliseksi.”

 Huh, tuo kolahti.  Olen ollut kuusi vuotta itsenäinen vahva nainen.(huomaa pieni ironia) Mulla on muovautuneet omat kuviot ja tavat toimia, elämä on näin todella helppoa, vastaan kaikesta vain itselleni. Elämässäni  siis voi olla tilaa toiselle, mutta vastaanottokyky saattaa vaatia hiomista. No, tästä huomaan taas herääväni ajatukseen ; mitä jos en enää rakastukkaan? mitä jos täällä ei enää ole ketään jonka kuuluu rakastaa minua? siis parisuhde mielessä. Mitä jos aika vain kuluu enkä enää osaa lähentyä?  Mitä jos en osaakaan avata itse tätä lukkoa, tai odotan jotain mitä ei ole olemassakaan?

Zadkiel- enkelini vastaa; "Mitä jos joku toinen osaa, sinun ei aina tarvitse selviytyä kaikesta yksin."

Mahtavinta tässä kaikessa on se että huomaan ja tiedostan itsestäni kohdat jotka vaativat huomiota ja eheytymistä, meillä jokaisella on omat paikkamme joita hiomme. Kutsumme tätä elämäksi.

Jos siis olette tunteneet olevanne sotkussa, mielenne olevan kuin lankakerä niin ette suinkaan ole yksin. Kohta helpottaa, kuiskaavat enkelitkin. Luottakaan itseenne ja omaan huikeaan potentiaaliinne. Olette täydellisiä juuri noin, omassa kehossanne, omien tunteidenne kanssa ja sallikaa ne kaikki tunteet. Ihmiskokemuksessa me haluammekin tuntea myös niitä haastavimpia tuntemuksia ja kokemuksia. Tämä kaikki on ohimenevää :)

Hyväksyvää ja Luottamuksellista syksyä <3

 ”Hymyn taakse voi naamioida monta asiaa, 

nämä asiat näkevät vain ne jotka katsovat sydämellä.”

~Dharmada

"Mitä elämä tuo, se tulkoon minun luo, 

Virheen mahdollisuus ihmisyydelle sisällön suo

Me ollaan samaa tuhkaa, samaa kevyttä ilmaa,

Joten rauha nyt, tää maailma on vihaan kyllästynyt..."

Menneisyys nostaa päätään..

Tervehdys Ihanat <3

 Kylläpä on vierähtänyt viimeisestä aikaa.. ajattelin laittaa vähän kuulumisia ja ajatuksia jälleen ”paperille.” Kirja alkaa olla siinä vaiheessa että olen saanut sen printattua esiluettavaksi, eli teen korjauksia ja lisäilyjä. Matkalla olen kyseenalaistanut kaiken oppimani, ja vahvistunut lisää. Nyt huomaan että aikaan saatu teksti lojuu pöydällä ties monetta päivää, en halua lukea sitä. Tämä merkitsee minulle vain yhtä asiaa, en ole kuitenkaan käsitellyt asiaa vielä täysin. 

Vuosien varrella olen sitä avoimesti raottanut, mutta nyt ymmärrän että olen puhunut jatkuvasti pintapuolesta, en siitä mitä sisälläni tapahtui. Kun poikaystäväni menehtyi ollessani 17-vuotias, jotain sisältäni särkyi ja ajelehdin kolmetoista vuotta tuntematta itseäni. Syyllistin, tuomitsin ja jatkuvasti ajattelin kaikkien muidenkin tuomitsevan minut. Pyrin painamaan asian syvälle alitajuntaani. Unohtaminen oli ratkaisu, kun en ymmärtänyt mitä hyväksyminen ja irtipäästö tarkoittivat. Osat peloistani ovat syntyneet tuolloin, omaa kuolemaa en koe pelänneeni koskaan, Jumalaa olen kyllä tuolloin syvästi vihannut. Pelkoni liittyivät arvosteluun, luottamiseen ja rakkauden sallimiseen. Ne näyttelevät yhä osaa elämässäni, kuitenkin pyrin kohtaamaan niitä parhaani mukaan. Minuun jäi harhainen käsite, etten ole rakkauden arvoinen ja että minun tulee pyrkiä pelastamaan kaikki, oman onnen kustannuksella. Miten pitkään tämä voisi onnistua!! Nykyään koen että kuolema on yhtä luonnollinen tapahtuma kuin syntymä, ja syntymäkin eräänlainen kuolema, mutta silloin pelkäsin että läheiset kuolevat ellen heitä pelasta. Huh!! 

En osaa vieläkään sanoin kuvailla mitä minussa sinä yönä tapahtui…

Aamuyöstä heräsin menehtyneen poikaystäväni kainalosta. Hänen kehonsa oli kylmä, ja jo hieman kankea. Sielu oli poistunut, ja jatkanut matkaansa Enkelten seurassa. Päällimmäinen asia jonka muistan tunteneeni oli hätä. Suuri hätä, kuin olisin pieni lapsi eksyneenä vieraassa maassa, puhuen vierasta kieltä. Kuin sisus olisi jäätynyt, ja särkynyt pieniksi paloiksi. Universaalin Äidin lohdulliseen syliin pääsin 13-vuotta myöhemmin ja hätäni tuntui viimein loittonevan, olin turvassa. Koko tuo yö, ja päivät sen ympärillä ovat yhtä suurta palapeliä joista osa paloista ovat kadoksissa. Olen kätkenyt ne lokeroon joka odottaa aukeamistaan. Muistan puheluni hätäkeskukseen, sen jälkeen filmi katkeaa...palautuu ambulanssikuskien sanoihin ”ei toivoakaan,” muistan shokkitilan keittiölattialla, muistan ruumisautot, poliisikuulusteluista muistan poliisin ruskeat,lempeät silmät. Muistan hetken jolloin istuin poikaystäväni vanhempien kotona tapahtuman jälkeen. Sydän ahdistuu tätä kirjoittaessa, tunnen miten sitä kuristaa enkä meinaa saada henkeä…onkohan siis vielä jotain kesken..Näistä kaikista muistan vilauksia, mutta ennen kaikkea tuon tunteen, hädän. Kaksi ihmistä kuoli, minä jäin.

Elämääni on nyt myös palanut ihmisiä menneisyydestä, ja tämä tuo tunteita sekä asioita jälleen pintaan. Tapahtumista jo paljon ennen tuota edellämainittua joulua ja menetyksiä. Uskon vahvasti että juuri näin on tarkoitettukin. On aika palata vuosia taaksepäin ja hyväksyä myös tämä osa elämääni, sekä silloinen minä. Tapaamani ystävä kertoi miten minun näkemiseni oli nostanut hänessä  tunteita pintaan, kuten mustasukkaisuuden yläasteaikaisista tapahtumista, eli mennään aika kauas. Jännää miten tämä elämä kulkee, kun kuvittelet lähimenneisyyden karman olevan aika siistissä paketissa, universumi tuo unohdettuja asioita käsittelyyn...ja näin me puhdistumme, hyväksyen ja irtipäästäen. Rakkaudessa. 

Voi Rakas Amma, my saviour <3 Miten kiitollinen olenkaan elämästäni, ja siitä keneksi olen muovautunut, siitä mitä minulla on. Onnellisimmaksi minut tekee tänäkin päivänä se, että saan puhtain sydämin auttaa muita, virrattaa myötätuntoa ja informaatiota. Olen kaikesta kokemastani vahvistunut, kokemani auttaa minua ymmärtämään ja auttamaan muita. Kaikella on tarkoituksensa, aina.

Amma on opettanut minua rakastamaan itseäni, ja kaikkia puolia minussa. Enkeliminää, äitiä minussa, kehoani, sarkastista minää, herkkää ja voimakasta. Rakastan vetäytyvää hiljaista puoltani, sekä iloista ja avointa, kaksimielistä, ärsyyntyvää, rakastavaa, hullua…koko pakettia. Olen myös tajunnut että toivon elämääni aikuista ihmistä joka Rakastaisi näitä myös, kokonaisuutta. Pitkään kuvittelin haluavani olla yksin, tai että haluan tietyn ihmisen elämääni. Viimein olen alkanut ymmärtää että haluan tietyn tunteen elämääni, sen mitä siinä jo on, mutta jonkun ketä heijastaa sitä minusta ja vahvistaa tunnetta. Jonkun jolle minä voin tehdä samoin, rakastaa ehdoitta niin hyvin kuin osaan. Hyväksyä ihmisen kaikki puolet <3

Tässäpä hälle:

~Kutsu~

"Minua ei kiinnosta, mitä sinä teet työksesi. Tahdon tietää, mitä sinä kipeimmin kaipaat ja uskallatko uneksia kohtaavasi sen, mitä sydämesi halajaa. 
Minua ei kiinnosta minkä ikäinen sinä olet. Tahdon tietää, uskallatko olla välittämättä siitä, että sinua pidetään hupsuna, kun vaalit rakkauttasi, unelmaasi, elämisen seikkailua.

Minua ei kiinnosta mitkä planeetat varjostavat kuutasi. Tahdon tietää oletko koskettanut surusi ydintä, ovatko elämän koettelemukset saaneet sinut avautumaan, vai oletko käpertynyt itseesi ja sulkenut porttisi siitä pelosta että tuska lisääntyy. Haluan tietää pystytkö olemaan tuskan, omasi tai minun, lähellä hievahtamatta, yrittämättä peittää tai hälventää tai poistaa sitä.
Tahdon tietää, osaatko kohdata ilon, omasi tai minun, osaatko heittäytyä villiyden vietäväksi ja täyttyä hurmoksesta sormenpäitä ja varpaita myöten ajattelematta, että pitäisi olla varovainen, realistinen ja muistaa ihmisenä olemisen rajoitukset.
Minua ei kiinnosta, onko kertomasi tarina totta. Tahdon tietää, uskallatko antaa toisen pettyä ollaksesi uskollinen itsellesi; pystytkö kestämään syytökset petoksesta pettämättä omaa sieluasi; pystytkö olemaan epäluotettava ja siksi luottamuksen arvoinen.
Tahdon tietää, osaatko nähdä kauneuden joka päivä, silloinkin kun se ei ole kaunista ja ammentaa elinvoimaasi sen läsnäolosta.
Tahdon tietää, pystytkö kestämään epäonnistumisia, omasi ja minun, ja seisomaan silti järven rannalla ja huutamaan hopeiselle täysikuulle "Kyllä!"
Minua ei kiinnosta, missä sinä asut tai miten paljon sinä ansaitset. Tahdon tietää pystytkö surun ja epätoivon täyttämän yön jälkeen nousemaan ylös uupuneena ja rikkinäisenä ja tekemään sen mitä tarvitaan jotta voit ruokkia lapsesi.
Minua ei kiinnosta keitä sinä tunnet ja mistä sinä olet kotoisin. Tahdon tietää pystytkö seisomaan rinnallani tulen keskellä perääntymättä.
Minua ei kiinnosta mitä tai missä tai kenen johdolla olet opiskellut. Tahdon tietää mikä sinua kantaa sisältäpäin, kun kaikki muu hajoaa.
Tahdon tietää, osaatko olla yksin ja todella nauttia seurastasi olemassaolon tyhjinä hetkinä."

-Oriah Mountain Dreamer-

Vielä täysin toisenlaiseen asiaan, kehon hyvinvointiin.

Olen jättänyt jälleen ruokavaliostani pois erään osan, gluteiinin. En vedä tätä äärimmäisyyksiin, mutta leivät, pullat, pastat ovat nyt gluteiinittomia, eli voin syödä vähäisiä määriä viljatuotteita. Olen huomannut 6 vk aikana miten turvotus on kadonnut, samoin raskaus. Oloni on huomattavasti keveämpi, sekä onnellisempi. Olen tehnyt testejä ja suurin vaikuttaja tässä on vehnä! 3vk sitten aloin myös vihdoin lisätä ruoan määrää, nykyään syön 4-5 krt päivässä ja noin 3-4 h välein. Kun lisäsin ruokaa, paino alkoi tippua! Minulle on pitkään toitotettu että syön liian vähän, ja että kehoni varastoi kaiken koska käy säästöliekillä. Näin todella on ollut. En enää edes tunnistanut nälkää muuta kuin ärtymyksen kautta. Nykyään 3h jälkeen vatsani ilmoittaa ruoka-ajasta! Voi onni, ja tämä siksi että asetan aina muut asiat edelle, keho jää viimeiseksi ja sitä olen tottunut "kiusaamaan"..tämä on rakastamisen opettelua tämäkin <3 Nyt lenkille nauttimaan ilman kosteudesta, metsän tuoksusta ja omasta ihanasta seurasta :) 

niin ja p.s haluan ehkä isona radioon töihin juttelemaan henkisistä asioista tai tv:hen..hihiii..lisää vaan esiintymistä ja pelkojen kohtaamista <3 Erään tuottajan sanoin:"olet syntynyt kameran eteen " :D :D Halit!

Rakkautta ja Enkelivaloa kaikille <3

 Tässä vielä mielenkiintoinen juttu johon törmäsin:

eroon vehnästä 

Ole oman elämäsi Guru.

Eilen aamulla istuskelin mökkilaiturilla ihailemassa kaunista tyyntä merta. Enkelit tulivat vierelleni ja pyysivät minua kirjoittamaan aiheesta - ”Ole oman elämäsi Guru.”

Tämä aihe on tuotu usein mieleen muutaman vuoden aikana. Edellisenä iltana kun ajelimme mökille pälätin jo sanelukoneeseen Enkelin viestiä. Siinä he painottivat kasvamista täyteen potentiaaliin, naamioiden riisumista ja oman suuruuden myöntämistä.

Minulla on paljon erilaisia ystäviä, toisten kanssa jaamme arkisia asioita ja toisten kanssa enemmän henkisiä juttuja, mutta todellisuudessa se arki on meillä kaikilla. Arki, joka tuo meissä ihmisyyden esiin. Ihmisyyden, jonka olemme tähän matkaan valinneet. Nautin keskustella ns.”henkisistä” asioista, kasvusta, kaiken tarkoituksesta, mutta useinkaan ystäviemme kanssa näistä emme keskustele. Enemmän keskustelen näistä vieraampien ihmisten kanssa, mikä on aika huvittavaa. Vieraat ihmiset ehkä enemmän kyselevät näistä, ja Enkelit ovat jo kauan kertoneet elämäntehtäväni olevani opettaminen. Ystävät tietävät puutteeni ja heikkouteni, mitä nekään eivät todellisuudessa ole..vain inhimillistä ihmisyyttä. Kuitenkin koen välillä (huom. egoni kokee) että en voisi opettaa heitä sen vuoksi, ja jos pidän esim. Enkeli-iltaa jossa on ystäviä, on se vaikeampaa..kuin en löytäisi missä moodissa tulisi olla, ystävän vai ”opettajan.” 

Hassua, mutta minulta vaatii enemmän näyttää sieluni läheisille kuin tuntemattomille. Meissä kaikissa on eri puolia ja kun ilmennämme toista osaamme toisten seurassa, ei se tarkoita että emme ole sitä toista osaa, meissä on kaikki..clear? :)

Kaikki me olemme toisillemme opettajia ja samanaikaisesti oppilaita, opimme toisiltamme ja toisista.

Tarvitsemme toisiamme.

No, itse asiaan.. Henkiset etsijät asettavat itselleen päämääriä, ja he haluavat valaistua. Valaistuminen on minusta harhaanjohtava sana, joka luo vääriä mielikuvia. Itse puhun heräämisestä tai oivaltamisesta. Ja nyt tulee se mitä enkelit toivoivat minun kirjoittavan.. Kaikkine haasteineni, ja heikkouksineni koen olevani ”Awakened.” Koen olevani Valaistunut..hetkittäin. Ei, en koe olevani ihmiskokemuksessani tai kasvussani Valmis..niin en kirjoittanut.

Tuntuu todella pelottavalta kirjoittaa näin koska tiedän, tai oletan..että moni kuka lukee tätä egonsa kanssa ajattelee  -”kuka tuo oikeen luulee olevansa?” tms. No koen olevani Jumala!!Hih..mitä siihen sitten sanotaan.. Huh! Mutta siinä se nyt on. Tämä ei tarkoita missään nimessä että olisin valmis, kasvan joka hetki. Olen ihminen, mutta koen myös että olen ymmärtänyt ja oivaltanut.. olen löytänyt oman totuuteni. Se on minulle valaistuminen, se että koen erilaisia tuntemuksia..räjähtelenkin, mutta palaan aina onnen ja rauhan tilaan. Tämäkin voi vielä muuttua,siis totuuteni.. paljon on vielä oivallettavaa.:)

Mestarit kehoittavat meitä aina ymmärtämään että meissä kaikissa on sama potentiaali kuin heissä, miksi se on niin vaikea sulattaa? Uskon että suurin pelkomme on kohdata oma voimamme. Me olemme valmiita kokoajan, meidän pitää vain muistaa ja hyväksyä se. Amma on inspiraationi, Jumaluuteni ja Rakastan kaikkea hänessä. Myös hän painottaa aina samaa asiaa: ”Me olemme osa Jumalaa” Jumaluus ei valehtele. Miksemme siis usko tätä? Nöyryys on täysin eri asia kuin arvottomuus, ja ikävä kyllä monet luulevat olevansa nöyriä kun eivät tunnusta potentiaaliaan..tämä on kuitenkin arvottomuutta. Kumpi sinä olet <3

Jokahetki tätä kirjoittaessani mieli toimii taustalla sanoen: Ystäväsi ja tuttusi väheksyvät tätä, varsinkin henkisen polun kulkijat..He ajattelevat että koet olevasi muita korkeammalla. Voi Rakas mieli, olisit joskus shhhhhh ;) Minä, eli Sieluni on aina painottanut sitä että kukaan tällä pallolla ei ole toista pidemmällä tai korkeammalla. Korvaani särähtää aina jos joku sanoo toisen olevan niin pitkällä tms. Kaikki olemme osa Jumalaa, ja ihan yhtä paljon. En tiedä miten muut haluavat kokea itsensä, mutta tiedän miten minä haluan kokea itseni. Me ihmiset aika helposti dissaamme itseämme ja olemme ankaria, emmekä osaa sanoa että olemme täydellisiä, valaistuneita.. Me vähättelemme itseämme mielummin, aivan kuin Jumala olisi tehnyt virheen luodessaan ihmiset. Tiedän toki myös sanonnan, kun luulet tietäväsi olet kaukana siitä. Tähän Enkelit vastaavat että aina kun valitsette tulla tänne ihmisenä, teillä on paljon ymmärrettävää,tai pikemminkin muistettavaa, silti olette valmiita juuri näin. Kaikki tämä on kasvun, eli muistamisen tarkoitus. Te kasvatte siksi mitä jo olette, muistaessanne. Näin Jumala saa täydellisen ihmiskokemuksen teissä.

Täydellinen syvä oivallus siitä että jokaisella on oma arvokas totuudellinen totuus, oman luomisvoimansa merkityksen tajuaminen, ja kaiken hyväksyntä, tietän että kaikella on tarkoitus..Nämä ovat avainjuttuja. Kunpa osaisin pukea paremmin sanoiksi mitä Enkelit minulle näyttävät ja opettavat.. Minä haluan kokea itseni ihmisenä, henkenä.. Kun luennoin ja kerron henkisistä asioista koen olevani kokonaisvaltaisesti elossa. Silloin saan auttaa ihmisiä oivaltamaan asioita itsestään ja kohtaamaan elämää eri tasolla. 

Nämä asiat ovat hyvin yksinkertaisia, joskus tuntuu että jotkut etsivät vain etsiäkseen..jälleen mieli on rutinoitunut ja tekee sitä mitä parhaiten osaa. Tämä on kuin lakkaisi elämästä, robottimaisesti seuraa päivä toisensa jälkeen samaa kaavaa. Peloista huolimatta, mukaavuusalue ei aina ole sama kuin kasvualue..harvemmin. Kyse on kuitenkin asenteesta, myös kasvualueella ja muutosten pyörteissä voi olla onnellinen, tästä minä olen elämä todiste :) 
No miksi sitten kasvaa..miksi vaihtaa jos rutiinit tuntuvat mukavilta ja elämä on ok. Voinpa lyödä vetoa että tällöin taustalla on silti kokoajan tunne jonka pyrit hukuttamaan parisuhteen, materian, työn ym. alle. Tämä tunne on –jotain puuttuu ;) Enkä tarkoita että kaikkien pitäisi olla henkisiä etsijöitä, en missään nimessä!! Rutiineista poistuminen voi tapahtua myös ihan arkisuuden nimissä. Koita joskus jotain uutta, älä kangistu kaavoihin mitä ikinä elämässäsi teetkin.

Ole oman elämäsi Guru ja kuuntele sinun omaa sydäntäsi ja totuuttasi. Opiskele itseäsi ja kanna potentiaalisi arvokkaasti, tietäen että kykenet mihin tahansa kun uskot. Tee asioita joita sinä Rakastat tehdä ja luota itseesi. Uskalla puhua ja elää omaa totuuttasi. Guru- pimeyden poistaja.. Hyväksy omat puolesi ja pimeys poistuu.

~ We are nothing without God.  Luckily God is in us, and around us..also our ego, body and mind are God's creation. So give yourself more appreciation, you are Huge <3

Enkelit haluavat minun myös miettivän miten voisin alkaa opettaa ihmisille yksilöllisemmin Enkeliyhteyttä! He toivovat että voisin vieläkin enemmän vahvistaa ihmisiä ja heidän yhteyttään Enkeleihin sekä itseensä. En tiedä miten tämä tulee tapahtumaan, nyt on jo retriittejä, mutta tulevaisuudessa ehkä kurssia-tai yksilövalmennusta lisäksi. Katsotaan mitä he suunnittelevat <3